Tipun rääpäleitä ja linnunpoikia

 
 
Meille tuli tipuja. Ihanan pieniä ja pehmeitä rääpäleitä. Ne taapertavat vähän samaan tapaan, kuin yksivuotias lapsi. Se on hellyttävää. Nyt me varjelemme niiden kopin lämpötilaa, vaihtelemme vesiastiaa ja vain katsomme niitä. Musta tipu nukkuu usein kipon päällä, pää retkottaen hauskasti. Näistä aion maalata vielä taulun.

Illalla saamme nukahtaa pieneen piipitykseen. Kun saavat ikää lisää, ne muuttavat pihalle kanalaan. Minkähän ikäisenä kananpojat lakkaavat piipittämästä ja alkavat kotkottaa tai kiekua?

Tiput kai innoittivat yks päivä maalaamaan pojan ja linnun (ei siis tipua).
Huomasin, että olen maalannut aika paljon lintuaiheisia tauluja tai tauluja, joissa linnuilla on joku osa. Keräsin tähän joitakin taulujen kuvia. Tässä eivät suinkaan ole kaikki.

Pitäisi etsiä jostain akvarellimaalaus, jonka tein vuosia sitten "On suuri sun rantas autius"- laulusta. Siinä villisorsan poikanen retkottaa vähän samaan tapaan, kuin tuo musta tipu kipon päällä.




 




 
 
" ei huomisen huolista huokaa..."
 
 
Koskikara ja elämänpuro
 
 
 
Rannalla
 
 
 
Enkeli ja lintu
 
 

Haikeus
 

"...taas kurkiaurat, saapukaa..."
 
 
 
"Olet vapaa, niin kuin lintu, joka kurkkii pesästään, meitäkin nyt tuuli kutsuu lentämään"




                                 Kaihoten nyt katselen, kun lentää tuolla lintu pienoinen,
                                 se nousta korkealle saa ja näkee kauniin, kauniin maan.
                                 Täällä nurmet, metsät vihannoi, puut vetten pintaan heijastua voi.
                                 Miksi jäisin ikävään, kun lintu siivin lähtee lentämään?
                                 Mä lapsi maanhan olen vain ja täällä tehtäväni sain.











"...vaan kerran tulet varmaan..."

 
 
 
 
 
 
 


 
 
                              Voi talvi ja taas kevät mennä menojaan, kevät mennä menojaan.
                               ja ensi kesä myös sekä vuosi kokonaan, sekä vuosi kokonaan.
                               Vaan kerran tulet varmaan, sen tietää mä voin, sen tietää mä voin
                               ja minä kyllä varron, kun sulle sanan soin, sen sulle sanan soin.
                                                                                                      Edvard Grieg
 
                                                                     
 
Tämä laulu on soinut viime päivät päässäni. Se on muisto vuosien takaa. Miten me kuljeskelimme katuja Tallinnassa ja  pysähdyimme kuuntelemaan kun katusoittaja soitti viulullaan tätä kappaletta. Se oli niin kaunista ja niin haikeaa. Miten rakastunut olinkaan.
 
Se kevät oli tunteita täysi. Me kuljimme katuja käsikkäin...
Kuljemme yhdessä edelleen, mutta harvemmin käsikkäin, sillä molempien kädet ovat yleensä kiinni rattaiden aisassa.
 
 
 
 
 
 
Kaksi ylintä taulua olen maalannut viime syksynä ja jatkanut toista vielä tänäänkin ja vihreäsävyisen olen maalannut lähiviikkoina. Taulut ovat pieniä, vain 30x40cm kokoisia. Ovat sopivia lipastonpäällistauluiksi.
 
 
 
 

Joutilaita päiviä





 
 


 
 
Pääsiäinen. Aurinkoa, retkeilyä ja joutilasta oleilua...

Minusta tuntuu, että joutilaisuudessa on luovuuden lähde. (Onhan tästä aiheesta viisaammatkin kirjoittaneet ja puhuneet) On hyvä olla pyhäpäiviä. Niitä päivä, jolloin ei tee mitään "hyödyllistä". Silloin nousee paljon ajatuksia ja ideoita, mitä voisi tehdä.
 
