Ymmärrys

Oli ilta. Olimme laittamassa lapsia nukkumaan. Olin jo nostanut maalipurkit lattialle, jotta pian pääsisin maalaamaan. Perheen pienin touhottaja kantoi avukseni muutamia tuubeja, vaikken juuri niitä värejä ollutkaan aikonut käyttää.

Eskarityttönen juoksi vauhdilla keittiöön ja astui aukinaisen maalituubin päälle. Syvän sininen maali lensi kaaressa pitkin lattiaa. Minä nopeana ihmisenä kommentoimaan. "mitä sinä vohellat?" Tyttönen säikähti sotkua ja äidin moitteen äänellä lausuttua kommenttia, vaikka oli tapahtumaan syytön ja vaikkei maalisotku tässä talossa ole mitenkään ihmeellistä.
Hän käpertyi kyykkyyn pitkän yömekkonsa sisään. Hän oli kovin hellyttävän ja surullisen näköinen mytty. Sain siinä selitellä ja silitellä, kunnes sain eskarilaiselta osin hampaattoman hymyn ja kohta jo naurun rätkätyksen, kun kuopus tuli kertomaan, miten hän oli kuskannut ja aukonut  maalituubien korkkeja.


Putsasin maalit talteen pahvin palaselle. Kun lapset olivat nukkumassa, maalasin lähimpänä olevan taulupohjan tällä värillä. Siinä mietiskellessäni herkkää tyttöäni (ja herkkää, mutta tölöviä äitiänsä), syntyi tämä maalaus.

 

Maalaus sai nimekseen "Ymmärrys". Ajattelen niin, että tuo tyttö ymmärtää jotenkin tuota lintua. Herkkä lapsi on vähän kuin lintu, joka säikähtää helposti ja pyrähtää pois. Herkkä lapsikin säikähtää helposti ja käpertyy moitteista.

 

Tiedän sen, sillä olen itsekin herkkä. Loukkaantuneena, säikähtäneenä tai jos joutuu jännittämään, ei suoriudun annetuista tehtävistä niin hyvin, kuin osaisi. Luovakin on vaikea olla, jos jännittää.

 

Huomaan joskus lastemme koulutehtävistä tai varsinkin kuvistöistä, että jos lapsi on jännittänyt tai ottanut painetta. Silloin hän on piirtänyt ja pyyhkinyt, piirtänyt ja pyyhkinyt. Silloin piirustusjälki hyvin epävarmaa ja suttuista. Kun taas olostaan varmana ja rennossa ilmapiirissä kynän jälki on rohkeaa ja huoletonta.  Turvallisessa ja vapaassa ilmapiirissä myös äidinkielen aineet ja jopa matematiikan tehtävät tuntuvat helpommilta.  

 

Tästä aihepiiristä, eli herkkyydestä, toisen kuuntelemisesta, ymmärtämisestä, kesyttämisestä,  on syntynyt muitakin keiju-, perhos- ja lintutauluja.

 

ps. Uusimaa lehdessä oli juttu Talosta koti- bloggarin kotoa. Tässä kerrotaan myös isosta akustiikkataulumaalauksestani.

 

Eparilehden koti- liitteessä oli juttua tilaustyönä teetetyistä tauluista. Minä siinä punoitan kuvassa sujuvasti jutun teon jälkeen:) Lehden nettiversioon pääsee Tästä  sivu 19.

 

 

Tauluja seinillä ja jokunen lattiallakin

Olen saanut kuvia asiakkailtani. Olen niistä tosi mielissäni. Tässä joitakin.

 

Tämä taulu on tilaustaulu pienelle tyttöselle. Taulun nimeksi annoin valloittaja. Taulua katsellessaan tyttösen äitidillä syntyi näin kaunis runo:

 

Veit kaikki ajatukseni jo silloin, kun vasta toivoin sinua.

Ja sitten, muka yhtäkkiä, valtasit kehoni kasvaen sisälläni.
Sinä olet varastanut minun ajan.

Maailmani on pysähtynyt seuraamaan miten omasi pyörii huimaa vauhtia eteenpäin.

Nyt olet jo niin taitava, aivan ihmeellinen.
Pienet jalkasi kuljettavat tutkimaan keittiön kaappeja ja pihan kiviä.…
Sinulle maailma on vielä niin avoin.
Omani on sulkeutunut sinun ympärillesi.
Valloittaja, sitä sinä olet.

