Meidän talo- lehti Metsolassa ja pikavisiitti meilläkin

 

 

 

 

 

 

 

Eräänä päivänä loppukeväästä sain puhelun Meidän Talo lehdestä. Ajattelin, että ovat kauppaamassa sitä minulle ja olin jo keksimäisilläni selityksiä, miksi en tarvitse sitä. He olivatkin tekemässä juttua Seinäjoella, melkein naapurissamme, kaveriperheellämme. Linkki tästä sen jutun nettiversioon. Lehdessä laajempi juttu. Kuvaaja oli tunnistanut, kenen tauluja heillä on seinillään ja ajattelivat samalla tulla käymään meillä.

 

 

Huh, kämppä sekaisin. Ensin sanoin ehdottomasti ei. Meidän koti ole talolehtiainesta. Sanoivat, etteivät ole tulossakaan tekemään sisustusjuttua. Eivät aikoneet edes sisälle tulla, vaan ottaisivat kuvan ulkoapäin ja meistä kodin edessä. Nauraen kerroin, että Meidän kuistilla on sata paria crokseja :D :D. Vähän liioittelin, myönnän. Eivät ole crokseja vaan halppiskolttosia, joiden ulkonäköä inhoan, mutta jotka ovat kotopihalla kätevät. Eikä niitä ihan sataa ollut, mutta kymmenkunta kuitenkin. Saimme tunnin armonaikaa ja helpostihan siinä ajassa raivaa kuistin, etupihan ja vielä olohuoneenkin näin ison sakin voimin.

 

Toivotimme heidät tervetulleiksi. Olivat onneksi oikein mukavia. Kutsuimme tietysti heidät myös pirttiin, koska kyselivät, että onko teillä oikeasti se keltainen keinutuoli. Syksyllä joskus (ehkä loka- tai marraskuussa) on sitten lehdessä pieni juttu, jossa meidän perhe tölömöttää talon edessä ja alla on vähän tekstiä talostamme (remonteista ym.)

 

 

 

 

 

 

Tänään saattelin kaksi tyttöstä eskariin. Reippaasti jäivät, vaikka illalla toinen ei löytänyt toista kenkäänsä ja ilmoitti, ettei lähde lainkaan. Toinen painokkaasti, että " etkö tiedä, että Suomessa on op-pi-vel-vol-li-suus? " Toinen päätti sitten muuttaa Turkkiin tai Ameriikkaan nyt heti illalla. Suostui kuitenkin jäämään kotosuomeen ja omaan sänkyyn. Heräsivät iloisina ja innokkaina. Hymyillen vilkuttivat, kun jätin heidät luokkaan. Minäkin hymyilin. Vasta autossa itkin.

 

   

 

Taidepalvelu Saikkonen

Pääkaupunki seudulla taidettani myy Taidepalvelu Saikkonen. Liike sijaitsee Vantaan Variston Kodin1: n tiloissa. Osoite on Martinkyläntie 48. Liikkeen omistaa Marika Saikkonen. Hänellä on pitkä kokemus taidekaupasta. Hänen vahvuutenaan on myös "sisustussilmä", joten hän osaa katsoa, minkä tyyppinen taulu mihinkin tilaan sopii.

 

 

Tila on ihanan avara, valoisa ja jotenkin helposti lähestyttävä:). Kävin viime tällä viikolla viemässä lisää taulujani sinne. Kuulin, että useat niistä ovat jo myytyjä tai sovituksessa uusiin kotiehin. Olen siitä tosi iloinen! Jos joku ostaja sattumoisin lukee tämän, niin kerron vielä senkin, että  ilahdun aina, jos saan kuvia sähköpostiini, kun taulu on päässyt seinälleen.

 

 Tästä linkki Taidepalvelun Facebook sivuille ja Tästä kotisivuille.

 

 

 

 

 

Sain viime viikolla uusia kortteja painosta. Osa on niitä, joita on ollut aiemminkin myynnissä, mutta ovat loppuneet. Osa on ihan uusia malleja.  Korttikauppaan tästä

 

 

Työ jatkuu... Onneksi sitä ei tarvitse tehdä yksin:)

Näyttelyn pystytystä ja muutamia mutkia

 Olimme pakanneet automme jo illalla, joten aamulla hyppäsimme melkein suoraan sängystä autoon. Aamupalammekin söimme autossa. Lähdimme pystyttämään taidenäyttelyäni Tuusulaan, hotelli Gustavelundiin.

 

 

 

 Tilat näyttelylle ovat tosi hyvät; avarat ja valoisat.










