Tilaustaulut- Muistoja matkan varrelta ja kuunnellaan kesäiltaa

Sain siskoni kylään. Mukavaa!
Tänään olen maalannut yhtä vaaleanpunaisella höystettyä lastenhuoneentaulua sekä aloitellut hevostaulua.
Viikonloppuna sain valmiiksi tämän Muistoja matkan varrelta- taulun.

 

Samaan kotiin tulee tämäkin taulu.

 

Molemmissa tauluissa on kuvattuna tälle perheelle tärkeitä asioita. Yhdessäoloa, seesteistä tunnelmaa, reissuja, lomaa... Maalauksen värit on otettu kodin muusta sisustuksesta.

 

Näitä maalatessani matkasin mielessäni mökkirantaan. Melkein kuulin korvissani kesäillan ja -yön äänet. Tunsin, että kiire katosi. Toivon, että tätä taulua katselleessaan, perhe pääsee tunnelmaan, jota yritin maalata. Tai omanlaiseensa, omiin muistoihinsa, mutta toivon, että heilläkin tulee kiireettömyyden tunnelma.

 

Ylemmässä taulussa ei olla Suomessa. Lomalla ollaan ja kai mietitään, että mennäänkö mekin markkinoille...

 

Nämä taulut eivät ole vielä päässeet lähtemään tilaajaperheen kotiin. Ne on hyväksytty kuvien perusteella. Toivon, että ne sopivat siihen kotiin hyvin. Ehkä laitan tänne vielä kuvia näistä sitten, kun ovat seinällä.

 

 

Aamulla mennään laulamaan ihanalle neidille 4v! Hän ei meinannut saada edes unta, kun meinasi jännittää huominen synttäripäivä.

 

 

Taulu Kärppäkotiin

 

 

 

Reilu kymmenen vuotta sitten oli poikamme ristiäiset. Samana päivänä Kärpät voittivat kultaa. Koko Oulu juhli! Mekin tavallamme; ihailimme vastasyntynyttä ja nautimme vieraittemme seurasta ja lapioimme kakkua. Oli juhlallinen olo kotonamme Oulussa, jossa silloin asuimme. Iloitsimme lapsestamme ja kaupunkilaisten riemu Kärppien voitosta tarttui meihinkin. Se päivä jäi mieleen.

 

Tänä syksynä sain viestillä toivomuksen kahdesta tilaustaulusta jääkiekkoilija Viuhkolan perheeseen. Tämän kerrottuani, poikani silmät syttyivät; Viuhkola! " Mää sitten lähen kuskaamaan näitä tauluja" tarjoutui hän välittömästi. Oululaissyntyisenä hän on vankkumaton Kärppien kannattaja. Poikani hehkutteli ajatusta mielessään monta viikkoa. Miten ovela keino päästä jääkiekkolegendan kotiin! Hän halusi asentaa ruuvit ja rautalangat juuri näihin tauluihin.

Sain aikalailla vapaat kädet näiden taulujen tekoon. Perhe vain kertoi jotain elämästään ja esitti väritoiveet ja siitä lähdimme yhdessä miettimään taulujen aiheita.

Päädyimme siihen, että toinen, isompi taulu, on abstrakti maalaus. Laitoin sen nimeksi "Jään ja tuulen voimaa". Taulun pinta on rosoinen ja värikontrastit voimakkaita. Olen vetänyt siihen rennolla liikkeellä aallon voimaa ja jään pintaa. Taulun pinnassa on reilusti struktuuria.

Toinen tauluista kuvastaa perheen yhteistä rakkautta luontoon, metsiin, metsäpolkuihin. Tämän taulun nimeksi tuli " Metsä- minun mieleni"

Pari viikkoa sitten lähdimme niitä viemään. Pihaan päästyämme poikani hyppäsi kantamaan toista taulua. Palatessaan hänellä oli lappu, jossa komeili Viuhkolan nimikirjoitus. Ja minulla lupa kertoa, kenen perheeseen nämä taulut tulivat:)

 

Jälkeen päin sain viestiä "Taulut pääsivät heti seinille ja ne ovat upeat! Kiitos vielä.:)" ja äskettäin he lähettivät kuvia tauluista seinillään. Kiitos!:)