 

Tämä taulu oli tilaustaulu. Olen kertonut tästä aiemmassa postauksessani.

 

 

 

Tämä varattiin  kotisivujen galleriasta , mutta taulun ostaja haki tämän itse, joten hän näki vielä livenä tämän ennen ostopäätöstä. Sain viestin, missä ihasteltiin taulun sopivuutta tunnelmaltaan ja väreiltään tähän kotiin. Olen samaa mieltä. Taulun nimi on "Kiitos valoisasta päivästä".

 

 

 

 

 

Olen usein sanonut asiakkailleni, että minulle sopii hyvin se, että käyttää taulua sovitteella kotona. Silloin sen näkee varmasti, että se sopii. Ongelmana on kuskaukset, sillä tauluja lähtee eri puolelle Suomea. Toisaalta reissaamme aika paljon, joten minulla on usein sovittuna useita käyntejä koteihin joko sopimaan tilaustaulusta tai minulla on valmiita tauluja pino mukana ja niitä sovitellaan seinille. Huhti- toukokuussa olen menossa ainakin Helsinkiin ja Ouluun, joten laita viestiä tai soita, jos asut näiden matkojen varrella ja haluat nähdä taulujani.

 

Tällä hetkellä työn alla on muutama pieni tilaustaulu ristiäislahjaksi,  isoja akustiikkalevytauluja sekä tunnelmallisia merenrantatauluja.

Alla oleva teos ei ole vielä ihan valmis, mutta hyvässä vauhdissa olen.

 

 

 

 

Taidenäyttelyitä tulossa

Pääsiäistä ennen pystytän näyttelyn Tuusulaan hotelli Gustavelundiin. Näyttely avautuu 7.4 ja päättyy 30.4. Valitsen tähän näyttelyyn isoja tauluja, sillä tilat ovat näyttelyä ajatellen upeat ja avarat! Tässä  linkki Gustavelundin sivuille.

Näyttelyn nimi on "Tuulen laulu"
 

Tähän näyttelyyn on valittu tauluja meren rannoilta, missä toisinaan aallot lyövät rantaan voimalla ja toisinaan on aivan tyyntä, kiireetöntä. Rannoilta, missä tuulen laulu soi. Jotkut maalaukset ovat huolettomia kaupunki – ja katutauluja. Maalauksissa on harmoniaa, voimaa, valoa ja rauhaa. Tervetuloa katsomaan!

 

 

 

 

Samalla meriteemalla järjestän näyttelyn Hampurin merimieskirkolle kesän alussa. Laiva- ja meriaiheisten taulujen lisäksi näyttelyyn tulee enkelitauluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin taulujani voi nähdä Seitsemisen kansallispuiston Luontokeskuksessa.  Tämän näyttelyn taulut ovat syntyneet (osin vielä syntymättä:) siitä tunnelmasta, kun ei ole kiire mihinkään, kun on aikaa kuunnella luontoa ja ihmistä siinä vierellä. Kun puhutaan hiljaa ja ihmetellen. Näissä tauluissa luonnon helmasta voi löytää keijuja ja peikkoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhlia luvassa

On toki ollut arkisempiakin päiviä, mutta pääosin pelkkää juhlaa. Onhan maaliskuu ja meidän neljällä lapsellamme on synttärit. Sen lisäksi olemme juhlineet kuopuksen pottajuhlia ja tänään on vielä naistenpäivä ja meidän talossa elää näitä naisia aikamoinen määrä, huh! Ei vaiskaan, emme isommin naistenpäivää juhlista. Perheessä, jossa on vanhempien lisäksi kahdeksan tyttöä ja vain yksi poika, lahja naisille ei tuntuisi reilulta. Pikkutytöt ehdottelivat kyllä reissua kaikille perheen naisille tämän päivän kunniaksi, mutta en erityisemmin innostunut ajatuksesta:)

Mutta synttäreitä juhlimme! Sankareiden mennessä nukkumaan, olen jäänyt isoimpien lasten kanssa värkkäämään jotta synttäriyllätykset onnistuvat pysymään salassa. Olemme kunnostaneet vanhaa häkkiä tuleville marsuille ja käärineet muita paketteja sekä suunnitelleet kakkuja ja leikkejä juhliin.

