Brain relief -rentouttava hetki

Kaupallinen someyhteistyö


Kun yksi päivä kahden kiireen välissä selasin instagramia, tuli vastaani "Sun harmonia”. Minulla oli niin epäharmonien olo, että oli pakko selata tarkemmin, mikä tämä yritys on. Koska SOsomettajien pikkujoulut lähestyivät,  päätin pyytää Johannaa sinne hetkeksi kertomaan vähän hänen rentouttavia Brain Relief -hoitoja tarjoavasta yrityksestään. Sosomettajat ovat siis South Ostrobothnia, eli joukko Seinäjoen alueen somettajia. 


Johanna kertoi, että Brain Relief -hoito uusi Suomessa kehitetty hoito, joka on yhdistelmä vuosituhantisia aasialaisia ja suomalaisia painallus- ja hierontahoitotekniikoita ja uusia oivalluksia. Brain Relief -hoidon keskeisin tavoite on syvä rentoutuminen.

Johannan hoitohuone sijaitsee Seinäjoen Törnävän entisen sairaalan, eli piirin alueella. Tämä alue on Seinäjoen kauneimpia paikkoja. Sen rakennukset ovat upeita ja puisto ihana. Johannan työhuoneen ikkunasta näkyy iso, vanha kirsikkapuu. Voin vain kuvitella, miten kaunista puistossa on keväällä! 

Minä päätin kokeilla, millaista tämä Brain Relief- hoito olisi, sillä tunsin itseni vähän stressaantuneeksi. Kuinkas sattuikaan, että juuri hoitoa edeltävän yön olin nukkunut huonosti. Tavallisesti nukun, kuin pieni porsas ja olisin tänäkin yönä niin halunnut tehdä, mutta pikkuipana 1v 8kk heräili ja herätteli. Hänkin nukkuu tavallisesti hyvin. Nyt hän väliin itki ja väliin kertoili juttuja. Minua väsytti, säälitti, ärsytti ja nauratti. Mietin, onko hän kipeä vai onko vain edellinen päivä ollut niin aktiivinen, että juttua riittää vielä yöllekin. Kävin syöttämässäkin häntä yöllä, kun mietin, että nälkäänkö hän heräilee, vai miksi. Edellispäivänä olin kiireissäni (vanhempainvartti, musarin konsertti, hammaslääkärikuskaus) sekoillut aikataulujen kanssa. Sain hitaita katseita hammaslääkärissä mennessäni myöhässä vaikka luulin olevani liiankin ajoissa. Niin minulle tapaa aina käydä, kun on liikaa muistettavaa. Stressini näkyy siinä, että alan sekoilla ja sählätä. Tai no myönnetään, sählään usein ilman stressiäkin.


Tuntui, etten ehdi mennä rentoutushierontaankaan, mutta sinne meneminen oli enemmän, kuin oikea ratkaisu. Pysähtymien 50 minuutiksi itsensä ja omien ajatustensa ääreen on hektisessä päivässä erittäin hyväksi. Brain Relief hoidon aikana vaatteet pidetään päällä ja hoitopöydällä maataan selällään. Peitto laitetaan päälle ja hoidon aikana ei jutella. Ennen hoitoa Johanna teki alkukartoituksen ja kertoi hoidosta.

Se, ettei hoidon aikana jutella, on minusta oikein hyvä juttu. Olen puhelias ja kuuntelevainen, mutta rentoutumien ei taitaisi onnistua niin hyvin, jos siinä samalla juteltaisiin. Johanna neuvoi, että voit aivan, kun pudota raskaasti hoitoalustaa vasten rentoutumisen tilaan ja kun tulee ajatuksia, varsinkin niitä, että se ja se asia pitää muistaa hoitaa, niin puhaltele niitä ajatuksia pois. Minä retkahdin alustalle, rentoutin lihakseni, laitoin silmät kiinni ja hengittelin. Hoidon aikana käydään läpi hartiat, niskat, päänahka, kasvot, kädet ja jalat polvista alaspäin. Alussa meinasin säntäillä puhelimelle tarkastamaan, etteihän se tänään ollut se yksi terkkarikäynti ja ai niin, olin luvannut vauvan vaatteita yhdelle ja ne on edelleen pakkaamatta ja hei, se yksi lahja on hankkimatta…. 

