Hiihtolomalla


 
Meillä on hiihtoloma. Puolet porukasta reissaa Tallinnassa. Minä en joutanut mukaan, sillä muutama tilaustaulu pitää saada valmiiksi ja taideilta lähestyy. Minulle jäi muutama hiihtäjä tänne kaveriksi. Maalaamisen lomassa sidon vähän väliä monoja ja laitan suksia lasten jalkoihin. Jotteivat näpit jäätyisi, laitan sukset lasten jalkaan sisällä ja nostan siitä pihalle ja pukkaan ladulle:). Opin tämän tyylin vuosia sitten isosiskoltani. Välillä olen käynyt itsekin hiihtelemässä lähimetsässä ja kotitiellä. Olen hidas hiihtäjä, joten hiihtelen mielelläni pikkuipanoiden kanssa.





Olen maalannut välillä taulujen sijasta seiniä. Makuuhuoneemme seinä sai mustan värin, valkoisella ja harmaalla höystettynä.

 



Olen saanut nämä henkarit Villa Bohemian Hannalta. Henkarit ovat Rakennusliike Sarkoan "maskotteja". Ne ovat takorautaa ja ne ensin ruostutettu ja sitten lakattu.



Taidepalvelu Saikkonen sai myyntiin uusia maalauksiani. Taideliike sijaitsee Vantaan Varistossa kodin1:sen tiloissa.

 Onnellinen kylä/ koko 60x120cm


Toivo/ koko 90x120cm

 



 

 

 
 
 

 
 










Kevätriemuisia tauluja ja perinnön jakoa ;)

Meillä kävi kylässä rakkaita ystäviä Oulun seudulta. Toivat samalla Oulun  Salad & Cafe Oliviasta tauluja takaisin minulle. Niitä, jotka vein sinne ennen joulua. Osa tauluista myytiin Olivian asiakkaille, mutta monta jäi jäljellekin. Vieraamme veivät mennessään Oliviaan muutaman uuden, keväisen taulun. Vien itse lähiaikoina vielä lisää tauluja sinne.
(Kaikki siellä olevat taulut ovat myytävänä.)


Minä maalaan nyt Kyyjärven Taideiltaa, Linkki , varten tauluja. Tekeillä on  sellaisia kevätriemuisia maalauksia. Sydämellisesti tervetuloa!







 




Näyttää siltä, että pitänee alkaa perintöä jakamaan. Ovat jo vailla osuuksiaan. Tai yksi heistä, kuopus 3v. Hän kysyi kainosti, että, "Sitten kun oon aikuinen, niin saisinko tämän käsilaukun (vaaleanpunainen)  ittelleni?" Lupasin.
Siitä riemastuneena, hän intoutui keksimään, mitä muutakin voisi aikuisena itselleen haluta.
"Sitten ku mää oon aikuinen, niin voisinko saada nää tissiliivit ittelleni?" Lupasin. 
Sanoin, että kun täytät 18v, niin voisin tuoda ne lahjapaketissa hänelle.
Hän hymyili tyytyväisenä, kunnes vakavoitui: "Sitten ku mää oon aikuinen, niin saanhan asua kuitenkin aina täällä teijän kans?" Lupasin. (Muistan, että olen käynyt jokaisen lapsen kanssa tämän kotoa muutamiskeskustelun. Se on kai lapsen mielelle ahdistava ajatus, että joutuisi muuttamaan pois omasta kodista. Ikävähän siinä tulisi.)
Sanoin, että onkohan sulla sitten perhettä, että haluavatkohan hekin asua täällä? "Noo, periaattees, joo" - hän vastasi ja jatkoi " Tuleeko sunsta ja isistä sitten mummo ja pappa?" Tulee, vastasin, johon hän,
" no, mutta jos isistä ei tulekkaan pappaa, nii mää meen sen kans naimisiin"
En sentään niin höveli ollut :).