   
    Tässä kodissa on lämmin tunnelma

  

 

 

Budapest

 

Tuli takassa ja nokka tukossa. Äänikin on vähän painuksissa. Kauan odotettu Budapestin loma on ohi. Vaan kyllä sitä kannattikin odottaa. Se oli vieläkin parempi, kuin osasin toivoa. Tavallaan olin odottanut tätä matkaa lapsesta asti, sillä vanhempani kävivät siellä joskus, kun olin lapsi. Heidän matkansa oli kylläkin kiertomatka, joten kävivät muuallakin, kuin Budapestissä. He kertoivat silloin matkastaan niin innostuneesti ja näyttivät kuvia (ovat taitavia kuvaajia molemmat). Silloin päätin, että Budapestiin lähden minäkin joskus. Kun sittemmin vierailin muutamassa sen naapurimaassa, niin unohdin tämän toiveen, kunnes mieheni alkoi selailla viime keväänä netistä matkoja. Innostuin!

Tällä matkalla olimme ystäväpariskunnan kanssa. Tunnelma oli lämmin, kuten ilmakin. Me söimme rauhassa ja nautimme kiireettömyydestä. Me kävelimme jalkamme puuduksiin. Kuljimme metroilla, raitsikoilla ja busseilla ristiin rastiin ja näimme joka päivä erilaisen Budapestin. Ihastelimme sen rakennuksia ja patsaita, siltoja, katuja, katulamppuja...

  Koristeellisuus teki vaikutuksen. Rakastan yhdistelmää romanttinen ja rujo. Pyrin siihen tauluissanikin. Siihen, että ne olisivat kauniita, harmonisia, mutta rosoisia.

 Lamppuja olen aina rakastanut

 

On marsipaania, postipoikia, taiteilijaa ja sympaattisia talorivejä. Monien rakennusten julkisivu kaipaisi kohennusta. Kaduilla näki paljon kodittomia, mikä toi surullisen sävyn Budapestiin (ei kuvassa), mutta ehkä johonkin maalaukseen laitan puistonpenkillä nukkujankin? Ehkä hänet, joka nukkui joka ilta samalla penkillä nalle kainalossaan...

Vierailimme Budapestin suuressa synagogassa ja sen yhteydessä toimivassa museossa, joka esittelee juutalaisia perinteitä ja Unkarin holokaustin historiaa.

Joulukauppa keskustassa, toripöytä hotellimme edustalla ja kukkia kuninkaan linnan pihalla.
Näimme Budan ja Pestin.

Miehiä työssään ja yksi (pakko-)lomalainen auton renkaasta valmistetussa tuolissa

 

 

 

Tiedän, millaisia tauluja tulen lähiaikoina maalaamaan...

Muistelua, välipaloja ja välitöitä

 

 

Kirjoitettu la 13.9 iltana 

 

Sinä päivänä, kuten tänäänkin, aurinko paistoi kirkkaasti Pihlajiin, jotka notkuivat marjoista. Olin onnellinen ja ihmeissäni. Minusta oli tullut äiti! Esikoisemme täyttää tänään 14 vuotta. Tänään selasin esikoiseni vauva-albumia ja tuntui, kuin eläisin niitä hetkiä uudelleen. En edelleenkään pysty lukemaan Kaarina Helakisan Pikku-Riikan laulua kyynelittä. 

 Me isäsi kanssa seisottiin
käsi kädessä tässä
ja juteltiin ihan hiljaksiin:
"No nyt se on elämässä."

Sinä olit ihan pikkuinen
ehkä viikon vanha vasta.
Minä sanoin: "Pilvi kukkasten
kai ympäröi tätä lasta,

ja perhoset, lintuset untuvapäät
tuntuu lentävän korin yllä."
Isä kysyi: "Näkyjäkos sinä näät?"
Ja minä: "No ihmeitä kyllä."

Sinä olit se ihme tietysti
- vaikka poruun puhkesitkin.
Imit minusta maitoa nälkääsi.
Minä ilosta nauroin ja itkin.

"Sill' on ripsissä tähden säkeneet",
isäs naurahti ja keksi:
"Sen varpaat on puolukan raakileet."
Ja hän puki sinut puhtoiseksi.

