Keväisiä kortteja

Korttikauppaan on ilmestynyt lisää tuotteita.

Nämä kortit ovat vähän kaihoisia ja aika paljon kevätriemuisia.




 
Tällä kortilla voi vihjaista rakkaalleen, että on aika lähteä lomalle kahdestaan. Kortin nimi on "Oi toukokuu" Tämä kortti sopisi kihla- tai hääparillekin.
 
Tämä on kortti hänelle, joka on muuttamassa kotoa tai lähdössä reissuun. Tai tämä on kortti hänelle, jolle haluamme toivottaa voimia. Tämän kortin nimi on "Voimaa!"
 
"Vastasyntynyt" kortti oli loppuunmyyty, joten tilasin sitä lisää. Tämä kortti on heille, jotka saavat ihastella vastasyntynyttä. Heille, joiden elämään vastasyntynyt on tuonut valoa. Tätä korttia myytiin paljon joulun alla joulukortiksikin.

"Kevät puistossa" kortti on heille, jotka saavat voimaa auringosta. Se on heille, jotka rakastavat kevättä.
Tämä kortti on ystävälle. Tällä kortilla voisi onnitella myös synttärisankaria.


Tällä kortilla toivotetaan onnea uuteen kotiin. Tällä kortilla voi myös kiittää vieraanvaraisuudesta. Tällä kortilla voi myös kertoa koti-ikävästä tai kutsua kylään. Kortin nimi on "Kotona on lämmin".

Tämä kortti on muistoksi sille herkälle, kauniille tytölle, jonka sinä onnekas olet oppinut tuntemaan. Tämän voisi lähettää ihan muuten vaan tiedoksi, että minä muistan sinua. Kortin nimi on "Tyttö ja valon perhonen"



"Tyttö ja omenankukat" kortissa on tämä hetki ja tulevaisuus. Se voisi olla synttärikortti tai kortti ystävälle. Itse lähetän tämän kortin kummitytölleni.
 
 

Värini

Myöhästyneet ystävänpäiväterveiset rakkaat ystäväni, tekin, joita en tunne muuten, kuin tämän blogin tai facebookin kautta. Olette tosi tärkeitä minulle!
 
 

Sain Villa Bohemian  Hannalta haasteen väreistä. Kiitos! Tässä blogeja kiertäneessä haasteessa on kerrottu kodin väreistä. Hanna pyysi kertomaan myös maalausteni väreistä. Teen tämän haasteen haasteen vähän soveltaen ja oikoen.

Olemme ostaneet tämän kodin ennen kaikkea sen hyvän sijainnin ja ihanan ympäristön vuoksi. Emme niinkään, että talo olisi ollut erityisen mahtava, mutta se on ihan hyvä ja juuri sopiva meille. Toisinaan viime aikoina olen leikitellyt ajatuksella, että millainenhan koti meillä olisi, jos nyt saisimme rakennuttaa uuden kodin. Jos en miettisi rahaa ja rakennuslupajuttuja, niin meillä olisi sellainen koti, kun alla olevan hyllyn kapeat korkeat kivitalot tai sitten sellainen iso romanttinen pitsihuvila. En silti ainakaan tässä elämänvaiheessa edes haaveile uudesta kodista.

En harrasta sisustamista, mutta sisustanhan minäkin; vaihtelen verhoja ja mattoja ja siirtelen huonekaluja. En seuraa sisustuksessa muotia. Meiltä löytyy niitä kalusteita ja esineitä, joista pidän tai joku muu perheenjäsen pitää tai niitä, jotka ovat kulkeutuneet meille. Useimmat kulkeneet matkassamme vuosikaudet.

Sisustustyylissäni on vähän samaa, kuin maalaamisessa, että omalla, omituisella tyylilläni. Maalaamisessa pidän ehdottoman tärkeänä, että teen omia juttuja ja keksin itse. En halua kopioida. Saatan toki saada maalaukseen tunnelman jostain kauniista valokuvasta ja piirtäessä tarvitsen usein mallia, mutta teoksesta pitää tulla omaleimainen.

Ensimmäinen värini on tietysti keltainen. Jos joku ei tiedä, niin keinuni on sen värinen:). Keinu on tärkein huonekaluni ja keltainen värinä innostava. Keltainen hehkuu aurinkoa ja energiaa. Keltaista ei tarvitse olla, kuin hippusen verran, niin se antaa raikkaan ilmeen. Jos keltaista on liikaa, se on mielestäni hyökkäävä väri.

