Muutto

 

 

 

Nyt on sitten ensimmäinen lapsi muuttanut kotoa pois. Tai hän kyllä ehti muuttaa jo taikaisin vaikka aikoikin lähteä loppu elämäksi. Yksi pikkutytöistämme päätti lähteä maailmalle. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti kulkemaan tietä pitkin. Aikoi muuttaa johonkin toiseen taloon tai sitten rakentaa metsään itselleen majan. Sanoin, että me ois kyllä haluttu pitää sunt meidän lapsena ja että, aina saat tulla takaisin, jos siltä tuntuu.  Hän  kulki hetken matkaa kotitietä pitkin, mutta palasi pian takaisin. Selitteli, ettei tiedä risteyksiä ja metsässä saattaisi olla käärmeitä. Kotiin hän ei kuitenkaan aikonut enää muuttaa. Ehdotin pihapuuhun rakennettua majaa. Sen hän sitten päätti ottaa kodikseen. Pian hän alkoi siivoamaan mökkiään ja houkutteli siskonsa mukaan sisustamaan. Laitoin heille eväitä mukaan. Kun hän tuli käymään vessassa sisällä. Tervehdimme häntä: " Ai naapurin tyttö on tullut käymään, no tervetuloa. Meillä on vähän sotkuista, mutta älä anna häiritä". Kuulin, miten yksi siskoista sanoi:  "Jos jouluna tulee sulle paketteja, niin mää voin tuoda ne sitten tänne majaan"

Kun sitten toiset lapset kantoivat minulle leskenlehtikimppuja ja minä halasin kiitokseksi. Hän katseli pää kallellaan ja kohta sanoi:  "Voisin mää muuttaa takas meijän perheeseen, kun tuntuu ihan, että oisin orpolapsi, kun asun yksin" Halasin lujasti ja toivotimme hänet sydämellisesti tervetulleeksi! Siinä sitten jakoivat rahojaan uudelleen. Tämä muuttajatyttö kun oli jo ehtinyt lahjoittaa kaikki rahansa toiselle siskolle, joka lupasi niillä ostaa ruokaa ja muuta tarpeellista ja kuskata niitä majaan.

Vaikka tuo muutto tuntui huvittavalta ja söpöltäkin, niin olin surullinen ja kieriskelin huonoäitiolossani. Illalla juttelimme pitkään ja muistutimme,  että miten ihanaa, että juuri hän on meidän tyttö.

 

 

Olen aloittanut työskentelemään pihalla. En kuitenkaan pihatöitä, vaikka aihetta olisi, vaan olen rahdannut terassille maalauspohjia, akustiikkalevyjä, maaleja ja pensseleitä. Olemme olleet koko perheellä ulkona mahdollisimman paljon. Olen käynyt vain välillä keittelemässä sisällä ruokaa ja syöneet senkin pihapöydän ääressä.

Olen viimeistellyt paria tilaustaulua.

Tämän taulun tilasi siskoni. Hän antoi minulle aika vapaat kädet, taiteilijan vapauden. Aiheen hän antoi ja kertoi, mistä aiemmista tauluistani hän pitää. Koska minulla on aika samanlainen vaatemaku, kuin siskollani, niin päättelin, että taulumakukaan ei varmasti kauas heitä. Maalasin tätä kuin omalle seinälleni. Farkun sinistä, oranssia, mustaa ja valkoista.

 

 

Tämä taulu on ihmiselle, perheelle, joka rakastaa rantoja. Sain inspiraatioksi valokuvan, josta en siis maalannut, mutta katselin kuvaa hetken eläytyen sen tunnelmaan ja laitoin pois. Maalasin sen tunnelman, mikä minulle kuvasta jäi. Yritin saada tauluun sen merenrannan rentouttavan tunnelman.

