Budapest

 

Tuli takassa ja nokka tukossa. Äänikin on vähän painuksissa. Kauan odotettu Budapestin loma on ohi. Vaan kyllä sitä kannattikin odottaa. Se oli vieläkin parempi, kuin osasin toivoa. Tavallaan olin odottanut tätä matkaa lapsesta asti, sillä vanhempani kävivät siellä joskus, kun olin lapsi. Heidän matkansa oli kylläkin kiertomatka, joten kävivät muuallakin, kuin Budapestissä. He kertoivat silloin matkastaan niin innostuneesti ja näyttivät kuvia (ovat taitavia kuvaajia molemmat). Silloin päätin, että Budapestiin lähden minäkin joskus. Kun sittemmin vierailin muutamassa sen naapurimaassa, niin unohdin tämän toiveen, kunnes mieheni alkoi selailla viime keväänä netistä matkoja. Innostuin!

Tällä matkalla olimme ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma oli lämmin, kuten ilmakin. Me söimme rauhassa ja nautimme kiireettömyydestä. Me kävelimme jalkamme puuduksiin. Kuljimme metroilla, raitsikoilla ja busseilla ristiin rastiin ja näimme joka päivä erilaisen Budapestin. Ihastelimme sen rakennuksia ja patsaita, siltoja, katuja, katulamppuja...

  Koristeellisuus teki vaikutuksen. Rakastan yhdistelmää romanttinen ja rujo. Pyrin siihen tauluissanikin. Siihen, että ne olisivat kauniita, harmonisia, mutta rosoisia.

 Lamppuja olen aina rakastanut

 

On marsipaania, postipoikia, taiteilijaa ja sympaattisia talorivejä. Monien rakennusten julkisivu kaipaisi kohennusta. Kaduilla näki paljon kodittomia, mikä toi surullisen sävyn Budapestiin (ei kuvassa), mutta ehkä johonkin maalaukseen laitan puistonpenkillä nukkujankin? Ehkä hänet, joka nukkui joka ilta samalla penkillä nalle kainalossaan...

Vierailimme Budapestin suuressa synagogassa ja sen yhteydessä toimivassa museossa, joka esittelee juutalaisia perinteitä ja Unkarin holokaustin historiaa.

Joulukauppa keskustassa, toripöytä hotellimme edustalla ja kukkia kuninkaan linnan pihalla.
Näimme Budan ja Pestin.

Miehiä työssään ja yksi (pakko-)lomalainen auton renkaasta valmistetussa tuolissa

 

 

 

Tiedän, millaisia tauluja tulen lähiaikoina maalaamaan...