 
Tämä hyllykkö on saman värinen, kuin keinutuoli. Useista tauluistani löytyy keltaista...
(Toripolliisi on yksi lempiesineistäni)
 
 
 
 
 Tällä viikolla maalasin olohuoneen kattoa valkoiseksi tyttöni kanssa. Viime kesänä maalasin portaat myös valkoisella. Ovat molemmat olleet puunvärisiä. Valkoinen tuo valoa. Valkoinen on rauhoittava väri. Valkoinen on jotenkin niin suomalainen väri. Valkeat kesäyöt, valkea lumi ja alkukesän valkeat kukat... Toisaalta se on vähän kalsea väri, ellei sen rinnalla ole muita värejä. Valkoista käytän paljon tauluissani. Olen kuullut, että valkoisesta tunnistaa maalaustyylini.
 
 
 
 
 
 
 
 
 



 
 
Sininen on väri, jota rakastan. Se on ollut jo lapsena lempivärini. Käytän sitä myös vaatteissani paljon. Sähkönsinisestä en pidä,  mutta esimerkiksi ukkosen sininen on mahtava. Tauluissani tykkään käyttää sinistä. Sininen on tyyni väri. Se on meren ja taivaan väri. Myös lempikukkani ovat sinisiä: kevätkaihonkukka, lemmikki ja kissankello. Turkoosin sininen on myös kaunis ja yksi lempiväreistäni. Turkoosi on mielestäni rento väri. Se on loman väri.
 



 

 
 
 
 
Vanha vaaleanpunainen eli roosa on ihana väri ja tämä fuksia myös. Käytän niitä jonkin verran vaatteissani ja minulla on useammat vaaleanpunaiset kengätkin. Jonkin verran niitä värejä on myös kodin sisustuksessa. Ainakin maalauksissa. Roosa vaatii rinnalleen vähän rujompia värejä, kuten esim. vaalean maitokahvin väriä, harmaata tai mustaa. Roosa on värinä lempeä ja romanttinen. Se on maalaukissa erittäin hyvä kumppani harmaan sävyisille maalauksille.
 
 
 
 
 
 
 
 
 

 
 
Viides väri voisi olla musta, mutta ehkä valitsen kuitenkin harmaan. Se ei ole yksinään oikein mikään väri, mutta se on mahtava pohja muille väreille. Harmaassa hehkuvat muut värit aivan erityisesti. Esimerkiksi ripaus oranssia, vaaleanpunaista, kirkasta pinkkiä tai vaikka turkoosia ovat harmaalla pohjalla upeita värejä. Harmaa on rauhoittava väri. Käytän paljon harmaata maalauksissani. Se on sellainen skandinaavisen kodin väri.  Harmaa ei värinä ärsytä. Se on vähän lempeämpi, kuin valkoinen tai musta. Suurina määrinä harmaa antaa tunkkaisen vaikutelman. Se vaatii kavereita:)


 
Harmaata meiltä löytyy kotoa joistakin seinistä ja takasta, jossa on tuli joka päivä. Siis oranssia vasten harmaata.

 
 
 
 
 
 
 

Kaupunki- ja rantatunnelmia


Viime päivinä olen maalaillut neljää eri taulua. Kahta tilaustaulua ja kahta ihan muuten vaan- aihetta. Selasin syksyn Budapest kuvia ja niistä maalasin. Tänä aamuna jatkoin, ennen kuin ehdin aamupalaa syödä. Sain ympärilleni kriitikkoringin. " On kyllä aika sekava, ostaakohan kukaan tuota?" -epäili  yksi. " Onko tuo asfalttia vai lunta? En oo kyllä koskaan nähnyt valkeaa asfalttia. Kannattais maalata se harmaaksi tai mustaksi" -neuvoi toinen. "Ootko aatellu lisätä sinne ihmisiä? - kyseli kolmas, joka toivoi sitä omalle seinälleen. Tällainen siitä tuli. Maalasin sen sormilla melkein kokonaan.
 
 



Tällainen tuli toisesta tilaustaulusta. Katselen sitä muutaman päivän ja päätän, onko se valmis. Odotan myös kommentteja taulun tilaajalta.