Hotelli Gustavelund sijaitsee kauniilla paikalla, Tuusulajärven rannalla. Hotellissa arvostetaan Suomalaista muotoilua, designia ja taidetta. Se tekee paikasta mielenkiintoisen ja persoonallisen.

 

 

 

 

Minun näyttelyni oli aika nopeasti pystytetty. Minulla oli sovittuna muutamia tapaamisia asiakkaideni kanssa ja pääkaupunkiseudun jälleenmyyjääni tapasin myös. Meillä aikuisilla kului aika joutuisasti

ja lapsilla myös...

Kun olimme tekemässä lähtöä, automme ei suostunut käynnistymään. Silloin huokasin, että onneksi hotellissa ei ole nyt asiakkaita. Oli melkoinen työ pitää lapsilauma suunnilleen aloillaan  monta tuntia selvittäessämme, mistä saisimme riittävän ison vuokra-auton näin pääsiäisenä. Lapsilla loppui tekeminen ja alkoi kitinä.

 

Aikansa kitistyään, he hoksasivat alkaa vetämään junassa toisiaan pyörätuoliliuskaa pitkin. Yhdellä tyttösellä venähti käsi ja hän valitteli ja itki sitä vielä seuraavanakin päivänä. (mutta parani onneksi itsestään) Monta muutakin pientä vastoinkäymistä kohtasimme ja aloimme jo epäillä epäonnen vainoavan meitä. Saimme kuitenkin vuokra-auton ja lastasimme kassit, taulut, eväät, peitot ja lapset siihen ja jatkoimme matkaa.  

 

 

Kävimme rakkaan kummipoikamme ristiäisissä. Ne juhlat olivat ihanat! Emme meinanneet millään lähteä kotiin, kun oli niin mukava jutella vauvan vanhempien ja muiden ristiäisvieraiden kanssa. Vauva oli (ja on edelleen) aivan ihana ja sai oikein hyvän nimen.

 

 

 

 

Pitkä kotimatka sujui ihmeellisen helposti ilman pysähdyksiä ja ilman minkäänlaista valitusta! Se johtui kait siitä, että ipanat tiesivät, että mitä pikemmin ollaan perillä, sitä nopeammin he pääsevät trullittamaan. Niinpä kotiin saavuttuamme, oli hetkessä joukko mummoja matkalla virpomaan.

 

 

Näyttely avoinna Hotelli Gustavelundin aulassa hotellin aukioloaikoina 7.-30.4.2015

 

 

 

 

 

 

 

 

Valoisia tauluja ja arvonta

Eilen unohdin herättää ekaluokkalaisen kouluun. Tympeä alku päivälle. Hän vähän myöhästyi, mikä on harmittavaa, sillä ujon tytön ei ole helppoa mennä myöhässä kouluun. Tietysti mietin myös, että mitähän opettaja ajattelee, entä taksikuski. Hän oli kai käynyt takomassa meidän ovea, sillä näin unta ukkosmyrskystä. Tuntui, että koko päivä lähti vinksalleen tästä kämmistä. Hermot olivat kireällä ja meteli otti korviini. Aloin kuitenkin iltasella jo näytellä mummoa videossa, jota poikani ja hänen ystävänsä tekivät. Iltaa kohti siis päivä parani huomattavasti. Illalla maalasin jo valoisia ja vähän keväisiäkin tauluja.

 

 

 

Tämä päivä alkoi mukavasti, sillä sain lämminhenkisen puhelun heti aamupäivällä. Eräs tauluni omistaja halusi kertoa tarinan, miten oli saanut haluamansa tauluni itselleen. Tulin tosi hyvälle tuulelle tästä.

Muutama taulu on saanut alkunsa reissukuumeesta, jota podemme vanhimpien tyttöjeni kanssa. Olemme selailleet matkatoimistojen sivuja jo hyvän aikaa. Tänään sitten varasimme matkan. Se tahtoo tässä talvella tulla olo, että kevääseen on liian pitkä matka. Palelee. Kun on matka varattuna, niin mieli on jo vartin verran lomalla. 

 

 

Nyt on meneillään ARVONTA Syvältä -blogissa. Käykäähän osallistumassa. Syvältä blogin Sanna on blogituttuni. Käymme vierailemassa toistemme blogeissa ja kommentoimassa. Kerran Sanna tilasi minulta kortteja. Meni hetken aikaa, ennen kuin tajusin, kenestä on kyse. "Ai, olet SE, joka on Syvältä"; kysyin. "Syvältäpä, syvältä" vastasi hän:)


Lisään näitä tauluja tuonne kotisivujen Galleriaan myyntiin, kun ehdin.
Jos olet kiinnostunut jostain, niin laita sähköpostia virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Ps. Uusimmat korttitilaukset vähän viivästyvät, kun odottelen niitä oikeinpäinkortteja painosta.

