Kolme hyvää









Yksi päivä ystäväni käväisi meillä. Hän kertoi, miten heidän kodissaan on ollut jo pidempään sellainen tapa, että joka ilta jokainen sanoo kolme hyvää asiaa siitä päivästä. He ovat näin kuin huomaamattaan lisänneet tyytyväisyyttä elämään. Heidän lapsensa  oikein odottavat sitä hetkeä illasta. Heidän esimerkkinsä innoitti meidätkin kokeilemaan samaa. Emme ole muistaneet tai häsellyksessä joutaneet joka ilta tähän, mutta aika usein olemme. Välillä monena iltana peräkkäin. Minusta on hellyttävää, kun joku pikkusista kysyy, että voitasiko me sanoa tänään ne kolme hyvää asiaa. Niinä iltoina todellakin voidaan.


Asiat ovat pieniä. Toisinaan häviävän pieniä, minullakin. Mutta sellaista päivää ei ole, ettei niitä löytyisi. Tänä iltana yksi tytöistä mm. mainitsi, että "se, kun äiti antoi meidän sekoitella lääkkeitä." Eivät ole sekakäyttäjiä, vaan leikkivät lääkäriä ja tekivät tomusokerivesiseosta lääkkeiksi. Annoin, vaikka olin päättänyt sokerittomuuden laajentamisesta koskemaan myös muuta perhettä.

Minun yksi kolmesta hyvästä oli, että käväisin So-bloggareiden tapaamisessa, vaikken olisi millään joutanut. Olin vain hetken, mutta osasin tehdä pienen pillihimmelin. En olisi uskonut itsestäni. Sillä, kuten maalauksistani näkyy, olen suurpiirteinen ihminen. Näpertelyyn sormeni ovat liian nakit. Tai ehkä se johtuu siitä, että aivoni eivät tahdo tehdä mallin mukaan. Haluaisin aina soveltaa. Se on hyve ja pahe. Esimerkiksi toisinaan leivonnaiset onnistuvat tosi hyvin (mutten pysty antamaan reseptiä). Toisinaan ne eivät todellakaan onnistu. Aivoille olisi varmasti kehittävää, jos välillä tekisi ihan malin mukaan. Eikö sitä väitetä, että esim. legorakennelmat ohjeista kehittävät matemaattista älyä tai kehittävät hahmottamista. Siinä ois minulle työsarkaa, ainakin paikan hahmottamisessa. Suuntavaistoni vuoksi olen aina vähän eksyksissä.  Mutta, jokataupauksessa jonkinlaisen himmelin sain aikaan ja ohjeitten mukaan. Kiitos Saltunraitin  Anna ja Meidän kotiin Jenni ja Sinooperi. Innostuin tästä ja luulen, että saan innostettua muutaman tyttönikin. Ihania kampauksia toteutti Ideataskun Niina, mutta minä viivyin vain niin pienen hetken, etten ehtinyt ottaa kampausta.





Ohjeiden mukaan tekemälläkin voi keksiä jotain omaa jujuja mukaan. Mutta jos on suurpiirteinen, luomisvimmainen, voimakas halu tehdä omalla tyylillä täytynee itse eniten kuunnella sitä puolta. Taiteessa pitää luoda omaa, ei plagioida. Ei plagiointi ole fiksua käsitöissäkään, jos myyntiin tekee. Siis, että kopioi toisen idean kuosissa tai mallissa ja alkaa tehdä myyntiin. Sitä tapahtuu silti hämmästyttävän paljon.  Jos on taiteellista taipumusta kopiointi on aika helppoa, mutta silloin ei voine olla aidosti ylpeä omasta tekemisestään?
Itselleni on tärkeää tehdä juuri omanlaista taidetta. Kannustan siis kaikkia taiteesta kiinnostuneita taiteen tekemiseen, mutta sanon, että löydä oma, omintakeinen tyylisi. Vaikka omassa tekemisessä olisi eväitä ihailemaltasi taitelijalta, laita siihen jotain omaa, erilaista juttua mukaan. Voit vaikka miettiä, millaisia piirustuksia tai maalauksia teit lapsena tai nuorena. Mikä aihepiiri innosti tai mitkä värit kiehtovat sinua, mikä voisi olla se sinun juttusi. Erottumalla ja kuuntelemalla sisintä - löytyy se, mikä ei ole vain hetken juttu. Se, mikä kantaa ja vie pitkälle. Jos siis mietit, että huvittaisi kokeilla maalaamista, niin kannattaa kuunnella itseä ja antaa mennä. Se on mukavaa ja rentouttavaa.



