Arkiaamuja ja vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja

On vaikeaa tottua syksyn rytmiin. Olen aamuisin sumuisen väsynyt. Säälin lapsia samalla kun herättelen heitä, unesta lämpimiä linnunpoikia. Useinkaan kotilapset eivät ehdi herätä, kun koululapset lähtevät. Kömmin äkkiä takaisin sänkyyn ja saan unen välittömästi, minä aamu-uninen. Onnellisia ne aamut, jolloin mieheni pystyy laittamaan lapsia koulutielle. Silloin me nukumme pitkään.

"Ai, se olikin äiti. Ihan katoin, että mörkö"  huokasi 3 vuotias yksi aamu helpottuneena. Niinpä, vielä mörön näköinenkin.

Kotilapset toivoivat, että alkaisin pitämään heille koulua. Lupasin. Ostin heille läksyvihot. Olemme pitäneet muutaman koulupäivän tai kouluhetken. Opetelleet kirjaimia, laskeneet legopalikoita ja maalanneet ja tietysti olen antanut läksyjä. Meillä on koululeikissä ne nimet, jotka ovat meillä yhdessä toisessakin leikissä, jota olemme leikkineet jo vuosia: kukkaisperhe. Siinä leikissä olemme paljon parempia ihmisiä, kuin Mäkisen perheessä. Siinä perheessä puhumme toisillemme aina kauniisti. Vanhemmat eivät komentele lapsiaan, vaan pyytävät oikein lempeästi. Lapset tottelevat vanhempiaan ensi sanomalla. Lapset puhuvat myös toisilleen kukkaiskieltä. Tämä leikki kehittyi joskus oikein kiukkuisena iltana. Otamme sen käyttöön aina silloin tällöin, kun hoksaamme tiukassa tilanteessa.

Ei pidä luulla, että leikkisin paljon lasten kanssa. En leiki juuri lainkaan, eivätkä lapset edes pyydä minua. Heillä on toisensa, jotka syttyvät leikkiin minua paremmin. Toki otan heidän leikeissään melkein päivittäin roolin mummona tai ravintolan tarjoilijana tai koulun ruokalan tätinä jne, mutta minun tarvitsee vain olla suunnilleen samanlainen, kuin tavallisestikin.

 

Sotkua syntyy, kun lapset maalaavat tai yhtä paljon sitä syntyy minullakin. Yritän nopeasti luututa roiskeet. Silti taidetilani lattiat ovat aivan roiskeiset:/!

 

 

 

Olen saanut innostavia tilaustöitä. Kerron niistä tuonnempana. Tilaustöiden välissä on pakottava tarve maalata omia fiilistauluja. Tässä näitä fiilistauluja. Olen maalannut melkein joka välissä. Maalipurkit ovat olleet esillä ja pensselit, palettiveitset ja vesikupit lattialla. Isompia lapsia ne eivät edes houkuta, mutta pienimmäinen (1v8kk) menee usien lähelle ja samalla hokee" Ei saa kävellä taulun päältä. Ei saa koskia äitin maaliin, äitin tärkiä. "

 

 

 

Keskeneräinen venetaulu

                           Tässä näitä vaaleanpunaisella höystettyjä tauluja. Kaupunkifiiliksellä.

 

Ps. Laura, joka voitti taulun, ei ole ottanut yhteyttä. Jos joku hoksaa, kuka Laura voisi olla kyseessä, niin vihjaiskaa hänelle, kiitos.