Sitten hengitin syvään ja muistutin itselleni Johannan sanoneen, tämä on sinun hetkesi. 


Tunsin, että rentouduin. Melkein nukahdin hoidon aikana. Johanna lupasikin, että hoidon aikana saa nukahtaa, että hän sitten herättelee. Oloni oli raukea ja tuntui, että sydän lyö verkkaisemmin. Hoidon jälkeen suunnittelimme taulua Johannan työhuoneeseen. Kerron siitä myöhemmin lisää. Kotona luin kuopukselle kirjaa ja nautin kiireettömyydestä. Illalla mieheni lähti lähes koko porukan kanssa uimaan ja Keskiselle jouluostoksille. Minulla oli 5 keskeneräistä taulua odottamassa jatkamista. Nyt minä sain monta tuntia hiljaista työaikaa. Uskomatonta, mitan paljon sain aikaan. Kuuntelin hiljaisuutta ja sekoittelin kauniita sävyjä. Nautin maalaamisesta. Tuntui, että tauluihin piirtyi tämän päivän harmonia. 

Linkit:
Sun harmonia

Piirin Hallintolan ala-aulan sisustussuunnitelman on tehnyt
 Muoto ja miljöö:n Miia

Ensi lauantai

Habitare oli ihan huippu juttu! Viisi päivää ihmisvilinää ja juttelua oli tosi mukavaa, mutta olimpa poikki sen jälkeen! Minusta tuntui, että minun, mettäläisen, sydän takoi kiivaampaa tahtia vielä viikon ajan kotioloissakin. Sitten laskeuduin taasen kotiarkeen, keinutuoliin, takkatulen ääreen.

 Seuraavat messut ovat Seinäjoen käsityömessut, mutta sinne menen tänäkin vuonna vain asiakkaaksi. Messut ovat tänä perjantaina-sunnuntaina. Aion mennä nyt heti, kun messuportit aukeavat, sillä lauantaipäivälle minulla on suunnitelmia, joista kerron postaukseni lopussa. Lauantai-iltana tapaan muutaman  serkkuni ja muita  mukavia naisia kotiseudultani:). Sunnuntaina jo lennän lomalle:)!

Minä kierrän messut yleensä sillä mielellä, että mitä kivaa käsillä tekemistä sieltä voisi löytyä, mitä tehdä yhdessä lasten kanssa. Yleensä aina löydämme jotain uutta, mistä innostua. Joka kerta messuilta ostan myös jotain pientä ihanaa nukkekotiimme. Kierrän messut myös jo vähän joulukin mielessä.  Aika usein löydän jotain... 
Messuilla on perinteiseen tapaan Paapo. Käyn joka kerta ihailemassa heidän tuotteitaan messuilla, minäkin, vaikken käsitöitä juuri osaakaan tehdä. Paapon Anne kertoi, että käsitöitä tehdään tällä hetkellä todella monipuolisesti. Vanhoja tekniikoita opetellaan uudelleen ja tekniikoita ja materiaaleja yhdistellään rohkeasti. Tänä vuonna pinnalla on erityisesti makrameet, kirjonta ja ristipistot. Puiset reikälevyt ovat nyt ehdoton hitti. Niillä voi tehdä esimerkiksi heijastimia, koruja ja koristeita. Olen aika varma, että meidän tytöt innostuvat näistä.
 

 

 

Aion vierailla myös Suomen Taidetarvikkeen osastolla. Se on Seinäjokinen yritys, josta minä hankin tiettyjä tarvikkeita taiteiluuni. Painometallit haen heiltä ja muitakin kullanhohtoisia maaleja. Meillä on Suomen Taidetarvikkeesta myös muutama ihana nukke!  Perjantaina Taidetarvikken osastolla Marika KK Art demoilee tekstaamalla erilaisia tusseilla ja pilotkynillä.