Hyvää Runebergin päivää toivotan!

Kihlajaisista markkinoille

Aurinko

Aivan aluksi täytyy pahoitella. En osannut arvioida joulukorttimenekkiä ja usea malli on loppuunmyyty. En viitsinyt teettää lisää, kun korttisesonki on niin lyhyt. Olen joutunut myymään eioota, mikä on harmittavaa.

Eilen vilahti aurinko. Ihan pienen hetken vain, mutta vilahti kumminkin. Yksi pikkutytöistämme mietiskeli, että on ihan sellainen ilma, että tulee hamppari mieleen. Minä auringosta innostuneena ymmärsin heti vihjeen ja kävimme syömässä roskaruokaa. Olimme liikkeellä jo aamusta, sillä oli 2 ja 4 vuotiaiden neuvolakäynnit. Seinäjoen kirjastolla oli tonttuaskartelupaja, joten kävimme sielläkin. Kuvassa on meidän tyttöjen tontturivi. Seinäjoella on aivan erityisen ihana kirjasto. Siellä on kiva käydä lasten kanssa.

Tilaustauluja

 

Viime viikonloppuna olimme Oulussa ja Raahessa. Oli monta hyvää syytä.


Vein tauluja: Ensin lähtivät kyydistä taulut, jotka olen esitellyt täällä.

Liminkaan lähti tämä ja toinen taulu, jossa oli kuvattuna hevosia. Hevoset ja raviurheilu on tämän perheen tärkeä harrastus.  Hevostaulun unohdin kuvata ihan valmiina, joten sen kuvaa en voi laittaa, mutta...

tämän toisen, isomman taulun kuva on tässä. Sen nimi on elämän onni. Se kuvastaa toivoa, merta, valoa, elämän onnea, johon kuuluu tyyynet ja tuuliset veet. Taulu on iso, 80x150cm. Saanen myöhemmin kuvan taulusta seinällä, niin näkee koon paremmin.

 

 
 
 

 
 
 
Ouluun kahteen eri kotiin nämä:

 

Tämä taulu tulee olohuoneeseen. Siihen toivottiin kuvattavan seesteistä, onnellista olotilaa. Taulun koko 60x160cm.

                                         Tyttö ja iloinen perhonen
                                         Tämä taulu tulee pienen tyttösen huoneeseen.
                                         Taulun koko 65x80cm

Hiimailua ja kihlajaiset

 

Viikonloppu oli hyvin tunnerikas. Kävin katsomassa rakasta sukulaistani sairaalassa. Surin hänen tilannettaan ja iloitsinkin. Hänen huumorinsa oli tallella, joten tuli välillä valoisakin olo. Hiimailin kaupungilla. Kävin mm. Musiikki Kullaksella, jonne on aina päästävä Oulussa käydessäni. Ostin mm. Sofia Magdalena kuoron levyn: Omenankukkia. Ostin myös siskoltani tämän Lintujen joululaulu levyn, jota kuuntelimme automatkalla ja se on nyt soinut kodissamme.
Tytöt kävivät moikkaamassa toripolliisia, mutta minä en tarjennut. Torinrannassa tuulee aina. Kävimme tietysti katsomassa myös Stokmannin jouluikkunan.

Juhlimme ihanan parin kihlajaisia sekä itsenäisyyspäivää laulaen
syöden ja jutellen.

Hyvä taide luo hyvää tuulta. Kävelimme tuulessa ja sateessa kaupungilla. Liukastelimme jäisillä, märillä teillä. Kengät kastuivat ja emme meinanneet löytää oikeaa bussipysäkkiä (onnikkapysäkkiä Oululaisittain). Yhtäkkiä huudahdin: Kattokaa! Kaikki pysäkillä olijat kääntyivät ihmeissään katsomaan. Olin tarkoittanut vain hihkaista tytöilleni, että hoksaavat kääntää päänsä, sillä huomasin niin ihanan ja hauskan patsasjonon. Jonon etupäässä istui tämä poika. (Muita kännykällä räpsimiäni pimeitä kuvia en viitsi julkaista)

 Maalaismarkkinat torikeskuksessa

Ensi viikonloppuna on  Jouluiset maalaismarkkinat Seinäjoen Torikeskuksessa. Minulla on yhteispöytä Tuulihattujen kanssa. He myyvät omia leivonnaisiaan ja mun tauluja(enimmäkseen enkeleitä ja tonttuja). Maalaismarkkinat on meille jo vuosien perinne. Odotettu tapahtuma, johon minä en ole vielä koskaan osallistunut. Tytöt ovat halunneet hoitaa tämän tontin ja tienata joulurahojaan. Sitä paitsi olen kai jo kertonut ujoudestani omien töiden edessä. Minussa ei ole oikein torimuijan itsevarmuutta.