Tänään sain kuvan taulun ostajalta. Taulu ostettiin kotisivujen Galleriasta, joten en lainkaan tiennyt, millaiseen kotiin taulu lähti. Aivan huippu tunne, kun sain kuvan. Ihan kuin taulu olisi tehty vartavasten tähän kotiin! Taulun nimi Harmonia ja koko 90x120cm. Matkahuolto vei taulun perille.

 

Vai mitä sanotte? 

 

 

 

Kaupunki- ja rantatunnelmia

Viime päivinä olen maalaillut neljää eri taulua. Kahta tilaustaulua ja kahta ihan muuten vaan- aihetta. Selasin syksyn Budapest kuvia ja niistä maalasin. Tänä aamuna jatkoin, ennen kuin ehdin aamupalaa syödä. Sain ympärilleni kriitikkoringin. " On kyllä aika sekava, ostaakohan kukaan tuota?" -epäili  yksi. " Onko tuo asfalttia vai lunta? En oo kyllä koskaan nähnyt valkeaa asfalttia. Kannattais maalata se harmaaksi tai mustaksi" -neuvoi toinen. "Ootko aatellu lisätä sinne ihmisiä? - kyseli kolmas, joka toivoi sitä omalle seinälleen. Tällainen siitä tuli. Maalasin sen sormilla melkein kokonaan.

 

 

Tällainen tuli toisesta tilaustaulusta. Katselen sitä muutaman päivän ja päätän, onko se valmis. Odotan myös kommentteja taulun tilaajalta.

Tämä aihe kiehtoo minua. Tällaisia tauluja maalatessani rauhoitun. En osaa sitä selittää, mutta tunnen, miten kiire katoaa ja tekemättömät työt unohtuvat näissä merenranta aiheissa ja näissä lapsi-lintu aiheissa. Toivon, että taulun katsojakin kokisi jotain samaa, kun katsoo tämän tyyppisiä tauluja. Tulipa tästä mielen, että olen hämmentynyt, kun silloin tällöin kuulen tai toisinaan näen, miten joku taulu saa kyyneleet katsojan silmiin. Itselleni tulee sellainen hämmentävä ja kiitollinen olo. Tunnen, että joku tunnelma, mikä on itselleni merkinnyt, on välittynyt taulussa jollekin toiselle. (sekavasti selitetty ja en tarkoita, että tarvitsisi itkeä)

 

Nyt aloittelen merellistä tilaustaulua. Nautin!

Ystävänpäiväkortteja ja vauvakortteja ja muutama muukin

Uusi korttimallistoni, olkaapa hyvät!
Näitä tehdessä olen ajatellut ystävyyttä ja tuoreita vauvoja. Joukossa on myös yksi rakkauskortti ja yksi kortti, jonka voisi antaa vaikka isälle.  Iloista enkeliä tilasin myös lisää, koska se loppui joulun alla. Näyttää siltä, että myös vastasyntynyt kortti loppuu pian. Täytyy teettää sitäkin lisää, kun seuraavan kerran painatan kortteja.

Korttikauppaan TÄSTÄ

                                Ystävyyden perhonen

                                            Kukkia sulle

 

                                              Oi, toukokuu

                                  Vaaleanpunalakkinen vauva

                                                 Minä olen ihme

                                             

                                 Ongelle

 

 

 .

Iloinen enkeli kortin on tehnyt Paju 6vuotiaana.




 

Tämäkin on yksi vaihtoehto ystävälle...

 

 

 

 

 

 

Nämäkin kortit ovat aika uusia. Kaksi alinta ovat taittokortteja.

                                 Laiturilla

                                Kevät soi koivuissa

 

 

                                                     Matkalla

                                  Männyt

 Lisäys tähän juttuun, että tuli pieni sählinki "Oi toukokuu"- kortin kohdalla. Se tulee myyntiin vähän myöhemmin.                             

 

...ja hännät on solmittu yhteen...

Aurinko on vähän näyttäytynyt, eli luvannut, että kevättä kohti mennään. Vaaleanpunainen (tai vanha roosan väri) on se, mikä on minulle kevään väri tänä keväänä. Höyrähdin jopa ostamaan pellavaisen verhon olohuoneeseen. Kotona se näytti vähän hassulta, eksyneeltä. Ehkä se on tarkoitettu makuuhuoneen verhoksi. Roikkukoon nyt kuitenkin tuossa, kun sen kerran ostin. Löysin onneksi tauluja, joita voin laittaa sen lähelle, ettei sille tule niin yksinäinen olo.