Tämä aihe kiehtoo minua. Tällaisia tauluja maalatessani rauhoitun. En osaa sitä selittää, mutta tunnen, miten kiire katoaa ja tekemättömät työt unohtuvat näissä merenranta aiheissa ja näissä lapsi-lintu aiheissa. Toivon, että taulun katsojakin kokisi jotain samaa, kun katsoo tämän tyyppisiä tauluja. Tulipa tästä mielen, että olen hämmentynyt, kun silloin tällöin kuulen tai toisinaan näen, miten joku taulu saa kyyneleet katsojan silmiin. Itselleni tulee sellainen hämmentävä ja kiitollinen olo. Tunnen, että joku tunnelma, mikä on itselleni merkinnyt, on välittynyt taulussa jollekin toiselle. (sekavasti selitetty ja en tarkoita, että tarvitsisi itkeä)
 






Nyt aloittelen merellistä tilaustaulua. Nautin!

Taidekahvila Itämäentalossa 10.3. klo 18-20

Voitte laittaa kalenteriin ylös, te ketä asia innostaa. Luvassa on tunnelmallinen ilta.
 
 

Lähtöjä

Jokunen päivä sitten lapset miettivät, että mikä on mukavinta tekemistä. Minäkin osallistuin keskusteluun. Minun mielestäni yksi mukavimmista tekemisistä on pakkaaminen. Jo lapsena muistan sen tunnelman, kun pakattiin. Se oli kuin lupaus lomasta, yhdessäolosta ja seikkailuista. Lähdöissä on tunnelma, jota rakastan.
Lapsena suuntasimme enimmäkseen mökillemme tai toisinaan asuntovaunureissulle johonkin päin Suomea.

Jaksan tavallista arkea paremmin, jos välillä tiedossa reissuja. On mukavaa suunnitella reissuja, haaveilla niistä ja pakata. Enimmäkseen me lähdemme koko perheellä ja reissaamme  auton rotiskollamme ja kytyisellä asuntovaunullamme. Enimmäkseen matkustamme  kotosuomessa. Välillä kuuntelemme kitinää tai tappeluita, toisinaan joku valittaa kuumuutta ja toinen pissahätää. Tietoisuus siitä ei vähennä reissuun lähdön tunnelmaa. Oma hommansa on pakata vaatteet, ruoat ja vermeet yhdeksälle lapselle ja kahdelle aikuiselle. Me teemme sen yhdessä. Minä piirrän tällaisia listoja, joten nekin, jotka eivät osaa lukea, osaavat pakata jotain itselleen. 


 



Kun lähdemme kotipihasta lapset huutavat, heippa koti, heippa kiikut, heippa leikkimökki, heippa kukat, heippa puut, heippa pensaat, heippa koko maailma! Minua aina kylmää tuon viimeisen heipan kohdalla, mutta siitä on tullut lapsillemme tapa, jolle olen oppinut hymyilemään. Toisinaan he oikovat ja huutavat pelkästään Heippa koko maailma, kun lähdemme.

Lapsena kun lähdimme matkaan saimme avata karkkipussit Revonlahden Taukokartanon kohdalla. Meidän lapset saavat aukaista karkkipussinsa Kauhavan liikennevaloissa, jos siis matkaamme pohjoiseen. Olen varautunut aina matkalle hyvin eväin. Karkkien jälkeen on tarjolla porkkanaa ja rypäleitä, seuraavaksi pieniä leipiä jne. Matkalla ei saa tulla nälkä:)

Tänään minä pakkaan. Pakkaan vaatteita ja eväitä. Tänään pakkaan vain pienen laukun. Lähdemme kahdestaan mieheni kanssa Helsinkiin. Olen hyväntuulinen ja laulelen. Olen lähdössä.

Kun palaan, tuntuu oma koti aivan ihanalta ja tavallinen arki innostavalta. Purkaminen ei silti ole mielipuuhaani. Laukut tahtovat jäädä lojumaan useiksi päiviksi. Puran ne kuitenkin aina ennen seuraavaa lähtöä.

Ps. Kirjoitin tämän perjantaina, mutta kai oli sen verran haipakkaa, että unohdin julkaista. 