 

 

 

 

 

 

 

Nyt launataina 6.10. klo 10-14. ( ja sopimuksesta myöhäisempäänkin) on avoimet over Riikedesign:n studiolla, Seinäjoella, Lastausväylä 2 B 8.  Teen siellä töitä lauantaipäivän.  Studiolla on esillä ja myynnissä Riikedesig:n tähtiä ja muita piensisustustuotteita ja minun taidettani. Tuuppa moikkaamaan ( ei minkäänlaista ostovelvoitetta) tarjoan kahvit ja suklaata!

 

 Linkkejä: Käsityömessut
                  PAAPO
                 Suomen taidetarvike
                 Marika KK
                 Riikedesign
                 Keltainen keinutuoli

 

Mukavaa viikonloppua toivottelee Virpi

 

 

 

 

 

 

 

Sinkkujuhannus Seinäjokisittain

Minä kuuntelen, kuinka kello tikittää ja yläkerrassa marsut vihjailevat, että ruokaa saisi taas tarjoilla. Minä en muista syödä, sillä yhden potun kolluuttaminen kattilassa tuntuu turhalta. Minä maalaan ja siivoan ja haahuilen. Mietin, muistavatko he varmasti aina laittaa pelastusliivit, kun lähtevät veneellä kalaan. Mietin, että laitoinko varmasti tarpeeksi vaatetta pienimmille. Kuusamossahan taita olla vieläkin kylmempää, kun meillä. Lähetin kyllä heidät matkaan ihan luottavaisin mielin, sillä tiesin, että he pärjäävät ilman minua, mutta pärjäänkö minä ilman heitä, mietin. Heti ensimmäisenä aamuna tuntui, etten pärjää. Menin nimittäin aamulla ruokkimaan kaneja pihalle. Ruokittuani nousin kyyrystä vauhdilla ja löin pääni kanilan katton nurkkaan. Sen pellin reuna repäisi päälakeeni haavan. Verta valui vuolaana, kuten pään haavoilla on tapana. Joudun pesemään itseäni ja kotia veriroiskeista samalla, kun painoin haavaa. En edes nähnyt miten iso haavasta tuli. Se tyrehtyi kuitenkin aika nopeasti. 

Nautin, että minulla on tämä muutaman päivän tauko ruokkimisesta ja kasvattamisesta ja ennen kaikkea nautin hetken hiljaisuudesta. Kuopus soittaa, mutta kertoo, ettei ole muistanut ikävöidä, kun on onkinut ja uinut. Sanoo, että illalla on kuitenkin ottanut aina äidin yöpaidan kainaloon ja haistellut sitä. Minulle tulee siitä hyvä mieli ja vähän haikea. Minäkin olisin mielelläni katsellut illalla tyyntä Kirpistöjärven rantaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi jäädä maalailemaan, kun olimme juuri 10 päivän reissussa. Jatkoin keskeneräisiä tilaustauluja. Muun muassa tällainen valoisa taulu on valmistumassa.

Hiljaisuudesta syntyi myös yksi niittyvillataulu.

Olin varautunut yksinäiseen Juhannukseen, mutta varalta houkuttelin siskoani ja serkkuani käymään. Tulivat, joten sain viettää sinkkujuhannuksen Seinäjokisittain. Se tarkoitti retkeä Paukanevalle, joka oli valkoisenaan suopursun kukkia. Niittyvillatkaan eivät olleet vielä kokonaan nuupahtaneet. Se tarkoitti matkalta poimittuja seitsemää kukkaa (en silti itse poiminut:)) Se tarkoitti lämmintä pihasaunaa, runsasta syömistä ja vilkasta keskustelua. Se tarkoitti Seinäjokiajelua juhannuspäivänä. Tuli ylpeänä esiteltyä Itse tehty järvi ja itse tehty vuori, viime kesän asuntomessualue ja sen periskooppi.