 

Vähän paremmalla talkoomuonituksella

Keli ei ollut kohdillaan, mutta tunnelma oli, kun ajelimme perjantaina Jyväskylään. Mukana olivat minä, mieheni ja yksi tytöistämme. Tyttönen jatkoi matkaansa Jyväskylästä Varkauteen ystävänsä luokse. Me jatkoimme Pertunmaalle. Meistä ihan tuntui, että olemme menossa lomalle, vaikka menimmekin talkoisiin.
 

Me pääsimme mukaan vähän kyseenalaisella kunnialla. Kutsu tuli vähän siihen malliin, että teitäkään ei varmaan kutsuta talkoisiin, kun taloja rakennetaan... Olivat siis kokoamassa talkoolaisia niistä, joiden käsissä ei vasara ole kaikkein luontevin työkalu. Näihin talkoisiin tarvittiin niitä,  jotka osaavat ideoida, sanoittaa, visualisoida...

Jokainen paikallaolijoista tunsi jonkun, mutta meistä kukaan ei tuntenut kaikkia. Me tunsimme vain yhden pariskunnan, emme itse yrittäjiä. Jännä huomata, miten äkkiä sytyimme keskustelemaan, heittäydyimme ja olimme pian jo tuttuja toisillemme. Näissäkin talkoissa painoimme duunia koko pitkän päivän. Tuli melkein hiki. Teimme työt ryhmissä ja välillä koko porukalla.

Ne olivat 1-vuotiaan Juhlapalvelu Amorin  synttärit, joissa ideoimme vähän yrityksen tulevaisuuden kuvioita ja markkinointia. Juhlapalvelu Amor on perheyritys, joka pitää pitopalvelua, kahvilaa, leipomoa ja valkokuvastudiota. Voinette arvata, millainen oli talkoomuonitus! En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvin ja niin hyvää! Vähän on vaikeaa palata arkeen ja kauhan varteen.








 








Juhlapalvelu Amor toimii kauppakeskus Paletissa, Kyyjärvellä, siinä valtateiden 13 ja 16 risteyksessä noin 100 km etäisyydellä Jyväskylästä, Seinäjoelta ja Kokkolasta.

Amorin yrittäjäpariskunta on ihan huippu pari. Vaimo, Johanna on yrittäjäkodista, joten hänen haaveenaan on ollut oma yritys jo pitkään. Hän on ollut jo vuosia mukana järjestämässä juhlia. Pitopalvelu on ehkä eniten se "hänen juttunsa".  Mies, Juha siirtyi rekan ratista kahvilan pitäjäksi. Rekkamiehenä hän tietää, millaisilla eväillä reissulainen saadaan pidettyä hyvällä tuulella. Kahvila Amorin asiakkaista suurin osa on reissaajia, jotka pysähtyvät kahville ohikulkeissaan. Juha hoitaa yrityksessä myös valokuvauksen. Täältä voit käydä katsomassa, millaisia kuvia hän ottaa. Juha on erikoistunut lapsikuvaukseen. Yrityksessä työskentelevät myös heidän vanhimmat lapsensa sekä pari leipuria ja yksi kondiittori.


Minulla on ilo pitää perjantaina maaliskuun 18.päivänä  klo 18.00 keväinen taideilta Juhlapalvelu Amorin kahvilassa. Luvassa on musiikkia, ihania leivonnaisia ja taidetta eli tulen tauluineni ja kortteineni paikalle. Tervetuloa mukaan!


 







Elämää

"Äiti, sää näytätä..., äiti, sää näytät..., äiti, sää näytät..." (ihanalta, toivoin kuulevani) "Äiti, sää näytät vähän hirviöltä. Siis vähän ja vaan hiuksista". Tällä kolmivuotiaan kommentilla alkoi viime viikonloppu, joka toi mukanaan paljon vieraita. Yritin toki sukia sulkiani, etteivät vieraat olisi säikähtäneet.

Perjantai-iltana meillä oli kylässä paljon yläkouluikäisiä, ihania nuoria. He istuivat nuotion ääressä ja juttelivat ja nauraa rätkättivät. Illasta jäi meille tosi mukava mieli.




