ja Tervetuloa uudet blogin lukijat!
Olin maalannut tauluun pohjat jo aeimmin ja kun otin sen taas esiin, päätin vain antaa pensseleiden viedä. Samaan aikaan radoista soi laulu
" Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän.
Oi, Herra, ystävä lapsien, Sinua muistan ja kiitän.
Nyt kuule lauluni iloinen, saan taaskin luoksesi tulla,
luot minuun katseesi lämpöisen ja tahdot lastasi kuulla.
Oi, kiitos lahjoista, joita suot, niin paljon hyvyttäs riittää.
ja aina iloa uutta luot. En osaa kaikesta kiittää.
Saan taimi olla nyt tarhasi ja varten taivasta luotu.
On isän rakkaus jo syntymässäni suotu.
Niin Isä, suojele minua ja käsin voimakkain kanna
ja varten taivasta kasvata ja koti luonasi anna."
Taulu sai nimekseen "Kiitän". Taulua maalatessani muistin, miten paljon on aihetta kiitokseen.
Tämänkin taulun kuvan sain kännykkääni vastikään. Taulun nimi. "Kanssani etkö lähde, metsään toukokuun"
Oi, niin kauniita nuo taulut ja aitoa postausta! kiitoksen ja ilonaiheita on paljon elämässä, tässä ja nyt! :) -Sanna, tauluhaaveilee....
VastaaPoistaTotta Sanna. Välillä kylläkin unohtaa olla kiitollinen ja mennä porskuttaa, mutta toisinaan muistaa oikein erityisesti pysähtyä ja miettiä, mistä kaikesta voi sanoa: Kiitos!
Poista