Mööpeli

Viime kesän asuntomessuilla satuin kuulemaan, miten jotkut messuja kiertelevät asiakkaat puhuivat Puusepänliike Mööpelistä. Heräsin heti, oikaisin ryhtiäni ja ilmoitin, että ovat meidän kylältä. Tuli tunne, että melkein kuin ois ittiä kehuttu. Nauroin itselleni jälkikeäteen, että miksihän oli niin tärkeää päästä mainitsemaan, että toki tunnen, ovat poikani luokkakavereita. Mutta niin kait se menee, että jos joku tuttu, omalta kylältä tai omasta kaupungista tai omasta maasta pärjää vaikka urheilussa tai liike-elämässä, niin kyllä sitä myötäonnea väkisinkin tuntee.




Tänään kävin moikkaamassa Mööpelin poikia, Konstaa ja Kallea. He ovat tulossa yrityksensä kanssa Habitareen, kuten minäkin, joten tietysti teemme yhteistyötä. Esittelen muutkin huiput yhteistyökumppanini, mutta ensimmäiseksi tämä Puusepän liike Mööpeli.

On pakko kertoa, ensikohtaamisestani Mööpelin Konstan kanssa. Meidän Petrus oli aloittanut juuri eskarin. Pari päivää eskaria käytyään, Konstan äiti soitti, että pojat olivat sopineet kyläilystä. Konsta tuli siis meille. Hän ei niinkään viihtynyt Petruksen seurassa, vaan porisutti meitä vanhempia pikkuvanhaan ja itsevarmaan tyyliinsä. Meistä oli hauskaa porista häntä ja nauratti hänen juttunsa. Hän kehui kotiamme ja syömisiämme, joten silläkin tyylillä teki vaikutusta meihin vanhempiin. Sanoin miehelleni, että tästä pojasta tulee joku Vesa Keskinen. (en tarkoita nyt Vesan ryvettynyttä julkisuuskuvaa, vaan että maankuulu yrittäjä)

Puusepän liike Mööpeli on seiskaluokkalaisten poikien 4H- yritys. Aluksi pojat tekivät linnunpönttöjä ja muutaman sohvapöydän. Kun talosänky esiteltiin Facebookin Moderni ja Skandinaavinen sisustus- ryhmässä, tilauksia alkoi tulla heille tulvimalla. Yrityksestä kirjoittivat kesällä useat lehdet sekä ja Yle kävi tekemässä juttua heistä. Heitä on helppo haastatella, sillä Konstalla riittää juttua. Uskon, että he herättävät Habitaressa ihastusta taidoillaan, työllään ja markkinoinnillaan. Pojilla riittää työtä. He tasapainottelevat nyt yrityksen ja koulun välillä. Työnteko on heille samalla kaverin kanssa hengailua ja kertovat ehtivänsä myös hölmöillä :). Pojat vakuuttavat tekevänsä jokaisen huonekalun sydämellään.

Meidän osastolle tulee Mööpelin poikien tekemä, minun ja osatoni sisustajan kanssa suunnittelema sohväpöytä  (kuva, sitten kun se on valmis) ja heidän osastonsa seinälle tulee maalaamani taulu, jonka nimi on " Lupaisihan luokseni toistekin tulla, minä ainakin toivon niin..." (Seppo sillanpään lastenlaulusta). Taulussa on talosängyn mallinen talo, jonka ikkunoissa on iloisia valoja. On ilta ja vähän satelee. Saman varjon alla, ei sadekaan haittaa.

Your Piece Of Finland

Kävin heinäkuun lopulla viemässä taulujani Rovaniemelle ihanaan Your Piece Of Finland liikkeeseen. Se sijaitsee Rovaniemen keskustassa Lordiaukiolla. Yrityksen on perustaneet kaksi Riikkaa Rovaniemeltä.

 

Aiemmin heillä on ollut myynnissä korttejani ja vuosikalentereita. Nyt vein uusia korttimalleja sinne ja aika monta tauluakin.

Myymälän sydämellinen Riikka esitteli meille liikettään. Tätä liikettä vaoin suositella design:in ystäville, sillä täällä on kaikkea kaunista ja laadukasta. Tämä liike ei myy krääsää.Pienehkö liike,mutta paljon myytävää. Huippuja lahjaideoita.

 

 

 

 Paljon Suomalaisia tunnettuja merkkejä, kuten  Parikka, Balmuir, Kaino, Vimma, Arabia ja monta muuta.

 ja jotain oikein lappalaista

Siitä on todella pitkä aika, kun olen viimeksi Rovaniemellä käynyt. Meille se näytti aurinkoiset kasvonsa. Aloin jopa innostaa nuoriamme hakemaan opiskelemaan Rovikselle, kun lukiosta pääsevät Peruin kylläkin hetimiten ehdotukseni, kun muistin miten pitkä matka sieltä on Seinäjoelle. Tietysti ajoimme sen jätkänkynttilän yli ja kävimme Ounasvaaran rinteillä ja jätskit nautimme keskustassa.

