Yksi päivä ystäväni käväisi meillä. Hän kertoi, miten heidän kodissaan on ollut jo pidempään sellainen tapa, että joka ilta jokainen sanoo kolme hyvää asiaa siitä päivästä. He ovat näin kuin huomaamattaan lisänneet tyytyväisyyttä elämään. Heidän lapsensa oikein odottavat sitä hetkeä illasta. Heidän esimerkkinsä innoitti meidätkin kokeilemaan samaa. Emme ole muistaneet tai häsellyksessä joutaneet joka ilta tähän, mutta aika usein olemme. Välillä monena iltana peräkkäin. Minusta on hellyttävää, kun joku pikkusista kysyy, että voitasiko me sanoa tänään ne kolme hyvää asiaa. Niinä iltoina todellakin voidaan.
Asiat ovat pieniä. Toisinaan häviävän pieniä, minullakin. Mutta sellaista päivää ei ole, ettei niitä löytyisi. Tänä iltana yksi tytöistä mm. mainitsi, että "se, kun äiti antoi meidän sekoitella lääkkeitä." Eivät ole sekakäyttäjiä, vaan leikkivät lääkäriä ja tekivät tomusokerivesiseosta lääkkeiksi. Annoin, vaikka olin päättänyt sokerittomuuden laajentamisesta koskemaan myös muuta perhettä.
Minun yksi kolmesta hyvästä oli, että käväisin So-bloggareiden tapaamisessa, vaikken olisi millään joutanut. Olin vain hetken, mutta osasin tehdä pienen pillihimmelin. En olisi uskonut itsestäni. Sillä, kuten maalauksistani näkyy, olen suurpiirteinen ihminen. Näpertelyyn sormeni ovat liian nakit. Tai ehkä se johtuu siitä, että aivoni eivät tahdo tehdä mallin mukaan. Haluaisin aina soveltaa. Se on hyve ja pahe. Esimerkiksi toisinaan leivonnaiset onnistuvat tosi hyvin (mutten pysty antamaan reseptiä). Toisinaan ne eivät todellakaan onnistu. Aivoille olisi varmasti kehittävää, jos välillä tekisi ihan malin mukaan. Eikö sitä väitetä, että esim. legorakennelmat ohjeista kehittävät matemaattista älyä tai kehittävät hahmottamista. Siinä ois minulle työsarkaa, ainakin paikan hahmottamisessa. Suuntavaistoni vuoksi olen aina vähän eksyksissä. Mutta, jokataupauksessa jonkinlaisen himmelin sain aikaan ja ohjeitten mukaan. Kiitos
Saltunraitin Anna ja
Meidän kotiin Jenni ja
Sinooperi. Innostuin tästä ja luulen, että saan innostettua muutaman tyttönikin. Ihania kampauksia toteutti
Ideataskun Niina, mutta minä viivyin vain niin pienen hetken, etten ehtinyt ottaa kampausta.
Ohjeiden mukaan tekemälläkin voi keksiä jotain omaa jujuja mukaan. Mutta jos on suurpiirteinen, luomisvimmainen, voimakas halu tehdä omalla tyylillä täytynee itse eniten kuunnella sitä puolta. Taiteessa pitää luoda omaa, ei plagioida. Ei plagiointi ole fiksua käsitöissäkään, jos myyntiin tekee. Siis, että kopioi toisen idean kuosissa tai mallissa ja alkaa tehdä myyntiin. Sitä tapahtuu silti hämmästyttävän paljon. Jos on taiteellista taipumusta kopiointi on aika helppoa, mutta silloin ei voine olla aidosti ylpeä omasta tekemisestään?
Itselleni on tärkeää tehdä juuri omanlaista taidetta. Kannustan siis kaikkia taiteesta kiinnostuneita taiteen tekemiseen, mutta sanon, että löydä oma, omintakeinen tyylisi. Vaikka omassa tekemisessä olisi eväitä ihailemaltasi taitelijalta, laita siihen jotain omaa, erilaista juttua mukaan. Voit vaikka miettiä, millaisia piirustuksia tai maalauksia teit lapsena tai nuorena. Mikä aihepiiri innosti tai mitkä värit kiehtovat sinua, mikä voisi olla se sinun juttusi. Erottumalla ja kuuntelemalla sisintä - löytyy se, mikä ei ole vain hetken juttu. Se, mikä kantaa ja vie pitkälle. Jos siis mietit, että huvittaisi kokeilla maalaamista, niin kannattaa kuunnella itseä ja antaa mennä. Se on mukavaa ja rentouttavaa.
Niin, mitä ne kaksi muuta hyvää mun päivässäni olivatkaan? Se, että lapset leikkivät sopuisasti illalla sitä (sokerilituku)lääkäriä ja että tehtiin päivällä yhdessä hyvää ruokaa, vaikkei se mennyt ihan ohjeiden mukaan. (Hyvää ruokaa tarkoittaa myös, ettei se palanut uunissa.)
.JPG)
.JPG)