Sinä nukuit. Oli talo hiljainen.
Löi kolmisin sydämemme.
"Tästä tulee kai hyvä ihminen",
Me puhuttiin toisillemme.

 Tänään sain taas innokkaimman maalauskaverini kanssa maalata yhteistä taulua. Hän on meidän perheen yhdeksäs lapsi. Hän on ihmeellinen! Yhtä ihmeellinen, kuin tämä ensimmäinen lapsi tai seitsemän muuta. Tämä tuntuu silti aivan erityisen ihmeelliseltä. Se johtunee siitä, että kuulen aina useasta suusta toistona, mitä hauskaa hän on sanonut, mitä erikoista hän on osannut.  Minulla on muutama yhteisteos tämän tirpanan kanssa (osa vasten tahtoani:). Meillä on muutakin yhteistä, kun intohimona maalaus. Olemme molemmat vasenkätisiä.

Tänään sain maalata myös muutaman tunnin ilman tätä säheltäjää. Sain maalata ihan yksin. Sinä aikana aikana kävi taulunkatsojia Espoosta asti. Ilahdun, kun joku haluaa tulla katsomaan tauluja tänne koti"ateljeeheni". (eivät toki pelkästään taulujen takia Seinäjoelle tulleet)

 

 

Perjantain iltalenkin päätteeksi piti rahdata nämä sisälle. Olen niin nauttinut näistä säistä, mitä on ollut viimepäivät. Varsinkin isoja tauluja on mukavampi maalata sisällä, kuin ulkona.

 

Olen aloittanut pitkää maalausta tilaustyönä. Koko 60x245cm. Tähän mennessä pohja on saanut pohjamaalin ja ensimmäisen kerran taustaväriä. Pian siihen pitäisi saada hahmoja ja liikettä. Näin isoon tauluun pohjamaalit ja taustamaalit on melkein pakko tehdä ulkona. Tämä tilaustaulu ei ole minulle helppo, mutta mielenkiintoinen se on. Kerron sen vaiheista täällä blogissani.

 

Välipalaksi kuumia koiria. Taidetta tämäkin? Vaikkakaan tätä emme keksineet itse, vaan näimme netissä jossain kuvan, josta matkimme. Eikö todellinen taide ole sitä, että keksii itse, luo jotain uutta? Maalatessani pidän ehdottoman tärkeänä sitä. Haluan keksiä, kokeilla, oppia. Leipoessanikin minulle on ylivoimaisen vaikeaa noudattaa ohjetta prikulleen. Tykkään aina vähän soveltaa. Olen suurpiirteinen: ripaus tätä, tujaus tuota... Aina ne eivät onnistu ja reseptiä on vaikea antaa.

 

 

 

                                    Välitöiksi pikkutauluja. Tuliko liian romanttinen?

                                    Tämän kokoiset(30x40cm) taulut ovat hyviä lipastonpäällistauluja

 

 

 

 

 

 

 

Kaupunkiaiheita ja toivontauluja

Näyttelyn avajaiset olivat maanantaina. Kiitos teille, ketkä olitte mukana! Päivästä jäi tosi hyvä mieli, sillä taidenäyttelyn avajaisissa ja Kivirikon porinapiirissä oli paljon väkeä. Päivän kruunasi ehdottomasti luokkaretkeläisten vierailu! Nopankylän 5-6 luokkalaiset Ilmajoelta olivat luokkaretkellä Seinäjoella. He olivat käyneet uudessa Duudsonit Activity parkissa ( Hauska paikka!) ja tulivat riehumisen jälkeen katsomaan taulujani. Tästä myöhemmin erillinen postaus, sillä he lupasivat lähettää valokuvaterveisiä, kunnes ovat työstäneet näkemäänsä. Jään innolla odottelemaan:)!