                                                
 
 

Joutilaina päivinä keksin, mihin  kotitöihin aion arkena ryhtyä ja ennen kaikkea,  millaisia tauluja seuraavaksi voisin maalata. ( Aion maalata ainakin sumuisia kesäöitä, niittyvilloja, kiven ja kallion pintaa...)
 
Kun pysähdyn rauhassa, useamman päivän ajan, katselemaan keskeneräisiä taulujani, keksin ratkaisuja, miten saisin ne valmiiksi. Keksin, miksi ne eivät vielä ole valmiita.
 
Minullahan on aina keskeneräisenä aikakin kymmenen työtä, joita maalailen fiiliksen tai määräpäivän lähestymisen mukaan. Tilaustöille on hyvä olla joku määräpäivä, niin tulee pienoinen paine saattaa työ loppuun.
 



Olen huomannut, että kun lapsi valittaa " ei oo mittään tekemistä" ja minä ehdottelen leikkejä ja tekemisiä, niin mikään ei kelpaa. Olenkin viime aikoina vastannut vain, että makoile ja nauti. Itselläni ei ole nykyvuosina ollut koskaan sellaista hetkeä, ettei olisi tekemistä. Usein lapsella sen tylsän hetken jälkeen syntyy mitä mahtavin leikki tai taideteos.



Pääsiäisen aikaan maalasin vain lauantaina vähän aikaa. Kävin välillä laittamassa ruokaa tulelle. Sillä välin oli pienimmällä, hiljaista kun oli, tullut kaiketi se tylsä hetki (isommat olivat trullittamassa). Hän oli hiipinyt maalipurkeilleni. Saanut auki yhden tuubin ja maalannut hienosti oranssiin tauluun vähän kevään vihreää. Keltaistakin hän olisi maalannut, mikäli olisi ehtinyt. Taulun lisäksi hän oli maalannut lattiaa, hiuksiaan, korviaan, paitaansa...

 
 
 
 
 
Minä jatkoin tätä yhteistä taideteostamme, mutta en ole varma, olisiko se ollut parempi ilman jatkamistani, mutta eikö vihreä kuullakkin aika kivasti tuon orannsin kaverina. Aion vieläkin vähän jatkaa tätä taulua, kun ensin katselen sitä muutaman päivän ja päätän, mitä se vielä vaatii. Tai annan pikku-ipanalle maalit ja pyydän häntä jatkamaan...
 
 
ps. Villa Bohemiassa oli juttua näyttelystäni

Östermyran aurinko arpoo

 
Minua on joskus tultu tervehtimään " oletko sä se Keltainen keinutuoli?" Purskahdin nauruun, joo tavallaan, nimeni on Virpi.
Blogitapaamisessa kuulin Jonnalta, että häntä on tultu tervehtimään, "oletko sä Östermyran aurinkoinen?"
Ei siis ole yhdentekevää, minkä laittaa blogilleen nimeksi. Östermyran aurinko-blogi on yhtä mukava, kuin nimensäkin.

Tykkään lukea tätä blogia, koska se on valoisa, ajatteleva ja kivasti kirjoitettu. Blogi nettipäiväkirja ruutitehtaan vahtisotilaiden asuinkasarmin kunnostuksesta sivuten samalla muutakin elämää. Tästä blogista tykkäävät monet muutkin.

Uuden korttimalliston julkaisemisen kunniaksi lahjoitin Östermyran aurinko-blogin arvottavaksi pinkan korttejani. Osallistukaa, TÄSTÄ olkaa hyvät:)



Blogiyhteistyö

Nuo valkorunkoiset


Minä tykkään koivuista. Pidän kyllä muistakin puista, niin pidän metsästä, kuten lienee moni muukin suomalainen.
Koivuissa viehättää niiden kaunis herkkyys. Koivuissa näkee vuodenaikojen vaihtelun ja voi itse elää sen mukaan. Tuntea pakahduttavaa riemua joka ainut kevät, kun koivu saa ensimmäiset silmunsa.

