Muistelua, välipaloja ja välitöitä

 

 

Kirjoitettu la 13.9 iltana 

 

Sinä päivänä, kuten tänäänkin, aurinko paistoi kirkkaasti Pihlajiin, jotka notkuivat marjoista. Olin onnellinen ja ihmeissäni. Minusta oli tullut äiti! Esikoisemme täyttää tänään 14 vuotta. Tänään selasin esikoiseni vauva-albumia ja tuntui, kuin eläisin niitä hetkiä uudelleen. En edelleenkään pysty lukemaan Kaarina Helakisan Pikku-Riikan laulua kyynelittä. 

 Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

 Tänään sain taas innokkaimman maalauskaverini kanssa maalata yhteistä taulua. Hän on meidän perheen yhdeksäs lapsi. Hän on ihmeellinen! Yhtä ihmeellinen, kuin tämä ensimmäinen lapsi tai seitsemän muuta. Tämä tuntuu silti aivan erityisen ihmeelliseltä. Se johtunee siitä, että kuulen aina useasta suusta toistona, mitä hauskaa hän on sanonut, mitä erikoista hän on osannut.  Minulla on muutama yhteisteos tämän tirpanan kanssa (osa vasten tahtoani:). Meillä on muutakin yhteistä, kun intohimona maalaus. Olemme molemmat vasenkätisiä.

Tänään sain maalata myös muutaman tunnin ilman tätä säheltäjää. Sain maalata ihan yksin. Sinä aikana aikana kävi taulunkatsojia Espoosta asti. Ilahdun, kun joku haluaa tulla katsomaan tauluja tänne koti"ateljeeheni". (eivät toki pelkästään taulujen takia Seinäjoelle tulleet)

 

 

Perjantain iltalenkin päätteeksi piti rahdata nämä sisälle. Olen niin nauttinut näistä säistä, mitä on ollut viimepäivät. Varsinkin isoja tauluja on mukavampi maalata sisällä, kuin ulkona.

 

Olen aloittanut pitkää maalausta tilaustyönä. Koko 60x245cm. Tähän mennessä pohja on saanut pohjamaalin ja ensimmäisen kerran taustaväriä. Pian siihen pitäisi saada hahmoja ja liikettä. Näin isoon tauluun pohjamaalit ja taustamaalit on melkein pakko tehdä ulkona. Tämä tilaustaulu ei ole minulle helppo, mutta mielenkiintoinen se on. Kerron sen vaiheista täällä blogissani.

 

Välipalaksi kuumia koiria. Taidetta tämäkin? Vaikkakaan tätä emme keksineet itse, vaan näimme netissä jossain kuvan, josta matkimme. Eikö todellinen taide ole sitä, että keksii itse, luo jotain uutta? Maalatessani pidän ehdottoman tärkeänä sitä. Haluan keksiä, kokeilla, oppia. Leipoessanikin minulle on ylivoimaisen vaikeaa noudattaa ohjetta prikulleen. Tykkään aina vähän soveltaa. Olen suurpiirteinen: ripaus tätä, tujaus tuota... Aina ne eivät onnistu ja reseptiä on vaikea antaa.

 

 

 

                                    Välitöiksi pikkutauluja. Tuliko liian romanttinen?

                                    Tämän kokoiset(30x40cm) taulut ovat hyviä lipastonpäällistauluja