 

 

Kivirikko

 

 

 

Viime viikonloppuna sain yhtäkkisen päähänpiston pitää pikkujoulu. Olen jouluhullu, mutta en aloita oikeasti vielä joulunviettoa. Tykkään vain rikkoa arjen harmautta. Perinteisesti kyllä pidämme yhdet varhaiset pikkujoulut ihan vain makustelumielessä ja marraskuussa sitten annetaan mennä ihan täysillä. Kävimme ostamassa jouluisia syöminkejä ja leivontavermeitä, mutta glögiä ei vielä kaupasta löytynyt. Sen valmistimme itse. Laitoimme mustaherukkamehuun jouluisia mausteita ja lämmitimme sen. Toimme kuusen pöydän päähän, sammutimme valot, sytytimme kynttilät ja laitoimme joululaulut soimaan. Tuntui melkein joululta. Maalailin niissä tunnelmissa jouluisia kuvia. Vaikken ole edes päättänyt, painatanko perinteisesti joulukorttimallistoa tänä vuonna. Jos painatan, niin olisikohan tämä yksi niistä?

 

 Tuolla yhdessä asunnossa tunnelmoidaan joulua. Muissa jo nukutaan:)

 

 

Eilen ilalla aloitin monta uutta työtä: kolmea tilaustyötä ja muutamia omia aiheita.  (tilaustöistä kerron myöhemmin) Omat aiheet ovat nyt pääasiassa kaupunkiaiheita ja toivotauluja. Kaupunkiaiheet syntyvät lähestyvästä lomamatkasta (toivottavasti ei tule esteitä). Toivotaulut syntyvät siitä, että kun  tulen  hieman levottomaksi, lukiessani uutisia sodista ja erityisesti silloin, kun sotauutiset tulevat läheltä. Olemme saaneet elää rauhassa ja toivottavasti saamme edelleen. Näissä tauluissa tärkeää on harmonia ja lohdullinen, toiveikas sävy

 

7.-12.10 Seinäjoella vietetään Art & Desing viikkoa. Sitä ajatellen aloitin myös muutamia maalauksia. Klikkaa tästä



 

 

Taidenäyttely Seinäjoen Perhetalo Kivirikossa

 

Tervetuloa katsomaan taulujani ja tutustumaan Seinäjoen uuteen Mannerheimin lastensuojeluliiton  Perhetalo Kivirikkoon  Se on uusi vapaaehtoistoiminnan keskus. Perhetalo Kivirikossa toimivat MLL:n Pohjanmaan piiri ja Seinäjoen paikallisyhdistys. Talossa toimii mm. 

lapsiparkki, erilaiset kerhot ja porinatupa.

 

Kutsun kaikki lähellä asuvat kotiäidit ja -isät lapsineen (saavat muutkin tulla, jos päivällä pääsevät:)TAIDENÄYTTELYN AVAJAISIIN maanantaina 8.9 klo 10-12.30. 

Osoite  Puskantie 36c. Keltainen puutalo samassa Musiikkiopiston ja hammaslääkärin pihapiirissä.

 

Eli Porinatuvan yhteydessä on näyttelyni avajaiset.  MLL tarjoaa keittoa pieneen hintaan. Katso täältä tarkemmin. Ja minä tarjoan keksiä, mehua ja kahvia. Sydämellisesti tervetuloa!

 

 

 

 

Taidenäyttelyn nimi on Tässä aamussa toivo

 

Se on kannanotto toivon, rakkauden, sylin ja kiireettömän lapsuuden puolesta.

 

                                                              Tyttö ja omenankukat

                                                                      Rakastan

                                                                                                              

                                                                   Tänne palaan

                                                           Toivo nousee

Valokuvapostia viimepäiviltä

 Olen saanut asiakkailtani valokuvapostia, Kiitos! :)
ja Tervetuloa uudet blogin lukijat!

Tämän taulun omistaja kertoi, että taulu on eteisaulassa. Se tervehtii häntä, perhettään ja vieraitaan ensimmäisenä, kun astuvat ovesta sisään.

Olin maalannut tauluun pohjat jo aeimmin ja kun otin sen taas esiin, päätin vain antaa pensseleiden viedä. Samaan aikaan radoista soi laulu

 " Nyt kohti taivasta katselen ja kädet yhteen näin liitän.
Oi, Herra, ystävä lapsien, Sinua muistan ja kiitän.

Nyt kuule lauluni iloinen, saan taaskin luoksesi tulla,
luot minuun katseesi lämpöisen ja tahdot lastasi kuulla.