 

 

 

 

Auringon myötä ihmiset ovat kai huomanneet, että kevät on pian ja juhlat. Lahjakortit ovat nyt kysyttyjä, sekä tilaustaulut. Olen saanut nyt alkuviikosta useita pyyntöjä maalata sankareille: äideille, vaimoille ja valmistuneille. Jos haluat taulusi kevään juhliin, niin nyt kannattaa ottaa yhteyttä.

 

 

Kukkakuvat on ottanut Viena Mäkinen

 

 

 

 

Tauluja seinillä ja jokunen lattiallakin

Olen saanut kuvia asiakkailtani. Olen niistä tosi mielissäni. Tässä joitakin.

 

Tämä taulu on tilaustaulu pienelle tyttöselle. Taulun nimeksi annoin valloittaja. Taulua katsellessaan tyttösen äitidillä syntyi näin kaunis runo:

 

Veit kaikki ajatukseni jo silloin, kun vasta toivoin sinua.

Ja sitten, muka yhtäkkiä, valtasit kehoni kasvaen sisälläni.
Sinä olet varastanut minun ajan.

Maailmani on pysähtynyt seuraamaan miten omasi pyörii huimaa vauhtia eteenpäin.

Nyt olet jo niin taitava, aivan ihmeellinen.
Pienet jalkasi kuljettavat tutkimaan keittiön kaappeja ja pihan kiviä.…
Sinulle maailma on vielä niin avoin.
Omani on sulkeutunut sinun ympärillesi.
Valloittaja, sitä sinä olet.

 

Tämä taulu oli tilaustaulu. Olen kertonut tästä aiemmassa postauksessani.

 

 

 

Tämä varattiin  kotisivujen galleriasta , mutta taulun ostaja haki tämän itse, joten hän näki vielä livenä tämän ennen ostopäätöstä. Sain viestin, missä ihasteltiin taulun sopivuutta tunnelmaltaan ja väreiltään tähän kotiin. Olen samaa mieltä. Taulun nimi on "Kiitos valoisasta päivästä".

 

 

 

 

 

Olen usein sanonut asiakkailleni, että minulle sopii hyvin se, että käyttää taulua sovitteella kotona. Silloin sen näkee varmasti, että se sopii. Ongelmana on kuskaukset, sillä tauluja lähtee eri puolelle Suomea. Toisaalta reissaamme aika paljon, joten minulla on usein sovittuna useita käyntejä koteihin joko sopimaan tilaustaulusta tai minulla on valmiita tauluja pino mukana ja niitä sovitellaan seinille. Huhti- toukokuussa olen menossa ainakin Helsinkiin ja Ouluun, joten laita viestiä tai soita, jos asut näiden matkojen varrella ja haluat nähdä taulujani.

 

Tällä hetkellä työn alla on muutama pieni tilaustaulu ristiäislahjaksi,  isoja akustiikkalevytauluja sekä tunnelmallisia merenrantatauluja.

Alla oleva teos ei ole vielä ihan valmis, mutta hyvässä vauhdissa olen.

 

 

 

 

Näyttelyn pystytystä ja muutamia mutkia

 Olimme pakanneet automme jo illalla, joten aamulla hyppäsimme melkein suoraan sängystä autoon. Aamupalammekin söimme autossa. Lähdimme pystyttämään taidenäyttelyäni Tuusulaan, hotelli Gustavelundiin.

 

 

 

 Tilat näyttelylle ovat tosi hyvät; avarat ja valoisat.










Hotelli Gustavelund sijaitsee kauniilla paikalla, Tuusulajärven rannalla. Hotellissa arvostetaan Suomalaista muotoilua, designia ja taidetta. Se tekee paikasta mielenkiintoisen ja persoonallisen.

 

 

 

 

Minun näyttelyni oli aika nopeasti pystytetty. Minulla oli sovittuna muutamia tapaamisia asiakkaideni kanssa ja pääkaupunkiseudun jälleenmyyjääni tapasin myös. Meillä aikuisilla kului aika joutuisasti

ja lapsilla myös...

