Oran kanttarellit ja muita auringonkeltaisia hetkiä




























Katsoin ikkunasta ja mitä näinkään: Mustarastaan! Mikä valtava ilo ja kevään voima tuntuivat sydänalassa asti. Mikä ihanampaa, kun mustarastaan laulu varhaiskevään illassa. Tämä lumen määrä meinaa uuvuttaa ja tulee tunne, että kevät ei koita ikinä.








Minä haluaisin kääntää mieleni jo kevättä päin. Onneksi aurinko on näyttäytynyt jo useana päivänä. Etsin kaapista auringonkeltaisen pöytäliinan. Saman värisen, kuin keinutuolini ja uudet Ora:n rattaamme. Mielessäni jo kuljen aurinkoisia teitä lykkien keltaisia vaunuja, joissa pienin ipanamme nukkuu. Olemme lasten kanssa suunnitelleet ottavamme näille reissuille usein eväät mukaan ja nauttia elämästä ja keväästä.




Kuvassa Rv 38, nyt jo 39 + 1:). Vielä hetken joudumme odottelemaan kyytiläistä näihin.  Kuva: Sanna, Kipot pinossa- blogista

                                                                                                    Kuva: Sanna, Kirpot pinossa- blogista

Kävin Metsolassa blogin Riitan kanssa jokin aika sitten Porissa. Vein tauluja asuntomessukotiin
(esittelen sen myöhemmin). Samalla vein sille suunnalle muitakin tauluja. Sillä reissulla vierailimme myös Ora:n tehtaanmyymälässä. Olinhan alkanut haaveilla aurinkoisen keltaisista oran vaunuista tulevalle vauvalle. Oran tehtaalla olivat sitä mieltä, että tottakait keltaisen keinutuolin Virpi tarvitsee Oran kanttarellit. He halusivat seinälleen taidettani, joten tämä on tällainen taide-/blogiyhteistyöjuttuna toteutettu.






Ora:n rattaat ja vaunut suunnitellaan ja ommellaan Suomessa. Vaunut ommellaan Porissa eri tilassa, missä tämä tehtaan myymälä on, mutta täälläkin on pieni ompelutila, jossa ommellaan jotain pieniä osia.




Nämä värit houkuttelevat haaveilemaan aurinkoisista päivistä.
 


 
 
 
 




Lomatekemisiä

Äitiyslomalla kuuluisi kuulemma istua keinutuolissa ja kutoa tossuja. Istua osaan, mutta vain hetken. Kutoa en osaa laisinkaan. Olen ollut vähän ihmeissäni, että mitä teen. Ihan täysin lomalla en ole ollut. Olen pitänyt jonkun maalauspäivän ja viime viikolla vein tauluja Helsingin seudulle. Näin ajattelin jatkaa. Teen aina joskus täyden työpäivän, eli maalaan tilaustauluja ja muuten koetan malttaa lomailla. Helpompi olisi tehdä vaikka joka päivä pieni hetki töitä, mutta yrittäjänä se on hankalaa. Saan yellin mukaisen äitiyspäivärahan lomapäiviltä, mutta jos teen vähänkin töitä, äitiyspäivärahani putoaa minimiin. Eli sinä päivänä kun teen töitä, niin on viisainta tehdä koko päivä ja lomailla muut päivät. Sähköposteihinkin vastaan kerran viikossa. Toivon kärsivällisyyttä.



