Mietteitä arjen alussa

  ( Taulu "Puut unelmoivat", myynnissä täällä Taulukaupassa )

 

 

Pakkasta -30 ja koululaisilla loppui loma. Minä käärin aamulla lapsia taipaleelle. Eivät meinanneet uskoa, miten paljon pakkasella pitää pukea. Säälin heitä ja samalla mielessäni kiitin, että minä voin taittaa työmatkani vaikka yökkäreissä. Kävellä käytävää pitkin makuuhuoneesta maalausten ääreen.

 

Lomalla oli ihanaa nukkua pitkään ja herätä joka aamu siihen, että kaksi nuorinta hiippailivat yhdessä meidän huoneeseen ja käpertyvät unesta lämpiminä kainaloon. Niistä hetkistä nautin!  Vaikkakin yhtenä aamuna tuskailin ahtautta. Nuorimmainen säesti: " Niin onkin ahdasta, kun isikin on tuossa."

 

 

(Tilaustaulu: "Lakeuden tytöt")

Lomalla ehdin pysähtyä monta kertaa iloitsemaan lasten kasvamisesta ja kehittymisestä. Joulua ennen meidän talon lukutaitoisten määrä nousi seitsemästä yhdeksään. Olemme saaneet ihania kirjeitä! Kaksoiskonsonantit ja vokaalit ovat vielä vähän hukassa.  Samalla, kun iloitsen lasten kasvusta, tunnen haikeutta. Nuorimmainen on jo 3 vuotta, eli meillä ei ole ollut vauvaa hetkeen. Olen joutunut kokemaan kaksi keskenmenoa tämän nuorimmaisen jälkeen (toinen niistä oli tuulimunaraskaus). Ne ovat olleet surullisia kokemuksia ja niistä on jäänyt pidemmäksi aikaa matalalentoinen olo. Samalla olen tullut yhä kiitollisemmaksi näistä, jotka me olemme saaneet. Hämmästelen (kuten kai kaikki vanhemmat), miten nopeasti aika on mennyt. Miten vasta meillä oli monta vaipotettavaa, syötettävää, puettavaa ja monta kainaloon käpertyjää aamuisin.

(Taulu " Minä olen ihme". Tästä taulusta on teetetty kortti)

Minulla on kiitollinen mieli menneestä vuodesta. Se oli täynnä työtä ja tunnetta. Mennyt vuosi oli valoisa, vaikka siihen mahtui myös surua. Kaikkein iloisin olen niistä ihmisistä, joita sain kohdata vuoden aikana. Joihinkin olen tutustunut paremmin ja jotkut ovat olleet nopeita kohtaamisia, mutta niin lämpimiä, että olen saanut niistä valtavasti voimaa. Kiitos!

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan? Oletan, etten ole niin kiireinen. Pienimmät lapset käyvät päiväkodissa kaksi päivää viikossa.  Heidän kotipäivinään teen enemmän juttuja heidän kanssaan. Teemme enimmäkseen jotain muuta, kuin maalaamme.
Viime vuoden alussa tein lupauksen mm. terveellisemmistä elämäntavoista. Toivoin vyötäröni kavennusta. En onnistunut siinä, joten en viitsi luvata mitään, vaikka yhä toivon, että saisin tsempin päälle.

Minulla on muutamia suunnitelmia vuoden ajalle, mutta kalenteri on vielä hyvin väljä. Kesän alussa on toisiksi vanhimman tyttären rippijuhlat ja loppukesällä asuntomessut Seinäjoella. Niiden välissä voisi olla jokunen reissu. Asuntomessujen aikaa toivotan vieraita tervetulleeksi joko kotiateljeeheni tai messualueelle. Tervetuloa! Nämä kuviot ovat vielä auki, mutta kerron myöhemmin lisää.

                                            (Taulu nimeltään "Uusia ovia". Varattu)


(Taulu "poika ja vene" myytävänä taulukaupassa täällä)

Minulla on monta viime vuoden puolella aloitettua taulua. Tänään sain valmiiksi yhden. Sain singreerata 2016. Tämä taulu on kooltaan 70x140, eli aika iso taulu.

 

 

(Tälle taululle en ole antanut vielä nimeä)

 

 

 

Tämä taulu on työn alla nyt. Kuivumista odotellessa kävin kirjoittelemassa täällä. Nyt jatkamaan tai nukkumaan...