Oi, kiitos lahjoista, joita suot,  niin paljon hyvyttäs riittää.
ja aina iloa uutta luot. En osaa kaikesta kiittää.

Saan taimi olla nyt tarhasi ja varten taivasta luotu.
On isän rakkaus jo syntymässäni suotu.

Niin Isä, suojele minua ja käsin voimakkain kanna
ja varten taivasta kasvata ja koti luonasi anna."



Taulu sai nimekseen "Kiitän". Taulua maalatessani muistin, miten paljon on aihetta kiitokseen.

Tämän kuvan sain kännykkääni eilen. Taulun nimi on " Tässä päivässä toivo".

Tämänkin taulun kuvan sain kännykkääni vastikään. Taulun nimi. "Kanssani etkö lähde, metsään toukokuun"

Arkiaamuja ja vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja

On vaikeaa tottua syksyn rytmiin. Olen aamuisin sumuisen väsynyt. Säälin lapsia samalla kun herättelen heitä, unesta lämpimiä linnunpoikia. Useinkaan kotilapset eivät ehdi herätä, kun koululapset lähtevät. Kömmin äkkiä takaisin sänkyyn ja saan unen välittömästi, minä aamu-uninen. Onnellisia ne aamut, jolloin mieheni pystyy laittamaan lapsia koulutielle. Silloin me nukumme pitkään.

"Ai, se olikin äiti. Ihan katoin, että mörkö"  huokasi 3 vuotias yksi aamu helpottuneena. Niinpä, vielä mörön näköinenkin.

Kotilapset toivoivat, että alkaisin pitämään heille koulua. Lupasin. Ostin heille läksyvihot. Olemme pitäneet muutaman koulupäivän tai kouluhetken. Opetelleet kirjaimia, laskeneet legopalikoita ja maalanneet ja tietysti olen antanut läksyjä. Meillä on koululeikissä ne nimet, jotka ovat meillä yhdessä toisessakin leikissä, jota olemme leikkineet jo vuosia: kukkaisperhe. Siinä leikissä olemme paljon parempia ihmisiä, kuin Mäkisen perheessä. Siinä perheessä puhumme toisillemme aina kauniisti. Vanhemmat eivät komentele lapsiaan, vaan pyytävät oikein lempeästi. Lapset tottelevat vanhempiaan ensi sanomalla. Lapset puhuvat myös toisilleen kukkaiskieltä. Tämä leikki kehittyi joskus oikein kiukkuisena iltana. Otamme sen käyttöön aina silloin tällöin, kun hoksaamme tiukassa tilanteessa.

Ei pidä luulla, että leikkisin paljon lasten kanssa. En leiki juuri lainkaan, eivätkä lapset edes pyydä minua. Heillä on toisensa, jotka syttyvät leikkiin minua paremmin. Toki otan heidän leikeissään melkein päivittäin roolin mummona tai ravintolan tarjoilijana tai koulun ruokalan tätinä jne, mutta minun tarvitsee vain olla suunnilleen samanlainen, kuin tavallisestikin.

 

Sotkua syntyy, kun lapset maalaavat tai yhtä paljon sitä syntyy minullakin. Yritän nopeasti luututa roiskeet. Silti taidetilani lattiat ovat aivan roiskeiset:/!

 

 

 

Olen saanut innostavia tilaustöitä. Kerron niistä tuonnempana. Tilaustöiden välissä on pakottava tarve maalata omia fiilistauluja. Tässä näitä fiilistauluja. Olen maalannut melkein joka välissä. Maalipurkit ovat olleet esillä ja pensselit, palettiveitset ja vesikupit lattialla. Isompia lapsia ne eivät edes houkuta, mutta pienimmäinen (1v8kk) menee usien lähelle ja samalla hokee" Ei saa kävellä taulun päältä. Ei saa koskia äitin maaliin, äitin tärkiä. "

 

 

 

Keskeneräinen venetaulu

                           Tässä näitä vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja. Kaupunkifiiliksellä.

 

Ps. Laura, joka voitti taulun, ei ole ottanut yhteyttä. Jos joku hoksaa, kuka Laura voisi olla kyseessä, niin vihjaiskaa hänelle, kiitos.