Tietysti tuli haettua evästä Samburgerista ja vietyä vieraat syömään hampparia Musiikkiopiston pihapiiriin. Jälkiruoaksi oli mansikkakakkua meidän saunamökissä.

Heinäkuun helteitä toivotellen Virpi

Farmarikesä

Kesä taisi tulla. Vielä viikon ajan on aikaisia aamuherätyksiä, mutta läksyjä ei lienee juurikaan. Meidän kesään kuuluu ainakin reissu Budapestiin. Kotinurkillakin on nähtävää, nimittäin Farmari on tänä kesänä Seinäjoella viikkoa ennen Juhannusta. Farmari oli viimeksi vuonna 2013 Seinäjoella. Lapset ovat monesti muistelleet sitä reissua. Menimme sinne kävellen. Otimme mukaan piknikviltin ja eväitä. Pidimme välillä evästauon ja jatkoimme taas.

Perillä ihailimme lampaita, vuohia, lehmiä, sikoja, hevosia ja alpakoita. Söimme ruokaa katukeittiöstä ja jälkiruoaksi oli jugurttimaistiaisia. Vietimme siellä koko päivän. Tuon reissun jälkeen päätimme, että seuraavana kesänä otamme meille kanoja tai lampaita. Päädyimme kanoihin. Sitä seuraavana kesänä tuli sekä kanoja että possu. Emme kuitenkaan koe olevamme aitoja maalaisia, vaan kovasti on opittavaa maaseudusta ja sen eläimistä.

Tänä vuonna on panostettu erityisesti maku- ja taito-osastoon.  Sieltä saa mukaan ostettavaa lähiruokaa sekä käsitöitä, sisustustuotteita, lastenvaatteita ja taidetta.

Viimeksi löysin Taito-osastolta Napikas nimisen yrityksen, joka tekee ihania lastenvaatteita. Ostin heiltä monta lasten tunikaa ja takkimekkoa. Olen ostanut heitä sen jälkeen useamman kerran vaatteita. Takkimekot ovat ihania kesäiltojen takkeja ja talvisaikaan neuletakkien korvikkeita. Ne ovat kestäviä ja näyttävät hyvältä kymmenien pesujen jälkeen. Napikkaan tuotteet ovat laadukasta, suomalaista käsityötä! Olen iloinen, että Napikas tulee tänäkin kesänä Farmariin.

Farmari on Seinäjoella tänä kesänä 14. - 17.6.



Tulkaapa Seinäjoelle!



Kaupallinen yhteistyö Farmarin ja Napikkaan kanssa.

Kanteletarta

Siitä alkaa olla jo vuosi aikaa, kun istuimme yhdessä Marika Koskimäki -Ketelän kanssa miettimään, miten me kunnioitettaisiin taiteellamme 100 vuotiasta Suomea. Tuli huippu idea! Tulkitsemme taiteellamme Kanteletarta modernisti.

Tuomme näin esiin vanhaa ja perinteistä Suomalaista tekstiä, joka kuitenkin sopii nykyaikaiseen moderniin tilaan. Tekstinä Kanteletar oli houkutteleva valinta, koska Kantelettaren tekstit ovat puhuttelevia, niin sieltä löytyy tekstiä niin moneen elämäntilanteeseen. Ovat ne omalla tavallaan humoristisiakin.

Tämä on meidän yhteisteos. Maalaus minulta ja teksti Marikalta.

Näyttelystä mielenkiintoisen tekee se, että me molemmat käytämme samoja materiaaleja, mutta eri menetelmin. Minä maalaan siveltimin ja palettiveitsin. Marika taiteilee tunnelmia kirjaimin ja viivoin.

Tämä Marikan teos on mielestäni erittäin kaunis!

Tämä maalaus on runosta "Laulan lasta nukkumahan"




Näyttelyssä on mukana meiltä molemmilta omia teoksia sekä muutama yhteisteos, jotka on toteutettu vaihtamalla teoksia keskeneräisinä. Tässä olemme haastaneet itsemme uskaltamaan taiteen tekemistä ihan uudella tavalla. On ollut huikea kokemus sotkea toisen aloittama teos!