Viikonloppuna mies oli koulutuksessa ja isoimmat lapset yötä kaverillaan. Me vietimme lastenpäivää. Tavallisesti sitä on vietetty lasten oikeuksien päivänä, mutta silloin oli niin menokas ja aikataulutettu päivä, että se jäi. Lapset ovat muistutelleet siitä aika ajoin. Niimpä lupasin heidän laatia ohjelman ja ruokalaista sille päivälle ja toimia sen mukaan. He eivät toivoneet oman äidin tekemiä lihapullia tai muuta mieltä ylentävää. Noh, pääsin helpolla. Haimme pizzaa ja jätskiä. Tekemiseksi keksivät mukavaa. Ehkä saatoin vähän vihjaillakin siitä; pimeäpiilosta sisällä. Eli sammutimme valot koko talosta ja menimme pareittain piiloon ja yksi pari etsi. Varsinkin etsijänä minusta oli jännittävää, melkein pelottavaa, kun säikähdän niin helposti. Leikimme myös sokkosta, näyttelimme ja kirjoittelimme adjektiivitarinoita.

Lopuksi raahasimme patjat olkkariin ja nukuimme koko konkkaronkka olohuoneessa. Patjoja oli seinästä seinään. Siitä tuli mieleeni tämä laulu, joka on lapsuuteni yksi lempilauluista: "Kun sängyssä lapsia on yksitoista ja hännät on solmittu yhteen..."  Ei meitä ihan yhtätoista ollut, mutta ei se kauas heitä.  Aloittelin maalaamaan siitä laulusta taulua.  Olen usein ennenkin maalannut tästä laulusta. Yksi maalaus on Seinäjoen sairaalan vierihoito-osaston seinällä. Olivat kehystäneet kortin, jonka maalasin heille taannoin kaksosvauvoja pidätellessäni siellä osastolla. Tämä taulu ei ole vielä valmis.

 

 

 

 

Maalasin Lumilasten verkkokauppaan tällaisen taulun ystävänpäivää ajatellen. "Ystävästä kiitos" on taulun nimi. Tässä maalauksessa kerrotaan kuulumisia ja ajatuksia ja kuunnellaan. Tässä hetkessä ei ole kiire.

 

Yks päivä sain pitää ihan pientä vauvaa sylissäni. Pitkästä aikaa, voi sanoa, sillä meidän nuorin on jo vähän yli 2 vuotta. Hassua, että vaikka (tai ehkä juuri siksi?) itsellä on ollut monta vauvaa, niiden lumo ei haihdu. Ne herkistävät aina vaan. Kai vauvoissa on jokin taika siksi, että aikuiset jaksaisivat hoitaa ja valvoa ja vaipottaa. Tulin maalanneeksi samana iltana vauvataulun. Aamulla lapset löysivät taulun ja pienin nosti sen syliinsä. "Oi, vauva! Haluatko silittää sitä", hän kysyi ja jatkoi " tässä oon minä nuorena".

Tästä taulusta teetin vauvakortteja. Tänään saan uuden korttimalliston painosta. Jännittävää:)

 

 

Pelastettuja perhosia ja muita urotöitä

 

 

Kerran lapsena ehkä 8-10 vuotiaana kuulin,  kun äitini kertoi jollekin toiselle äidille, että Virpi meillä on se, joka rientää ensimmäisenä itkevän pikkuisen luo. Hän tykkää lohduttaa. En ollut itse tiedostanut tuollaista piirrettä itsessäni, vaan olin toiminut vaan vaistoni varaisesti. Halusin hoivata pieniä ihmisiä ja eläimiä. Aina en kuitenkaan onnistunut.

