Viime päivinä olen maalaillut neljää eri taulua. Kahta tilaustaulua ja kahta ihan muuten vaan- aihetta. Selasin syksyn Budapest kuvia ja niistä maalasin. Tänä aamuna jatkoin, ennen kuin ehdin aamupalaa syödä. Sain ympärilleni kriitikkoringin. " On kyllä aika sekava, ostaakohan kukaan tuota?" -epäili yksi. " Onko tuo asfalttia vai lunta? En oo kyllä koskaan nähnyt valkeaa asfalttia. Kannattais maalata se harmaaksi tai mustaksi" -neuvoi toinen. "Ootko aatellu lisätä sinne ihmisiä? - kyseli kolmas, joka toivoi sitä omalle seinälleen. Tällainen siitä tuli. Maalasin sen sormilla melkein kokonaan.
Tällainen tuli toisesta tilaustaulusta. Katselen sitä muutaman päivän ja päätän, onko se valmis. Odotan myös kommentteja taulun tilaajalta.
Tämä aihe kiehtoo minua. Tällaisia tauluja maalatessani rauhoitun. En osaa sitä selittää, mutta tunnen, miten kiire katoaa ja tekemättömät työt unohtuvat näissä merenranta aiheissa ja näissä lapsi-lintu aiheissa. Toivon, että taulun katsojakin kokisi jotain samaa, kun katsoo tämän tyyppisiä tauluja. Tulipa tästä mielen, että olen hämmentynyt, kun silloin tällöin kuulen tai toisinaan näen, miten joku taulu saa kyyneleet katsojan silmiin. Itselleni tulee sellainen hämmentävä ja kiitollinen olo. Tunnen, että joku tunnelma, mikä on itselleni merkinnyt, on välittynyt taulussa jollekin toiselle. (sekavasti selitetty ja en tarkoita, että tarvitsisi itkeä)
Nyt aloittelen merellistä tilaustaulua. Nautin!
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!