Kun olimme tekemässä lähtöä, automme ei suostunut käynnistymään. Silloin huokasin, että onneksi hotellissa ei ole nyt asiakkaita. Oli melkoinen työ pitää lapsilauma suunnilleen aloillaan  monta tuntia selvittäessämme, mistä saisimme riittävän ison vuokra-auton näin pääsiäisenä. Lapsilla loppui tekeminen ja alkoi kitinä.

 

Aikansa kitistyään, he hoksasivat alkaa vetämään junassa toisiaan pyörätuoliliuskaa pitkin. Yhdellä tyttösellä venähti käsi ja hän valitteli ja itki sitä vielä seuraavanakin päivänä. (mutta parani onneksi itsestään) Monta muutakin pientä vastoinkäymistä kohtasimme ja aloimme jo epäillä epäonnen vainoavan meitä. Saimme kuitenkin vuokra-auton ja lastasimme kassit, taulut, eväät, peitot ja lapset siihen ja jatkoimme matkaa.  

 

 

Kävimme rakkaan kummipoikamme ristiäisissä. Ne juhlat olivat ihanat! Emme meinanneet millään lähteä kotiin, kun oli niin mukava jutella vauvan vanhempien ja muiden ristiäisvieraiden kanssa. Vauva oli (ja on edelleen) aivan ihana ja sai oikein hyvän nimen.

 

 

 

 

Pitkä kotimatka sujui ihmeellisen helposti ilman pysähdyksiä ja ilman minkäänlaista valitusta! Se johtui kait siitä, että ipanat tiesivät, että mitä pikemmin ollaan perillä, sitä nopeammin he pääsevät trullittamaan. Niinpä kotiin saavuttuamme, oli hetkessä joukko mummoja matkalla virpomaan.

 

 

Näyttely avoinna Hotelli Gustavelundin aulassa hotellin aukioloaikoina 7.-30.4.2015

 

 

 

 

 

 

 

 

Kaupunki- ja rantatunnelmia

Viime päivinä olen maalaillut neljää eri taulua. Kahta tilaustaulua ja kahta ihan muuten vaan- aihetta. Selasin syksyn Budapest kuvia ja niistä maalasin. Tänä aamuna jatkoin, ennen kuin ehdin aamupalaa syödä. Sain ympärilleni kriitikkoringin. " On kyllä aika sekava, ostaakohan kukaan tuota?" -epäili  yksi. " Onko tuo asfalttia vai lunta? En oo kyllä koskaan nähnyt valkeaa asfalttia. Kannattais maalata se harmaaksi tai mustaksi" -neuvoi toinen. "Ootko aatellu lisätä sinne ihmisiä? - kyseli kolmas, joka toivoi sitä omalle seinälleen. Tällainen siitä tuli. Maalasin sen sormilla melkein kokonaan.

 

 

Tällainen tuli toisesta tilaustaulusta. Katselen sitä muutaman päivän ja päätän, onko se valmis. Odotan myös kommentteja taulun tilaajalta.

Tämä aihe kiehtoo minua. Tällaisia tauluja maalatessani rauhoitun. En osaa sitä selittää, mutta tunnen, miten kiire katoaa ja tekemättömät työt unohtuvat näissä merenranta aiheissa ja näissä lapsi-lintu aiheissa. Toivon, että taulun katsojakin kokisi jotain samaa, kun katsoo tämän tyyppisiä tauluja. Tulipa tästä mielen, että olen hämmentynyt, kun silloin tällöin kuulen tai toisinaan näen, miten joku taulu saa kyyneleet katsojan silmiin. Itselleni tulee sellainen hämmentävä ja kiitollinen olo. Tunnen, että joku tunnelma, mikä on itselleni merkinnyt, on välittynyt taulussa jollekin toiselle. (sekavasti selitetty ja en tarkoita, että tarvitsisi itkeä)

 

Nyt aloittelen merellistä tilaustaulua. Nautin!