Minä haaveilin omasta elävästä linnusta, mutta kun sitä en voinut saada. Aloin haaveilla täytetystä linnusta, jollaisia olin nähnyt joidenkin kotien kirjahyllyissä. Ajattelin, että sellainen lintu voisi olla ihana huoneen koriste. Haaveilin siitä ihan tosissaan, jopa niin, että rukoilin yhtenä iltana, että "Taivaan isä, anna minun löytää kuollut lintu". Seuraavana päivänä kolusin ojan pohjia ja peltoja. Yhtäkkiä haistoin mädäntyneen hajun, tiesin, että sellainen haju lähtee ainakin kuolleesta linnusta. Rukoukseni on kuultu, ajattelin riemullisena. Löysin kuin löysinkin kuolleen, mädäntyneen hajuisen linnun. Mielissäni menin esittelemään sitä sisaruksilleni ja kerroin, että tätä oli rukoillutkin. Koskaan aiemmin rukouksiini ei oltu vastattu niin pikana (eikä lienee sen jälkeenkään). Äiti ja isot siskot tyrmäsivät oitis haaveeni. Lintu joutui piharoskiin ja minä käsien kuuraukseen.

 

Toisinaan sain olla sankarikin. Löysimme kerran naapurin tyttöjen kanssa lätäköstä perhosen, jonka luulimme kuolleen. Nostimme sen kepillä ylös, ajatuksenamme järjestää hautajaiset: veisuuta, muistopuheita, hautakumpu, risti ja pullaa ja mehua.
Nostimme perhosen hellästi paperin päälle ja siinä se yhtäkkiä alkoikin leyhytellä hiljaa siipiään. Me puhaltelimme sitä kuivaksi ja yhtäkkiä se pyrähti lentoon. Miten ylpeitä, iloisia ja vähän liikuttuneita me olimmekaan! Keksimme urotyöstämme laulunkin, jota laulettiin marssin sävelellä ja se alkoi samoin, kuten tämä marssikin:" Kauan on kärsitty vilua ja nälkää..." Jossain kohtaa laulettiin näin "Oi, kaunis perhonen, olet vapaa lähtemään..."

Toinen pelastusmuistoni liittyy lintuun, joka lensi kotimme ikkunaan ja pökertyi pihamaalle. Me nostimme sen laatikkoon, jonka olimme vuoranneet pumpulilla. Laatikko nostettiin sisälle. Ajatella, meillä on lintu sisällä, hihkuimme. Muistan, miten äiti ja isäkin olivat mukana linnun hoivatalkoissa. Pian lintu alkoi aukoa toista silmäänsä, sitten toista. Nostimme laatikon ulos ja kohta lintu lehahti lentoon. Miten sankarillinen olo!



Kerran löysimme puolikuolleen oravan metsäpolulta. Tietysti raahasimme senkin kotiin hoitoa saamaan. Vanhempamme eivät ilahtuneetkaan. Pelkäsivät oravan levittävän jotain tauteja. Se olikin tosi kurjan näköinen otus. Isämme oli sitä mieltä, että orava kärsii niin paljon, että se pitää tappaa. Rääyimme ääneen ja pidimme komeat hautajaiset oravan muistoksi.

Näiden lisäksi olen tuonut kotiini mm. useita sammakonpoikia, etana-armeijan ja laatikollisen leppäkerttuja, jotka karkasivat ja kipittelivät pitkin seiniä ja sänkyjä.

Olen miettinyt, että näistä lapsuusmuistoistani kait maalauksissani on usein tytöllä, peikolla tai keijukaisella kädellään perhonen tai lintu, orava tai sammakko. Sieltä lienee hoivaavat taulut tulevat.

Tänään mietimme tokaluokkalaisen tyttöni kanssa, millaisen taulun voisin maalata ystävyydestä. Maalasin tämän ystävyyden perhonen- taulun. Siinä ystävykset suojelevat herkkää ystävyyden perhosta. Taulu on myynnissä Kotisivujen galleriassa.
Lisäys: tämä on nyt myyty ja poistettu galleriasta.


Tällä viikolla lähetän painoon uuden korttimalliston. Luvassa on ainakin ystävänpäiväkortteja. Yksi korteista tulee tästä taulusta.



Korttikaupassa on muuten vuosikalenterit tarjouksessa!

Ristiäislahjoja

 

Olen saanut kunnian maalata useita ristiäislahjatauluja. Kaikista en ole valitettavasti muistanut tai ehtinyt ottamaan kuvaa. Usein ristiäislahjaksi on ostettu tai teetetty enkelitaulu, toisinaan kettu-, keiju-, tai peikkotaulu. Monesti taulu on saanut aiheensa vauvan nimestä (jos se on etukäteen ollut tiedossa).