Lauantai- iltana osa porukasta oli poissa kotoa. Minä loikoilin lopun porukan kanssa olohuoneen matolla jutellen. Muistelimme, millainen kukin oli ollut vauvana ja pikkulapsena. Näitä tarinoita lapset rakastavat. Onneksi olen pitänyt kaikista vauvakirjaa, sillä monta asiaa olisin unohtanut ilman niitä.

Sunnuntainakin saimme vieraita, ystäväperheen kylään. Mukava viikonloppu antoi voimia tähän työntäyteiseen viikkoon. Joka koostuu talkoilusta, lasten kuskauksista, taulujen kuskauksista, lasten kokeisiin kuulustelusta jne 



 
 

 

Eilen vein tauluja jälleenmyyjille. Rallattelin alkumatkasta sulalla asfaltilla, mutta kimppuun hyökkäsivät räntä- ja lumisateet. Raskasta lunta pyrytti paksuksi kerrokseksi tien pintaan. Minä en olisi uskaltanut ajaa lujaa, mutten hitaastikaan, kun rekat hönkäilivät niskaan. Huh! Mutta reissu tuli tehtyä ja paluumatkalla sade oli lakannut. Uusia tauluja on siis Pääkaupungin jälleenmyyjällä Taidepalvelu Saikkosella ja Lempäälän jälleenmyyjällä Ten Art:ssa.


 
 
 
Samalla taulunkuskausreissulla tämä tilaustaulu pääsi uuteen kotiin. Taulussa on asioita tilaajien elämän tärkeistä asioita. Taulussa on metsää, juuret, voimaa ja valoa.
 
 
 
Tänään lähti pinkka tilauksia, ystävänpäiväkortteja matkaan. Nyt menen jatkamaan tilaustauluja. Meneillään on kaksi hyväntuulista taulua lakeudelta.




Olen maalaamassa uutta korttimallistoa, joka julkaistaan keväällä, ehkä huhtikuussa. Mistä aiheesta sinä toivoisit korttia? Nyt saa ehdottaa ideoita!


 

Helmikuu lupailee valoa

 
Helmikuusta minä pidän. Siinä on jotain toiveikasta. Aamut eivät ole enää niin pimeitä. Minusta tuntuu, että valon myötä valostun itsekin. Tekisi meili laittaa vaaleat verhot ikkunaan ja ostaa kevään väriset tennarit. Tennareilla ei kylläkään taida vielä päästä kunnolla kulkemaan.

 
 
 
Minun tekee mieli maalata tauluja, joissa on paljon valoa. Polun päässä valoa, aamun kajoa lakeudella. Sellaisia tilaustauluja on meneillään.
 

 
 
Otin jokin aika sitten videolle, kun meidän kaksostytöt lauloivat keinutuolissani Ystävyys laulun (linkki lauluun tuosta). Minä tulin laulusta niin hyvälle tuulelle, että jaoin sen Keltaisen keinutuolin facesivuilla.  Tein sitten yks päivä kotitöitä kaiketi naama nurinpäin, kunnes katsoin facebookin viestejä. Tyttöni kysyi, että "miks sää yhtäkkiä hymmyilet?" Vastasin, että ilahduin, kun sain teidän lempilaulun tekijältä viestiä. Nimittäin Seppo Sillanpääkin oli kuunnellut jakamani lauluvideon. Hän ilahtui kun yli 20 vuotta sitten tehty laulu on yhä voimissaan. Meillä se on ainakin. Tätä laulua lauletaan paljon. Olen kuullut, että tuosta meidän tyttöjen videotallenteesta monet muutkin lapset ovat opetelleet tuon laulun.
 
Tuo laulu sopii erityisesti ystävänpäivään.
 
Nyt on se aika, kun mietitään, miten muistaa ystäviä...
Vielä perjantaina saat kaksi printtiä yhden hinnalla.