Näyttely kiertää muutamissa eri paikoissa tämän vuoden aikana mm. Raahessa Taiteiden yössä on näyttelyn avajaiset Kahvila Hipussa. Ihan ensin se nähdään Seinäjoen sairaalan Y-talon kahvion näyttelytilassa. Pystytimme näyttelyn sinne tänään.

Tästä Marikan facesivulle

p.s Jos tiedät näyttelypaikkaa eri puolella Suomea, johon nämä taulut sopisivat, niin vinkkaa meille <3 kiitos!






Elokuus

Pieni kierros Asuntomessualueella

Seinäjoki saa ensi kesän asuntomessut. Me Seinäjoen ja Vaasan alueen bloggarit saimme kutsun messualueelle tutustumaan muutamaan rakenteilla olevaan taloon.


Tapahtuman järjestivät:

 

Aloitimme kierroksen talo Nixistä, jota Sarkoa ky rakentaa. Minua oli pyydetty yhdeksi yhteistyökumppaniksi. Suostuin mielelläni. Minulta pyydettiin tauluja luoman kotoisuutta keskeneräiseen kotiin ja printtejä lahjakasseihin.

 

 

Toin näyttelyyn viisi tuoretta maalaustani. Minä olen pysytellyt sisätiloissa pakkasen paukkuessa, viiman vihmoessa. Olen lämmitellyt takkatulen loimussa ja haaveillut kesästä ja maalannut.

 

 

 

 

 

 Kiersimme yhteensä kuusi kohdetta. Tutustuimme talo Nixin lisäksi Talo Nuukaan, Ainoakoti Jekkuun, Forten kivitalojen Villa Tangoon ja kahteen Kastellitaloon, joiden nimet ovat Koria ja Kaarna.

 

 

 

 

 

 

Tämä koti oli jo täysin valmis ja sisustettukin.




Keväämmällä pääsemme uudelle kierrokselle. Silloin kaikki kohteet ovat jo paljon valmiimpia.

Tervetuloa kesällä Seinäjoelle!

TÄSSÄ LINKKEJÄ
* Blogi: Villa Bohemian
* Blogi Siskonpaneelisoppaa
* Asuntomessut
* Messublogi: Talo Nuukan tarinaa
* Messublogi:Asuntomessuheppailua

 

Autolla Saksaan ja takaisin

 

 

Kerroin edellisessä postauksessani Hampurin taidenäyttelyn avajaisista. Tässä vähän juttua reitin varrelta. Istuimme yli 3000 km autossa + laivamatkat. Rankka, mutta mukava, mielenkiintoinen ja antoisa reissu.

Reitti

Lueteltuna ne kaupungit, joissa vietimme aikaa. Osassa vain muutaman tunnin, joissakin muutaman päivän.

Seinäjoki - Turku - Tukholma - Malmö - Kööpenhamina - Odense - Billund - Hampuri - Bremen - Bönen - Unna - Hannover (täällä emme kyllä pysähtyneet muuta, kuin ruuhkaan) - Hampuri - Lyypekki - Malmö - Jönköping - Tukholma - Turku - Seinäjoki

Menomatkan sateli ja tuuli kovasti. Ei ollut mikään unelma ajokeli. Tanskan silloilla tuuli niin, että verenpaineeni mahtoivat olla kovissa lukemissa. Jännitin, että koko auto lähtee lentoon. Saimme aurinkoiset, joskin viileät ja tuuliset kelit reissullemme. Loppulomasta lämpeni ja tyyntyi.

