Mööpeli

Viime kesän asuntomessuilla satuin kuulemaan, miten jotkut messuja kiertelevät asiakkaat puhuivat Puusepänliike Mööpelistä. Heräsin heti, oikaisin ryhtiäni ja ilmoitin, että ovat meidän kylältä. Tuli tunne, että melkein kuin ois ittiä kehuttu. Nauroin itselleni jälkikeäteen, että miksihän oli niin tärkeää päästä mainitsemaan, että toki tunnen, ovat poikani luokkakavereita. Mutta niin kait se menee, että jos joku tuttu, omalta kylältä tai omasta kaupungista tai omasta maasta pärjää vaikka urheilussa tai liike-elämässä, niin kyllä sitä myötäonnea väkisinkin tuntee.




Tänään kävin moikkaamassa Mööpelin poikia, Konstaa ja Kallea. He ovat tulossa yrityksensä kanssa Habitareen, kuten minäkin, joten tietysti teemme yhteistyötä. Esittelen muutkin huiput yhteistyökumppanini, mutta ensimmäiseksi tämä Puusepän liike Mööpeli.

On pakko kertoa, ensikohtaamisestani Mööpelin Konstan kanssa. Meidän Petrus oli aloittanut juuri eskarin. Pari päivää eskaria käytyään, Konstan äiti soitti, että pojat olivat sopineet kyläilystä. Konsta tuli siis meille. Hän ei niinkään viihtynyt Petruksen seurassa, vaan porisutti meitä vanhempia pikkuvanhaan ja itsevarmaan tyyliinsä. Meistä oli hauskaa porista häntä ja nauratti hänen juttunsa. Hän kehui kotiamme ja syömisiämme, joten silläkin tyylillä teki vaikutusta meihin vanhempiin. Sanoin miehelleni, että tästä pojasta tulee joku Vesa Keskinen. (en tarkoita nyt Vesan ryvettynyttä julkisuuskuvaa, vaan että maankuulu yrittäjä)

Puusepän liike Mööpeli on seiskaluokkalaisten poikien 4H- yritys. Aluksi pojat tekivät linnunpönttöjä ja muutaman sohvapöydän. Kun talosänky esiteltiin Facebookin Moderni ja Skandinaavinen sisustus- ryhmässä, tilauksia alkoi tulla heille tulvimalla. Yrityksestä kirjoittivat kesällä useat lehdet sekä ja Yle kävi tekemässä juttua heistä. Heitä on helppo haastatella, sillä Konstalla riittää juttua. Uskon, että he herättävät Habitaressa ihastusta taidoillaan, työllään ja markkinoinnillaan. Pojilla riittää työtä. He tasapainottelevat nyt yrityksen ja koulun välillä. Työnteko on heille samalla kaverin kanssa hengailua ja kertovat ehtivänsä myös hölmöillä :). Pojat vakuuttavat tekevänsä jokaisen huonekalun sydämellään.

Meidän osastolle tulee Mööpelin poikien tekemä, minun ja osatoni sisustajan kanssa suunnittelema sohväpöytä  (kuva, sitten kun se on valmis) ja heidän osastonsa seinälle tulee maalaamani taulu, jonka nimi on " Lupaisihan luokseni toistekin tulla, minä ainakin toivon niin..." (Seppo sillanpään lastenlaulusta). Taulussa on talosängyn mallinen talo, jonka ikkunoissa on iloisia valoja. On ilta ja vähän satelee. Saman varjon alla, ei sadekaan haittaa.