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tämän taulu on tilaustyö vauvan mummolta. Taulun tilaaja oli jutellut etukäteen vauvan vanhempien kanssa, että minkä tyyppisen maalauksen he haluavat. 
Vauva syntyi joulun alla ja on tuonut ja tuo varmasti valoa koko perheen elämään, kuten vauvoilla tapana on. Mietin tätä maalatessani, miten voimakkaana joulunkin kokee silloin, kun on saanut pienen nyytin syliin.
Tämä vauva sai nimensä luonnosta, joten halusin vihjata taulussa hänen nimeensä. Taulun tilaaja toivoi, että maisemassa näkyisi viitteitä vauvan kotomaisemaan, mutta myös hänen molempien vanhempiensa lapsuusmaisemiin. Taulun nimeksi tuli " Tyttönen tervehtii aurinkoa" Tämä taulu on aika pieni. Koko 20x50cm.

Tämän on tilaustyö ristiäislahjaksi pienelle pojalle. Taulun koko 70x70cm
 Minkähän nimen hän mahtoi saada:)?

Tämä on ristiäislahja kummilta pienelle pojalle. Tämän lapsen ristiäiset olivat jo viime keväänä.







Varpaat ja sormet ovat oman lapseni. Kuvat ovat neljän vuoden takaa.

Lahjoja

Sain syksyllä mukavan pyynnön, jota ensin emmin. Pyyntö oli maalata hääkuvasta taulu. Sen oli määrä olla joululahja vaimolta puolisolleen. Ajattelin ensin, että minun tulee maalata tarkka muotokuva. Mutta onnekseni tilaaja halusi taulun, joka on valokuvasta maalattu, mutta mun tyylillä, eli hieman viitteellisesti. Taulua maalatessa pääsin hääfiilikseen. Kuvasta, minkä tämä vaimo lähetti, välittyi rakkaus ja katseissa ihailu. Sitä siis pääsin maalaamaan. Kaunis lahjaidea; maalata hääkuva, ei tarkka kopio kuvasta, vaan hääpari, niin että sen tunnistaa heiksi ja pääosassa maalauksessa on se tunnelma. Halusin maalata vaaleanpunaisella morsiuspuvun ruusut ja sulhasen kravaatin. Tilaaja toivoi, että taustalla näkyisi myös kesän vihreys. Vihreä ja vaaleanpunainen sopivat väreinä hyvin yhteen.

Tällainen siitä tuli.

Toinen joulun alla maalaamani taulu oli erään eteläpohjanmaalaisen äidin lahja itselleen ja perheelleen. Tilaustaulu, jossa näkyy perheen lapset ja koirat sekä lakeusmaisema. Siinä ne rakkaimmat. Taulun väreiksi toivottiin mustaa, harmaata ja valkoista, sekä ripaus turkoosin sinistä ja auringon lämmön väriä.

Tällainen siitä tuli.

 

Tämä taulu tuli myös joululahjaksi jonkun uuteen kotiin.

 

Moni lahjataulu jäi jouluhaipakassa kuvaamatta, mutta ehkä joistakin minulle lähetetään joskus kuvia...

ps. Talosanomien jutuissa vilahtaa usein tauluni.

Kihlajaisista markkinoille

Aurinko

Aivan aluksi täytyy pahoitella. En osannut arvioida joulukorttimenekkiä ja usea malli on loppuunmyyty. En viitsinyt teettää lisää, kun korttisesonki on niin lyhyt. Olen joutunut myymään eioota, mikä on harmittavaa.

Eilen vilahti aurinko. Ihan pienen hetken vain, mutta vilahti kumminkin. Yksi pikkutytöistämme mietiskeli, että on ihan sellainen ilma, että tulee hamppari mieleen. Minä auringosta innostuneena ymmärsin heti vihjeen ja kävimme syömässä roskaruokaa. Olimme liikkeellä jo aamusta, sillä oli 2 ja 4 vuotiaiden neuvolakäynnit. Seinäjoen kirjastolla oli tonttuaskartelupaja, joten kävimme sielläkin. Kuvassa on meidän tyttöjen tontturivi. Seinäjoella on aivan erityisen ihana kirjasto. Siellä on kiva käydä lasten kanssa.

Tilaustauluja

 

Viime viikonloppuna olimme Oulussa ja Raahessa. Oli monta hyvää syytä.


Vein tauluja: Ensin lähtivät kyydistä taulut, jotka olen esitellyt täällä.