Samalla pohjoisen reissulla tapasimme monta rakasta ystävää ja -sukulaista. Saimme poimittua hilloja reilusti tai enhän minä arvannut suuntavaistoni kanssa suolle lähteä. Keskityin kehumiseen ja pakastamiseen.

Ope käski

Kukin vuorollaan avaa kotioven ja kaivaa repustaan pinon papereita: "Nää pittää olla huomiseksi"  Oli Helmitunnusten allekirjoitusta, ryhmätoivelappua, terveydenhoitajan lappua ja ne kaikkein kamalimmat; valokuvauslupalaput. Jos joskus tuskailet täyttäessäsi yhtä tai kahta valokuvauslappua, niin muista silloin minua. Se saattaa helpottaa;). Minä täytän niitä kahdeksalle koululaiselle ja yhdelle päiväkotilaiselle (no, ihan vähän liioittelin, sillä isoimmat saattavat täyttää ne itse, mutta minulle jää se allekirjoitus:)). Minun suurpiirteinen tyylini ei meinaa millään mahtua niihin pieniin ruutuihin. Toivon, että digitalisaatio yltää sille saralle mahdollisimman pian ( ja että niillä jäis muistiin vanhat tiedot.)

Lappujen jälkeen he kaivelevat repuistaan kirjat; "Nää pitää päällystää"- vaativat. Yritän sanoa, että se on turhaa muovin tuhlausta, sillä kirjojen kannet ovat nykyisin niin vahvaa ja muovimaista pintaa, että kyllä ne kestävät. "Mutta, ku ope käski." Minä päällystän ja puhkon ilmakuplia. En ole oppinut, vaikka luulisi näin monen vuoden kokemuksella.

Liimaavat vuorollaan jääkaapin oveen lukkarinsa. Ovi on täynnä niitä. Räknäämme, löytyykö joka aamulle joku, jolla alkaa koulu ekaluokkalaisen kanssa yhtä aikaa. Isompi voi jeesata pientä niinä aamuina, jos en ole kotona. Melkein aina olen.  


Opettelevat koulurytmiin huolettoman kesän jälkeen, stressaavat siitä. Eivät saa iltaisin unta, kun pelkäävät etteivät saa unta. Oppivat kyllä rytmiin ihan helposti, tiedän sen vanhastaan, enkä stressaa yhtään. Stressaan sen sijaan koulumatkan turvallisuudesta. Muistuttelen pyöräilemään tien reunassa ja katsomaan risteyksessä tarkkaan, etteivät varmasti jäisi autojen alle. Toivon jokaisen saavan ystäviä. Muistuttelen kertomaan kaikesta kiusaamisesta ja syrjimisestä, kohdistuipa se itseen tai toisiin. Muistuttelen, ettei heistä kukaan syrjisi muita, ei katsoisi halveksien ketään. Rytmiä yritän opetella minäkin tehdä lupauksia terveellisimmistä elämäntavoista;).

Ilmoittavat edellisenä iltana, että lenkkarit ovat liian pienet ja liikkaa on huomenna tai aamulla, että pyörän kumi on tyhjä. Etsivät aamuisin kadonneita kypäriään ja oikeanparisia sukkia. Ja ihan kohta joka syksyiseen tapaan arki alkaa rullata eikä äitikään jaksa hämmästellä täytettävien lappujen määrää.

Minun syksystäni näyttää tulevan mukava ja työn täyteinen:

* Minulla on maalattavana useampi akustiikkamaalaus tilauksesta.

* Elokuun 18. päivä menen Raahen taiteiden yöhön Kahvila Hippuun. Siellä on minun ja Marika Koskimäki- Ketelän yhteisen taidenäyttelyn avajaiset.

* Syyskuun ensimmäiseksi viikonlopuksi minut on kutsuttu Reisjärvelle opiston yrittäjyyskurssille kertomassa yritystarinani.

* Syyskuussa on myös Habitare 13. - 17.9. Sitä odotan ja jännitän. Olen valmistellut sitä pitkään. Olen käynyt Helsingissä Habitarekoulutuksessa ja suunnitellut yhdessä osastoni sisustajani kanssa meille kauniin tilan. Olemme saaneet todella mahtavia ja mukavia yhteistyökumppaneita, jotka esittelen jokaisen blogissani lähiaikoina. Olen saanut myös huiput esittelijät osastollemme ja yhden bloggarin vierailijaksi:) . Tervetuloa siis osastolle 3c40, piensisustus ja taide - osastolle.

*Syyskuun viimeisenä perjantaina taitaa olla vielä tunnelmallinen ja musikaalinen taideilta Oulussa. Se varmistuu ihan pian, joten kerron sitten lisää.

* Uudet kotisivut ja verkkokauppani aukeaa ihan pian.