Muutto

 

 

 

Nyt on sitten ensimmäinen lapsi muuttanut kotoa pois. Tai hän kyllä ehti muuttaa jo taikaisin vaikka aikoikin lähteä loppu elämäksi. Yksi pikkutytöistämme päätti lähteä maailmalle. Hän pakkasi laukkunsa ja lähti kulkemaan tietä pitkin. Aikoi muuttaa johonkin toiseen taloon tai sitten rakentaa metsään itselleen majan. Sanoin, että me ois kyllä haluttu pitää sunt meidän lapsena ja että, aina saat tulla takaisin, jos siltä tuntuu.  Hän  kulki hetken matkaa kotitietä pitkin, mutta palasi pian takaisin. Selitteli, ettei tiedä risteyksiä ja metsässä saattaisi olla käärmeitä. Kotiin hän ei kuitenkaan aikonut enää muuttaa. Ehdotin pihapuuhun rakennettua majaa. Sen hän sitten päätti ottaa kodikseen. Pian hän alkoi siivoamaan mökkiään ja houkutteli siskonsa mukaan sisustamaan. Laitoin heille eväitä mukaan. Kun hän tuli käymään vessassa sisällä. Tervehdimme häntä: " Ai naapurin tyttö on tullut käymään, no tervetuloa. Meillä on vähän sotkuista, mutta älä anna häiritä". Kuulin, miten yksi siskoista sanoi:  "Jos jouluna tulee sulle paketteja, niin mää voin tuoda ne sitten tänne majaan"

Kun sitten toiset lapset kantoivat minulle leskenlehtikimppuja ja minä halasin kiitokseksi. Hän katseli pää kallellaan ja kohta sanoi:  "Voisin mää muuttaa takas meijän perheeseen, kun tuntuu ihan, että oisin orpolapsi, kun asun yksin" Halasin lujasti ja toivotimme hänet sydämellisesti tervetulleeksi! Siinä sitten jakoivat rahojaan uudelleen. Tämä muuttajatyttö kun oli jo ehtinyt lahjoittaa kaikki rahansa toiselle siskolle, joka lupasi niillä ostaa ruokaa ja muuta tarpeellista ja kuskata niitä majaan.

Vaikka tuo muutto tuntui huvittavalta ja söpöltäkin, niin olin surullinen ja kieriskelin huonoäitiolossani. Illalla juttelimme pitkään ja muistutimme,  että miten ihanaa, että juuri hän on meidän tyttö.

 

 

Olen aloittanut työskentelemään pihalla. En kuitenkaan pihatöitä, vaikka aihetta olisi, vaan olen rahdannut terassille maalauspohjia, akustiikkalevyjä, maaleja ja pensseleitä. Olemme olleet koko perheellä ulkona mahdollisimman paljon. Olen käynyt vain välillä keittelemässä sisällä ruokaa ja syöneet senkin pihapöydän ääressä.

Olen viimeistellyt paria tilaustaulua.

Tämän taulun tilasi siskoni. Hän antoi minulle aika vapaat kädet, taiteilijan vapauden. Aiheen hän antoi ja kertoi, mistä aiemmista tauluistani hän pitää. Koska minulla on aika samanlainen vaatemaku, kuin siskollani, niin päättelin, että taulumakukaan ei varmasti kauas heitä. Maalasin tätä kuin omalle seinälleni. Farkun sinistä, oranssia, mustaa ja valkoista.

 

 

Tämä taulu on ihmiselle, perheelle, joka rakastaa rantoja. Sain inspiraatioksi valokuvan, josta en siis maalannut, mutta katselin kuvaa hetken eläytyen sen tunnelmaan ja laitoin pois. Maalasin sen tunnelman, mikä minulle kuvasta jäi. Yritin saada tauluun sen merenrannan rentouttavan tunnelman.

 

 

 

 

Auringon myötä ihmiset ovat kai huomanneet, että kevät on pian ja juhlat. Lahjakortit ovat nyt kysyttyjä, sekä tilaustaulut. Olen saanut nyt alkuviikosta useita pyyntöjä maalata sankareille: äideille, vaimoille ja valmistuneille. Jos haluat taulusi kevään juhliin, niin nyt kannattaa ottaa yhteyttä.

 

 

Kukkakuvat on ottanut Viena Mäkinen