 

 

Kylmenevää

Kirpeitä, kylmiä syysammuja. Kylmä ei sinänsä viehätä, mutta kaunista on! Niin kaunista, että oli pakko pysähtyä räpsäsemään pikaisesti kuva aamusumuisesta, huurteisesta lakeusmaisemasta matkalla Tampereelle. Kävin viemässä uusia tauluja Taidepalvelu Saikkoselle eteläsuomeen ja Ten Art:iin Lempäälään.

 

Saikkosen liike sijaitsee Vantaan Variston Kodin1: n tiloissa ja Ten Art on Ideaparkissa Lempäälässä.

 

Kaunista siis, mutta työlästä tämä, kun ilma yhtäkkiä muuttuu näin kylmäksi. Aina tähän aikaan vuodesta tuntuu, että ompa meillä iso perhe. Tavallisesti en sitä edes mieti. Se on itselle niin tavallinen asia. Huomaan sen vain silloin, kun joku toinen alkaa päivittelemään perheemme kokoa tai meidän vanhempiemme työmäärää. Itse en ajattele lapsia työmääränä.  Mutta siis näin kun syksy vaihtuu talveksi meinaan hukkua toppavaatekasaan. Koitan selvittää, mikä mahtuu kellekin ja kuka tarvitsee uutta. Koitan muistaa, missä mitkäkin vaatteet ovat, etten osta turhaan uusia ja sitten huomaa, että oli ostanut jo viime kauden lopussa ensi talvea varten (näinkin on käynyt). Tämä on muutaman päivän kestävä projekti. Se on par aikaa vaiheessa, mutta tavoitteena saada valmiiksi lauantai-iltaan mennessä.

Myös taidehuoneen siivous ja järjestyksen vaihto on meneillään. Siitä kyllä laitan kuvan, kunnes saan sen valmiiksi.

 

Olen saanut valmiiksi kaksi tilaustaulua. Molemmat olivat lahjaksi miehelle. Tämä niittyvilla taulu on lahja vaimolta isänpäivälahjaksi metsien miehelle. Hän sai sen vähän ennakkoon. Sain jo kuvan, kun taulu on seinällä. Tulin valtavan iloiseksi, kun jo kuvasta huomaan, että taulu sopii tälle seinälle tosi hyvin.

 

 

Tämä meritaulu puolestaan on lahja tyttäreltä purjehtijaisälle. Tässä taulussa veneet tähyilevät merelle. Ajatuksen oli, että tätä taulua katsellessa jaksaisi talven yli, kunnes taasen pääsee merille.

 

Kuuraiset aamut ovat innoittaneet jo vähän talvisiin tunnelmiin. Lisäsin nämä alla olevat taulut tänään taulukauppaan. Tästä pääset sinne.

 

Lapsilla ja miehellä alkoi syysloma. Itsekin aion pitää muutaman päivän lomaa. Toivon ja toivotan aurinkoisia syyspäiviä itse kullekin!

Taidepalvelu Saikkonen

Pääkaupunki seudulla taidettani myy Taidepalvelu Saikkonen. Liike sijaitsee Vantaan Variston Kodin1: n tiloissa. Osoite on Martinkyläntie 48. Liikkeen omistaa Marika Saikkonen. Hänellä on pitkä kokemus taidekaupasta. Hänen vahvuutenaan on myös "sisustussilmä", joten hän osaa katsoa, minkä tyyppinen taulu mihinkin tilaan sopii.

 

 

Tila on ihanan avara, valoisa ja jotenkin helposti lähestyttävä:). Kävin viime tällä viikolla viemässä lisää taulujani sinne. Kuulin, että useat niistä ovat jo myytyjä tai sovituksessa uusiin kotiehin. Olen siitä tosi iloinen! Jos joku ostaja sattumoisin lukee tämän, niin kerron vielä senkin, että  ilahdun aina, jos saan kuvia sähköpostiini, kun taulu on päässyt seinälleen.

 

 Tästä linkki Taidepalvelun Facebook sivuille ja Tästä kotisivuille.