Eihän minulla ole juuri äitiyslomia elämässäni ollut, sillä meillä on ollut niin monta pientä, että kotiäitinä se sama arjen pyöritys on kontolla (ja minimiäitiyspäiväraha), vaikka virallisesti loma olisikin. Pyöritystähän se nytkin on, mutta huomattavasti helpompaa, kun mennä vuosina. Osa lapsista on jo niin isoja ja meillä ei ole nyt ketään niin pientä, jonka joka askelta olisi vahdittava.


mm. tämän taulun vein Helsinkiin. Saattaa olla, että tämä oli vaikein tilaustyö, mitä minulla on ollut. Tätä viilasinkin moneen otteeseen.  Minä maalaisena en meinannut hahmottaa pienestä kuvasta, miten kadut ja talot tällä kohtaa Helsinkiä menevät. Jossain vaiheessa minä nauroin, että nyt insinööri neuvoo taiteilijaa, jotta mitähän tästä tulee. Lopputulokseen tilaaja oli tyytyväinen ja minä myös. Tästä projektista jäi tosi hyvä mieli. On mahtavaa haastaa itsensä ja tehdä jotain, mitä ei melkein meinaa osata. 

 Tämäkin maalaus haastoi, sillä vaikka rakastan maalata ihmisiä, en ole muotokuvamaalari. Näihin kuitenkin tarvittiin enemmän näköisyyttä, kuin niihin "hahmotauluihin", joita tavallisesti teen.


Äitiyslomani alkoi yhtä aikaa koululaisten hiihtoloman kanssa. Alkulomasta suurin osa lapsistamme oli leirillä. Me leikimme sillä välin perusperhettä: kaksi lasta ja kissa. Koirahan se perusperheeseen kuuluisi, mutta kun ystävämme tarvitsivat lomansa ajaksi kissan hoitajaa, niin me mielellämme se otettiin. Se oli kyllä aika ujo, joten jouduimme ruoalla houkuttelemaan, jotta saimme sylitellä ja silitellä. Vietimme harvinaisen kotiloman. Vuokrasimme paljun viikoksi nuorelta 4H- yrittäjältä, joten siinä oli meille vähän ohjelmanumeroa lomalle. Kylästelimme myös ystäviemme luona. Viikonloppuna saimme vanhempani kylään. Heillä oli selvä työnjako. Äitini vietti ne päivät lähinnä hellan- ja isä työkalupakin äärellä. Pakastimestamme ei pulla lopu ihan heti ja meillä on nyt monta kohtaa kodissamme vähemmän rempallaan. Isäni korjasi pikaisesti monta kohtaa, mikä meillä on jäänyt aikomiseksi. Minusta tuntui lomalta, kun ei hetkeen tarvinnut seisoa kauhan varressa.



Nyt olen muutamana päivänä tehnyt pienimpien kanssa nukkekodin kesämökkiä pahvilaatikosta. Yhden kanssa on akvaarion askartelu meneillään. Olen kierrellyt lasten kanssa myös kirppareita ja vaatekauppoja. Olen siivonnut toimistoani, joka alkaa näyttää jo aika hyvältä, mutta työtä on vielä edessäpäinkin. Vauvalle olemme laittaneet vaatekaapin valmiiksi. Meillä ei ole mitään vaatteita hänelle vanhastaan. Jonkin verran olen ostanut uutta ja joitakin vaatteita saanut ystäviltä. Vielä on hankittavaakin. Sängynkin laitoimme, vaikka yöt hän saa nukkua vieressäni, kuten muutkin ovat vauva-aikana saaneet. Tuskin maltan odottaa, että pääsen esittelemään uudet vauvan rattaat!

Vasta muutaman päivän ajan olen tuntenut oloni isoksi. Olen alkanut heräilemään öisin ja ottamaan torkkuja päivisin. Luulen, että kohta tuskailen jo oloani. Se saattaa olla ihan hyvä juttu, sillä tiedän sen lievittävän synnytysjännitystä, jota nyt vielä tunnen. Hurjalta tuntuu, että laskettuun aikaan on enää vajaa 3 viikkoa. Voi, miten kovasti me kaikki odotamme häntä! Jos hän syntyy maaliskuun puolella, hän on meidän viiden maaliskuulainen. Tämä kuu on meillä pelkkää juhlaa!




Lastemme synttäreiden lisäksi, yritykseniki viettää synttäreitään.
Sen 5v juhlan kunniaksi Facessa on menossa tauluarvonta. Se päättyy tänäiltana.