Pienet keväänvihreät lehdet kertovat, että kesä on vasta edessä. Miten keveä olo!
 
Jos kuvittelen mielessäni rauhoittavimman näyn, on myöhäinen ilta mökkirannassa. Ollaan juuri tultu saunasta ja hiljaisina katsellaan, miten joki virtaa. Koivut riippuvat joen ylle, lehdissään keskikesän syvän vihreä väri.
 
Syksyllä koivut ovat haikeita, mutta keltaiset lehdet nauravat.
Talvella koivut näyttävät olevan, kuten minä, kalpeita ja kylmissään. Niiden varret ovat kauniin väriset.
 
 
Olen tuntenut koivut puikseni ennenkin, mutta erityisen merkittäväksi ne tulivat maatessani sairaalassa muutama vuosi sitten. Odotin kaksosvauvoja ja jouduin äkkiarvaamatta vuodelepoon. Oli vaarana, että vauvat syntyisivät liian aikaisin.
 
Makasin melkein kaksi kuukautta, välillä kylläkin kotona. Vuoteeni oli ikkunan vieressä ja ikkunasta näin yhden koivun. Ripustin mieleni siihen. Katselin päivät pitkät sen runkoa eri valossa ja ajattelin, että kohta on kevät. Pitää jaksaa vain tämä jakso ja sitten saisimme vauvat syliin ja pääsisin kotiin rakkaiden luo.
 
Itse en muista tätä, mutta ystäväni on usein kertonut, että kun hän kävi minua tapaamassa, olin lähtiessä pyytänyt nostamaan sänkyäni ylöspäin, että näkisin sen koivun.
 
 
 
 
 
Tyttövauvat syntyivät rv 35+6. Olivat pieniä ja niin ihania, kuin vain vauvat voivat olla! Olin onnellinen. Oli kevät! Aurinko paistoi koivun runkoihin kai kirkkaampana kuin koskaan ennen.
 



 
Olen maalannut monia koivutauluja
 

 
 


 
 
 NUO VALKORUNKOISET- TAULU JYVÄSKYLÄN KOTIIN
Tänä keväänä tuli mielenkiintoinen koivuinen tilaustyö. Tilaajaperhe toivoi taulun kooksi 60x245. Mietimme yhdessä erilaisia vaihtoehtoja. Niin suurta pohjaa ei ainakaan se taulupohjien tekijä tee, jolla olen tottunut pohjani teettämään. Mietimme kaksi- tai kolmiosaista työtä, mutta lopulta päädyimme yhteen pitkään tauluun. Se oli hyvä päätös.
Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, jonka jälkeen alkoi varsinainen pohjan maalaaminen
Teen tavallisesti maalaukseni kankaalle. Tämän taulun tein mdf levylle. Sahautin Puukeskuksessa sopivan pohjan. Taulu lojui kaksi viikkoa kotimme lattialla. Maalasin sitä melkein joka ilta ja edellinen maalikerros kuivui aina yön aikana. Perheen jäsenet loikkivat sujuvasti taulun yli, mutta jonkun kerran joku tuskastui, kun ei päässyt lipastolle.

Rungot alkavat hahmottua
Ripaus keltaista
 
 
Mieheni teki siihen kehikon, jotta saatiin taulupohjalle ”paksuutta”. Taulusta tuli painavampi, kuin kangaspohjatauluista ja siihen kului enemmän maalia. Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, ennen kuin aloin maalata sitä.
 
 
 
 
Taulusta tuli tuohon tilaan juuri sopiva. Taulu on rauhallinen ja sopii mielestäni hyvin tähän kotiin ja tähän tilaan. Tämä on siis se koti Jyväskylässä, josta edellisessä Postauksessani mainitsin. Kauniisti, klassisesti ja niin suomalaisesti sisustettu.



Kävin tuomassa taulun kotiinsa samalla, kun kävin viemässä Jyväskylän asuntomessukohteeseen tauluja
 
 
 
 
Aion tehdä jatkossakin osan tauluista mdf levylle. Se mahdollistaa suuremmat taulut.
 