Viisi tavoitetta

Meidän reissumme päätavoite, oli saada taidenäyttely pystyyn Saksan Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Linkki avajaispostaukseen

 

 

Jonkun kerran on tullut tuskailtua Seinäjoen Itikan risteyksen ruuhkia. Ei tämän jälkeen enää:)

Arkipäivisin moottoritien oikea kaista on rekkoja katkeamaton jono. Saksassa, ainakin Dortmundin lähellä, rekat eivät saa ajaa sunnuntaisin moottoriteillä. Tämä helpottaa huomattavasti vapaa-ajan reissaajia. Onnettomuus tai tietyö saavat aikaan etanavauhdilla etenemisen. Matka voi viivästyä helposti tunnilla, parilla.  

 

Hampuri vaikutti kivalta kaupungilta. Oli aurinkoinen kesäilta, kun siellä kävimme, joten väkeä oli keskustassa ja satamassa tosi paljon.

 

 

Toinen tavoitteemme matkalle oli nähdä Legoland. Olen haaveillut siitä jo vuosia. Lapset toivoivat myös sinne. Se on ehdottomasti tutustumisen arvoinen paikka. Tarkasti rakennetut talot, kaupungit ovat tosi mielenkiintoisia ja herättävät ihastusta. Meitä huvitti pienet ukot, jotka eivät ole perinteisiä legoukkoja, vaan legoista rakennettuja persoonallisia hahmoja. Toisaalta lapset innostuivat myös suuren suurista legohahmoista. Huvipuistolaitteitakin siellä on useita, jotta aikaa joutuu Legolandiaan varaamaan, että ehtii kaiken nähdä.

 

 

 

Kolmas tavoitteemme oli nähdä rakkaita Saksan sukulaisia. Saimme viettää heidän luonaan muutaman tosi mukavan päivän.

 

                                                Tässä kodissa on ihastuttavan taiteellinen ovi.

 Tutustuimme sukkuloidessamme Bönenin kauniiseen maaseutumiljööseen ja Unnan kaupunkiin.

 

 

  

Hämmästelimme tupakka-automaatteja

 

 

 

                  Vierailimme kauniissa vohvelikahvilassa, Waffelstubchenissa, Unnan keskustassa

Neljäs tavoitteemme oli nähdä haikara. Kaikki tavoitteemme toteutuivat, vaikka haikara ei istunutkaan savupiipun päässä, kuten oletimme.

 

 

Haikaran lisäksi me näimme muitakin eläimiä. Pidimme matkalla kirjaa, mitä kaikkia näimme. Matkustimme paljon illalla ja iltayöllä, jolloin eläimiä liikkuu. Me näimme Ketun, hirven, kymmeniä haukkoja, kymmeniä kauriita, koiria, kissoja, lehmiä, lampaita, vuohia, alpakoita, pingviinejä (Legolandiassa), papukaijan (merimieskirkolla),  mustavariksia, kurkia, mustarastaita, kyyhkysiä, sorsia, lokkeja, varpuisia ja muita pikkulintuja, kaloja (samassa vedessä, missä haikara kahlaili)etanoita, kotiloita, mehiläisiä, ampiaisia, koppakuoriaisia ja muita pikkuöttiäisiä....

 

Tämä oli varsin hauska papukaija. Kun minä huutelin Paju- tyttöäni, niin tämä alkoi huudella myös Pajuu! (saattaa olla, että se huuteli jotain muuta sille tuttua sanaa, mutta meistä se kuulosti siltä, että se matki minua.) Lapset kysyivät, että mikä sun nimi on? Niin tämä vastasi, että "Oon papukaija".

Tätä väistelimme ensi koiran kakkana, kunnes huomasimme sarvet. Näin suurta etanaa en ole ennemmin nähnyt.

Tulomatkalla leppeässä kesäillassa pysähdyimme Vätternin rannalle fiilistelemään, kunnes jatkoimme matkaa Tukholmaan ja laivalla yli. Mennessä ajouimme Tanskan läpi, mutta tullessa skippasimme sen yli ja tulimme laivalla Lyypekistä Malmöön.

Viides tavoitteemme oli, että auto kestäisi reissun ja muutenkin pääsisimme ehjänä kotiin. Saavutimme Kotimaan, kotikaupungin ja oman rakkaan kotitien ja - pihan.