Niin, mitä ne kaksi muuta hyvää mun päivässäni olivatkaan? Se, että lapset leikkivät sopuisasti illalla sitä (sokerilituku)lääkäriä ja että tehtiin päivällä yhdessä hyvää ruokaa, vaikkei se mennyt ihan ohjeiden mukaan. (Hyvää ruokaa tarkoittaa myös, ettei se palanut uunissa.)




Hyvää yötä! t. Virpi






Harmaata ja vaaleanpunaista

Harmaana harmaata vasten on sää nimittäin. Sitä olen miettinyt, että miten se kesäyön harmaus tuntuu ihan järjettömän kauniilta. Miksi tämä marraskuun harmaus ei näyttäydy minun silmiini yhtä hienolta? Olisiko aika vaihtaa asennetta, koska lunta ei läheskään aina tähän aikaan vuodesta ole? Olen muistellut kesäöitä Kuusamossa. Niitä iltoja, kun järven pinta on tyyni ja istun tai istumme laiturilla. On aivan hiljaista, vain jostain kaikuu taivaanvuohen vaimea määkäisy. Kiireettömyys.
Näissä kesäillan kaihoisen kauniissa tunnelmissa on syntynyt pari taulua.



Harmauteen tuo valoa kahden nuorimman ipanan synttärit. Toisia juhlittiin tänään. Oli iloiset, eloiset juhlat. Oli söpöjä ja vilkkaita eskarilaisia. Onneksi meillä oli ohjelmaa lähes joka minuutille, sillä pienikin ohjelmoimaton aika meni painiksi. Sellaiseen en ole rauhallisen tyttölauman (ja yhden pojan) äitinä tottunut. En oikein osaa hahmottaa, milloin leikki on kivaa kisailua ja milloin se onkin tappelua. Ei sillä, ettei meillä tapeltaisi, mutta tytöt tappelevat räkyttämällä ja jos oikein tulistuvat, niin saattavat olla toisen hiuksissa kiinni. Silloin todellakin tiedän, että nyt pitää puuttua.






Vaikka siis sää vetää vähän suunpieliä alaspäin, harmaa on hyvä väri. Sen sadat sävyt kiehtovat minua. Harmaa on siitäkin mukava väri, että se korostaa muita värejä. Ehkä suosikkini tällä hetkellä on harmaa yhdistettynä vaaleanpunaiseen tai okraan.






Ipana maalaa aurinkoisemmilla sävyillä. Hän halusi maalata papalle isänpäivätaulun. Teimme sen tällä helpolla tyylillä. Hän piirsi ja väritti ekaks papan kuvan öljypastilleilla ja sen päälle maalasi värikkäitä raitoja Märällä pensselillä ja akryylimaaleilla. Öljypastelli hylkii märkää maalia, niin alla oleva piirustus ei peity. Tuli kyllä aika papan näköinen taideteos.





Tällä tekniikalla on samalta taitelijalta tulossa muutama taulu pukinkonttiinkin...

Nyt taitaa hetkeksi valostua. Lunta satelee...


ps.

Olen vienyt ja lähettänyt uusia tauluja ja kortteja jälleenmyyjilleni: Ten arttiin Lempäälään, Ideanalleen Seinäjoelle, Museokauppaan Lapualle ja Your Piece of Finland:lle Rovaniemelle.

Itse olen pitämässä pop up Taidegalleriaa ensi viikon ajan Seinäjoen Torikeskuksen katutason Pop up tilassa. Sydämellisesti tervetuloa!

Olen myös Helsingin Kaapelin joulussa 9.-11.12 Kaapelitehtaalla. Tulkaapa moikkaamaan! :)