 

 

 

 

 

Sain viime viikolla uusia kortteja painosta. Osa on niitä, joita on ollut aiemminkin myynnissä, mutta ovat loppuneet. Osa on ihan uusia malleja.  Korttikauppaan tästä

 

 

Työ jatkuu... Onneksi sitä ei tarvitse tehdä yksin:)

Taidenäyttelyn avajaiset Hampurissa

Meidän kesä alkoi Saksan matkalla. Kävimme pystyttämässä taidenäyttelyni Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Saksaan päästyämme kävimme ensin pystyttämässä näyttelyn ja vierailimme välillä Saksan sukulaisilla ja palasimme taas Hampuriin taidenäyttelyni avajaisiin.

 

Aloitan reissukuulumisten kertomisen vähän käänteisesti avajaisista ja seuraavassa postauksessani kerron matkan reitistä ja käyntikohteista.

 

 

 

Tämän näyttelyn hommasi merimieskirkon eläkkeelle jäänyt talousjohtaja Ville Nieminen. Hän osti minulta tauluja ja oli puhunut tauluistani Hampurin merimieskirkon johtajalle. Sain kutsun tulla pitämään näyttelyä ja tein sen todella mielelläni. 

 

Näyttelyn nimi on " Meren ja tuulen voimaa!"

Valitsin meriaiheisia, kaupunkiaiheisia ja enkeliaiheisia taulujani tähän näyttelyyn. Monet tauluista maalasin juuri tätä näyttelyä varten.

 

 

Olimme mukamas valmistautuneet Saksan ruuhkiin. Meidän oli määrä matkustaa Bönenistä Hampuriin, eli 300km matka moottoritietä pitkin, jossa saa ajaa lähes koko ajan 120 km/h. Päätimme ottaa varman päälle ja lähteä ajelemaan jo puolen päivän maissa, vaikka avajaiset alkoivat vasta klo 18. Olin ajatellut mennä hyvissä ajoin laittamaan avajaistarjoilut valmiiksi. Mutta mitäs me maalaiset ruuhkista ymmärrämme. Matkan varrelle sattui pari tietyöpätkää ja niinpä nökötimme jonossa useamman tunnin. Myöhästyimme näyttelyn avajaisista onneksi vain muutaman minuutin. Onneksi näyttelyvieraat olivat malttaneet jäädä odottelemaan meitä.

 

 

Jännitin avajaisia etukäteen, mutta lakkasin jännittämästä välittömästi, kun saavuimme kirkon pihaan. Vastaanotto oli todella sydämellinen. Vietimme lämminhenkiset avajaiset. Taulutkin herättivät kiinnostusta ja keskustelua. Muutamasta taulusta tehtiin jo varaus, josta olin aivan valtavan iloinen.

 

 

 

Kerroin avajaispuheessani, miten olemme tehneet saman matkan Turusta Tukholmaan tanskan läpi Saksaan 16 vuotta sitten mieheni perheen kanssa. Olimme silloin rakastunut nuoripari. Olen maalannut tauluja niistä tunnelmista, esimerkiksi tämä taulu " kahden",  johon en ole kuvannut meitä, vaan sen tunnelman: huolettoman rakkauden, kun kaikki on valoisaa ja vaaleanpunaista. Vieläkin sellaisen tunnelman voi saavuttaa aika-ajoin. Taulu kuvastaa yhteistä matkaa ja tähän tauluun olen halunnut tuoda lomatunnelmaa.  Toisaalta otin mukaani taulun  "Sinäkin päivänä tuuli", joka kuvastaa myös rakkautta. Rakkautta, joka kestää ne tuulisetkin hetket, ajat.

 

 

 

 

Lahjoitin merimieskirkolle korttejani. Tuotto menee kirkon hyväksi.

 

 

 

                      Hampurin merimieskirkon erikoisuutena on hauska puhuva papukaija.

Oli mielenkiintoista tutustua Hampurin merimieskirkkoon. Viime kesänä saimme tutustua Vuosaaren merimieskirkkoon. Mihinkähän merimieskirkkoon seuraavaksi?

Kirkko on Saksassa asuville suomalaisille kuin koti, jossa he tapaavat toisia suomalaisia. Kirkolla on monenlaista toimintaa ja tilaisuutta. Siellä myydään jonkin verran suomalaisia tuotteita ja syöminkejä. Hampurin merimieskirkolla voi myös yöpyä. Me yövyimme tällä reissulla merimieskirkolla yhden yön. Nukuimme oikein makeasti!

Tästä linkki Merimieskirkon facebook sivuille.