Mikä on sinun lempipuusi?

Tauluja Jyväskylän asuntomessuille:)!


Minulla on ollut (ja on edelleen) muutamia hiljaisia haaveita.  Yksi  vähän lapsellinenkin haave on ollut, että saisin Seinäjoen asuntomessuille 2016 jonkun tauluistani  johonkin  messutaloon. Tämä haave toteutuikin etukäteen ja monenkertaisesti! Minulta on pyydetty taidetta sekä Kalajoen Loma-asuntomessuille (josta olen jo kertonutkin) ja peräti kahteen Jyväskylän asuntomessukohteeseen.

Jyväskylän asuntomessukohteet, joita pääsen ”tauluttamaan” ovat Kontiotuotteen hirsitalo ja Lammi kivitalo.( jälkimmäisestä lisää myöhemmin) Kävin tänään viemässä tauluja Kontiotuotteen taloon. Talo on ihana! Siellä on lämmin ja harmoninen tunnelma. Talon sisustussuunnitelman on tehnyt Kirsi Valanti ja talo on kalustettu hänen suunnittelemillaan kalusteilla. Talon emännällä on myös tyylikäs sisutusmaku ja olen ymmärtänyt, että hän on vaikuttanut sisustukseen paljon. 

Talo on sisustettu sillä ajatuksella, että se olisi eläkeläispariskunnan koti, jossa lastenlapsille olisi oma huone. Minulla tuli tästä talosta sellainen olo, että tässä talossa puhutaan hiljaisesti ja kauniisti. Istutaan isossa kodikkaassa olohuoneessa ja jutellaan. Välillä kutsutaan vieraita tai laitetaan juhlat pystyyn ja istutaan juttelemaan keittiön pöydän ääreen, nauretaan ja syödään hyvin. Tämä talo on muuten myynnissä.

Taloon jäi peräti 8 maalaustani!

Kuvissa taulut ovat suunnilleen niillä paikoilla, johon ne on ajateltu, mutta paikat saattavat vielä muuttua. Lattialla olevat siirtyvät aikanaan seinille.


 

Eteisaula
Halaus
 
 
 
Olohuoneen ja keittiön taulut:
"Valoisa päivä satamassa" ja "saan laineitten riemun" (Kaarlo Sarkian runosta)
 
 
 
 
Koskikarataulu päätyi lastenlastenhuoneeseen

 
 
 
 
 
Kaunis olohuone!
 
 
 
 
Onnen aalto

"Puunto pilven, johon päivä hukkuu" (Eino Leinon Nocturnosta)
 
 
 


Työhuoneen taulu: "Iloinen päivä"

 
Olohuoneen taulu: " Laulu hiljaisuudesta"
(tälle hyllylle tulee astioita, kukkia...)
 
 
Ja lopuksi hätäinen kuva talosta ulkoapäin (auton ikkunasta, kun räntää vihmoi)
 
 


Samalla reissulla vein yhteen ihanaan kotiin suuren taulun.  Täytyy kyllä sanoa, että oma koti näyttää erittäin vaatimattomalta näiden reissujen jälkeen, mutta minähän en harrastakaan sisustamista ja sitä paitsi, eikö taiteilijan kodissa saakin olla väriä ja kaikki vähän sinnepäin;)  T

Tästä taulusta kerron myöhemmin lisää ja laitan kuvia sen tekemisen vaiheista. Se on tähän asti isoin maalaamani taulu. Se on 245x60cm, joten oli työnsä rehata se autoon ja jouduin toimimaan oikeana silmänä kuskilleni. Kuskini, ystäväni kävi sovittamassa pukua, jonka hän teettää Jyväskylässä Ateljee Iina nimisessä liikkeessä.

Toisesta Jyväskylän messukohteesta kerron myös myöhemmin, kun on enemmän, mitä kertoa. Sen voin kuitenkin jo sanoa, että molempiin kohteisiin tulee aika erityyppiset taulut.

Ja muistakin haaveistani ehkä joskus...