Liminkaan lähti tämä ja toinen taulu, jossa oli kuvattuna hevosia. Hevoset ja raviurheilu on tämän perheen tärkeä harrastus.  Hevostaulun unohdin kuvata ihan valmiina, joten sen kuvaa en voi laittaa, mutta...

tämän toisen, isomman taulun kuva on tässä. Sen nimi on elämän onni. Se kuvastaa toivoa, merta, valoa, elämän onnea, johon kuuluu tyyynet ja tuuliset veet. Taulu on iso, 80x150cm. Saanen myöhemmin kuvan taulusta seinällä, niin näkee koon paremmin.

 

 
 
 

 
 
 
Ouluun kahteen eri kotiin nämä:

 

Tämä taulu tulee olohuoneeseen. Siihen toivottiin kuvattavan seesteistä, onnellista olotilaa. Taulun koko 60x160cm.

                                         Tyttö ja iloinen perhonen
                                         Tämä taulu tulee pienen tyttösen huoneeseen.
                                         Taulun koko 65x80cm

Hiimailua ja kihlajaiset

 

Viikonloppu oli hyvin tunnerikas. Kävin katsomassa rakasta sukulaistani sairaalassa. Surin hänen tilannettaan ja iloitsinkin. Hänen huumorinsa oli tallella, joten tuli välillä valoisakin olo. Hiimailin kaupungilla. Kävin mm. Musiikki Kullaksella, jonne on aina päästävä Oulussa käydessäni. Ostin mm. Sofia Magdalena kuoron levyn: Omenankukkia. Ostin myös siskoltani tämän Lintujen joululaulu levyn, jota kuuntelimme automatkalla ja se on nyt soinut kodissamme.
Tytöt kävivät moikkaamassa toripolliisia, mutta minä en tarjennut. Torinrannassa tuulee aina. Kävimme tietysti katsomassa myös Stokmannin jouluikkunan.

Juhlimme ihanan parin kihlajaisia sekä itsenäisyyspäivää laulaen
syöden ja jutellen.

Hyvä taide luo hyvää tuulta. Kävelimme tuulessa ja sateessa kaupungilla. Liukastelimme jäisillä, märillä teillä. Kengät kastuivat ja emme meinanneet löytää oikeaa bussipysäkkiä (onnikkapysäkkiä Oululaisittain). Yhtäkkiä huudahdin: Kattokaa! Kaikki pysäkillä olijat kääntyivät ihmeissään katsomaan. Olin tarkoittanut vain hihkaista tytöilleni, että hoksaavat kääntää päänsä, sillä huomasin niin ihanan ja hauskan patsasjonon. Jonon etupäässä istui tämä poika. (Muita kännykällä räpsimiäni pimeitä kuvia en viitsi julkaista)

 Maalaismarkkinat torikeskuksessa

Ensi viikonloppuna on  Jouluiset maalaismarkkinat Seinäjoen Torikeskuksessa. Minulla on yhteispöytä Tuulihattujen kanssa. He myyvät omia leivonnaisiaan ja mun tauluja(enimmäkseen enkeleitä ja tonttuja). Maalaismarkkinat on meille jo vuosien perinne. Odotettu tapahtuma, johon minä en ole vielä koskaan osallistunut. Tytöt ovat halunneet hoitaa tämän tontin ja tienata joulurahojaan. Sitä paitsi olen kai jo kertonut ujoudestani omien töiden edessä. Minussa ei ole oikein torimuijan itsevarmuutta.

Minä aion käydä lauantaina myyjäisissä Seinäjoen seurakuntatalolla- ihan ostoksilla. Haen perinteisesti ainakin lanttu- ja porkkana ja maksalaatikot sieltä. Viimeisin näistä ei ole mielestäni joululaatikko, mutta mieheni mielestä ehdottomasti on, joten aina se on meidän joulupöydässä.

 

 

ps.  Aiheesta sivuun, mutta kun joulusyömiset tulivat mieleen, niin meidän aaton joulupöytään tulee tänäkin vuonna jouluhalko. Tällä kertaa sen sisällä on  pähkinäsuklaalevitettä ja lakkahilloa. Kertokaapa muita ideoita joulun kahvipöytään. Olemme saamassa joulupäivänä sukulaisia Turusta, joten olisi kiva keksiä jotain uutta...