Minä aion käydä lauantaina myyjäisissä Seinäjoen seurakuntatalolla- ihan ostoksilla. Haen perinteisesti ainakin lanttu- ja porkkana ja maksalaatikot sieltä. Viimeisin näistä ei ole mielestäni joululaatikko, mutta mieheni mielestä ehdottomasti on, joten aina se on meidän joulupöydässä.

 

 

ps.  Aiheesta sivuun, mutta kun joulusyömiset tulivat mieleen, niin meidän aaton joulupöytään tulee tänäkin vuonna jouluhalko. Tällä kertaa sen sisällä on  pähkinäsuklaalevitettä ja lakkahilloa. Kertokaapa muita ideoita joulun kahvipöytään. Olemme saamassa joulupäivänä sukulaisia Turusta, joten olisi kiva keksiä jotain uutta...

Tilaustaulut- Muistoja matkan varrelta ja kuunnellaan kesäiltaa

Sain siskoni kylään. Mukavaa!
Tänään olen maalannut yhtä vaaleanpunaisella höystettyä lastenhuoneentaulua sekä aloitellut hevostaulua.
Viikonloppuna sain valmiiksi tämän Muistoja matkan varrelta- taulun.

 

Samaan kotiin tulee tämäkin taulu.

 

Molemmissa tauluissa on kuvattuna tälle perheelle tärkeitä asioita. Yhdessäoloa, seesteistä tunnelmaa, reissuja, lomaa... Maalauksen värit on otettu kodin muusta sisustuksesta.

 

Näitä maalatessani matkasin mielessäni mökkirantaan. Melkein kuulin korvissani kesäillan ja -yön äänet. Tunsin, että kiire katosi. Toivon, että tätä taulua katselleessaan, perhe pääsee tunnelmaan, jota yritin maalata. Tai omanlaiseensa, omiin muistoihinsa, mutta toivon, että heilläkin tulee kiireettömyyden tunnelma.

 

Ylemmässä taulussa ei olla Suomessa. Lomalla ollaan ja kai mietitään, että mennäänkö mekin markkinoille...

 

Nämä taulut eivät ole vielä päässeet lähtemään tilaajaperheen kotiin. Ne on hyväksytty kuvien perusteella. Toivon, että ne sopivat siihen kotiin hyvin. Ehkä laitan tänne vielä kuvia näistä sitten, kun ovat seinällä.

 

 

Aamulla mennään laulamaan ihanalle neidille 4v! Hän ei meinannut saada edes unta, kun meinasi jännittää huominen synttäripäivä.

 

 

Tiistai-ilta takkatulen ääressä

 

 

 

 

 

On tavanomainen tiistai. Olen nimennyt sen hiljaiseksi tiistaiksi. Olen kotona melkein yksin (yksi kokeeseen lukija jäi tällä kertaa kotiin). Tiistai-iltaisin olen erittäin tehokas työihminen. Siivoan, maalaan ja saatan istahtaa koneenkin ääreen. Takkatuli on vakioseuralaiseni. Tänään laitan materiaalia tuleville kotisivuilleni. Ne aukeavat, kun olen saanut laitettua riittävästi kuvia, eli aika pian.

 

Postiin lähti tänään pino kortti- ja kalenteritilauksia. Tämä enkeli lähti myös postin mukaan. Suuremmat taulut tapaan lähettää Matkahuollon mukana.

Tänään sain yhden tilauksen mukana ihanan viestin. Se meni jotenkin näin:
"Kettu ja talitintti" -kortin kettu on vienyt palasen sydämestäni. Se ilme! Tämä kettukortti on meillä jääkaapin ovessa muistuttamassa lempeydellään tärkeistä asioista.
Kiitos siitä."

Jotain tällaista yritin maalatessani taulullani kertoa. Tässä se oli sanoitettuna aivan huipusti:)

Viime päivät olen maalaillut isoja tilaustauluja. Olen lähetellyt niistä kuvia ja muuttanut ja jatkanut asiakkaiden toiveiden mukaan.  Kohta saan viettää lopettajaisia:)

 

 

                            Tässä vain osa taulusta. Taulun koko 120x160cm

 

                                                             Taulun koko 110x150cm

 

Paljastan kaikista tauluista tässä vaiheessa vain pienen siivun. Kun ovat valmiita tai kun ovat seinillä, näytän koko taulun.

 

                                                        Taulun koko 70x160cm

 

 

 Taulun koko 60x75cm

 

Mukavaa loppuviikkoa toivottelee Virpi