Valoisia tauluja ja arvonta

Eilen unohdin herättää ekaluokkalaisen kouluun. Tympeä alku päivälle. Hän vähän myöhästyi, mikä on harmittavaa, sillä ujon tytön ei ole helppoa mennä myöhässä kouluun. Tietysti mietin myös, että mitähän opettaja ajattelee, entä taksikuski. Hän oli kai käynyt takomassa meidän ovea, sillä näin unta ukkosmyrskystä. Tuntui, että koko päivä lähti vinksalleen tästä kämmistä. Hermot olivat kireällä ja meteli otti korviini. Aloin kuitenkin iltasella jo näytellä mummoa videossa, jota poikani ja hänen ystävänsä tekivät. Iltaa kohti siis päivä parani huomattavasti. Illalla maalasin jo valoisia ja vähän keväisiäkin tauluja.

 
 
 
Tämä päivä alkoi mukavasti, sillä sain lämminhenkisen puhelun heti aamupäivällä. Eräs tauluni omistaja halusi kertoa tarinan, miten oli saanut haluamansa tauluni itselleen. Tulin tosi hyvälle tuulelle tästä.








Muutama taulu on saanut alkunsa reissukuumeesta, jota podemme vanhimpien tyttöjeni kanssa. Olemme selailleet matkatoimistojen sivuja jo hyvän aikaa. Tänään sitten varasimme matkan. Se tahtoo tässä talvella tulla olo, että kevääseen on liian pitkä matka. Palelee. Kun on matka varattuna, niin mieli on jo vartin verran lomalla. 


 
 
Nyt on meneillään ARVONTA Syvältä -blogissa. Käykäähän osallistumassa. Syvältä blogin Sanna on blogituttuni. Käymme vierailemassa toistemme blogeissa ja kommentoimassa. Kerran Sanna tilasi minulta kortteja. Meni hetken aikaa, ennen kuin tajusin, kenestä on kyse. "Ai, olet SE, joka on Syvältä"; kysyin. "Syvältäpä, syvältä" vastasi hän:)


Lisään näitä tauluja tuonne kotisivujen Galleriaan myyntiin, kun ehdin.
Jos olet kiinnostunut jostain, niin laita sähköpostia virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Ps. Uusimmat korttitilaukset vähän viivästyvät, kun odottelen niitä oikeinpäinkortteja painosta.

Hyvää Runebergin päivää toivotan!


Kortit ylösalaisin

Uusi korttimallistoni ei ollutkaan ihan priimaa. Tai oli osa, mutta kaikkien vaakamallisten korttien takaosa on ylösalaisin. Harmittavaa. Huomasin sen vasta viikonloppuna (sekin harmittaa, että vasta sitten). Olen ehtinyt lähetellä niitä verkkokaupan asiakkaille jo jonkin verran.  Tänään vein ne painofirmalle takaisin ja saan tällä viikolla uudet oikeinpäin olevat kortit. Jos olet tilannut minulta ylösalaisin kortteja ja huomaat tämän, niin laita minulle sähköpostia, niin saat uudet kortit tilalle.
 
 
 

 
 Näissä kolmessa kortissa on takaosa ylösalaisin





 
Viikonloppu oli sosiaalinen. Kylästelyä ja vieraita. Uusia tuttavuuksia ja jo tuttujen kanssa juttelua. Mukavaa ja voimia antavaa.


Äskettäin vein pikkulikat kerhoon. Kaksoset päättivät huijata tätejä näyttelemällä toisiansa. Pukivat ylleen toistensa ulkovaatteet. Pikkusiskot lupasivat olla juonessa mukana ja kutsua näitä toistensa nimillä. Kouluttivat 2 vuotiasta, että mee sitte Taimin syliin, kun normaalisti hän menee Raitan syliin, jos tulee paha mieli. Matkalla hoksasivat, että olisi pitänyt maalata toisen tytön luomi poskesta piiloon ja piirtää toiselle se. Sitä hirinää kerhon aulassa, kun laittoivat toistensa naulakkoon vaatteet! Minäkin hirisin. Nolotti. Olisi tehnyt mieli paljastaa tämä huijaus, mutten voinut pilata tyttöjen iloa. Kohta menen hakemaan ja pääsen kuulemaan, että onnistuiko huijausyritys:)





Tästä se alkaa uusi viikko. Viikonloppuna Helsinkiin!:)