Minä tykkään koivuista. Pidän kyllä muistakin puista, niin pidän metsästä, kuten lienee moni muukin suomalainen.
Koivuissa viehättää niiden kaunis herkkyys. Koivuissa näkee
vuodenaikojen vaihtelun ja voi itse elää sen mukaan. Tuntea pakahduttavaa
riemua joka ainut kevät, kun koivu saa ensimmäiset silmunsa.
Pienet keväänvihreät lehdet
kertovat, että kesä on vasta edessä. Miten keveä olo!
Jos kuvittelen mielessäni rauhoittavimman näyn, on myöhäinen ilta mökkirannassa. Ollaan juuri tultu saunasta
ja hiljaisina katsellaan, miten joki virtaa. Koivut riippuvat joen ylle,
lehdissään keskikesän syvän vihreä väri.
Syksyllä koivut ovat haikeita, mutta keltaiset lehdet nauravat.
Talvella koivut näyttävät olevan, kuten minä, kalpeita ja kylmissään. Niiden varret ovat kauniin
väriset.
Olen tuntenut koivut puikseni ennenkin, mutta erityisen
merkittäväksi ne tulivat maatessani sairaalassa muutama vuosi sitten. Odotin
kaksosvauvoja ja jouduin äkkiarvaamatta vuodelepoon. Oli vaarana, että
vauvat syntyisivät liian aikaisin.
Makasin melkein kaksi kuukautta, välillä kylläkin
kotona. Vuoteeni oli ikkunan vieressä ja ikkunasta näin yhden koivun. Ripustin
mieleni siihen. Katselin päivät pitkät sen runkoa eri valossa ja ajattelin,
että kohta on kevät. Pitää jaksaa vain tämä jakso ja sitten saisimme vauvat
syliin ja pääsisin kotiin rakkaiden luo.
Itse en muista tätä, mutta ystäväni on usein kertonut, että
kun hän kävi minua tapaamassa, olin lähtiessä pyytänyt nostamaan sänkyäni
ylöspäin, että näkisin sen koivun.
Tyttövauvat syntyivät rv 35+6. Olivat pieniä ja niin ihania,
kuin vain vauvat voivat olla! Olin onnellinen. Oli kevät! Aurinko paistoi koivun runkoihin kai kirkkaampana kuin koskaan ennen.
Olen maalannut monia koivutauluja
NUO VALKORUNKOISET- TAULU JYVÄSKYLÄN KOTIIN
Tänä keväänä tuli mielenkiintoinen koivuinen tilaustyö.
Tilaajaperhe toivoi taulun kooksi 60x245. Mietimme yhdessä erilaisia
vaihtoehtoja. Niin suurta pohjaa ei ainakaan se taulupohjien tekijä tee, jolla
olen tottunut pohjani teettämään. Mietimme kaksi- tai kolmiosaista työtä, mutta
lopulta päädyimme yhteen pitkään tauluun. Se oli hyvä päätös.
|
Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, jonka jälkeen alkoi varsinainen pohjan maalaaminen |
Teen tavallisesti maalaukseni kankaalle. Tämän taulun tein
mdf levylle. Sahautin Puukeskuksessa sopivan pohjan. Taulu lojui kaksi viikkoa
kotimme lattialla. Maalasin sitä melkein joka ilta ja edellinen maalikerros
kuivui aina yön aikana. Perheen jäsenet loikkivat sujuvasti taulun yli, mutta
jonkun kerran joku tuskastui, kun ei päässyt lipastolle.
|
Rungot alkavat hahmottua |
|
Ripaus keltaista |
Mieheni teki siihen kehikon, jotta saatiin taulupohjalle ”paksuutta”.
Taulusta tuli painavampi, kuin kangaspohjatauluista ja siihen kului enemmän
maalia. Käsittelin pohjan kahteen kertaan taiteilijan gessolla, ennen kuin
aloin maalata sitä.
Taulusta tuli tuohon tilaan juuri sopiva. Taulu on
rauhallinen ja sopii mielestäni hyvin tähän kotiin ja tähän tilaan. Tämä on
siis se koti Jyväskylässä, josta edellisessä Postauksessani mainitsin. Kauniisti,
klassisesti ja niin suomalaisesti sisustettu.
|
Kävin tuomassa taulun kotiinsa samalla, kun kävin viemässä Jyväskylän asuntomessukohteeseen tauluja |
Aion tehdä jatkossakin osan tauluista mdf levylle. Se mahdollistaa suuremmat taulut.
Mikä on sinun lempipuusi?