Eilisiltana ajelimme lakeuksien halki kauniissa auringonlaskussa. Ihanan kesäinen fiilis ja juhannusolo. Kävimme juhlimassa ylioppilasta jälkikäteen, sillä oikeana juhlapäivänä olimme kummityttöni lakkiaisissa Raahessa. Sieltä alkoi meidän lomareissumme. Se kesti kymmenen päivää. Juhlien jälkeen menimme perinteiselle auringonlaskuajelulle meren rannalle. Poistuimme hetkeksi autostakin, mutta paleli. Kuten paleli koko lomamme ajan. Oulussa vietimme muutaman päivän. Olimme suunnitelleet piknikkiä Nallikariin ja toista Ainolan puistoon. Nallikariin menimmekin. Lapset koittivat nauttia leikkipuistosta ja me maisemasta myrskytuulessa ja tihkusateessa. Kauppakeskus Valkeaan ei onneksi tuuli yltänyt.
Parin Oulupäivän jälkeen ajelimme Kuusamon mökille. Lapset nauttivat, soutivat, kalastivat, uivat ja saunoivat. Minä en päässyt ihan fiilikseen, sillä kyhjötin lähinnä mökin sisällä vauvan kanssa. Niin kovaan tuuleen en vauvaa tohtinut viedä. Nautin silti ihanasta maisemasta Kirpistön rannalla. Ja se, että pitää kantaa vettä, sytytellä tulia ja tehdä perus askareet työläämmin kun kotona, on jostain syystä rauhoittavaa. Sellaista yhdessä tuuskamista ruoan ja saunomisen eteen. Mökillä oli aikaa pysähtyä kohtaamaan toinen toisemme. Nautin yhteisistä keskusteluista iltaisin.
Mieheni sai keväällä ystäviltämme synttärilahjaksi elämyksen karhukopissa. Lahjakortti oli myös minulle ja vauvalle. Ajattelin kuitenkin vauvan olevan liian herkullisen suupala karhuille, joten jätin elämyksen välistä. Todellisuudessa mietin enemmän imetyksen onnistumista ja kylmyyttä ja luovutin paikkani vauvan isoveljelle, joka ilahtuisi karhuista enemmän, kuin vauva. He olivat tavanneet monta karhua. karhukopin opas oli osannut tarinoida mielenkiintoisesti. Saivat siis muistorikkaan elämyksen!
Meidän lapset ovat tottuneet Kuusamossa käydessämme vierailemaan Löytölässä, paikallisessa kierrätyskeskuksessa. Pettymykseksemme se oli muuttanut keskustaan, pienempiin tiloihin ja nostanut hintojaan. Emme tehneet löytöjä, kuten tapanamme on ollut. Pienimmät olivat tienanneet kotitöillä rahoja, jotka aikoivat tuhlata Löytölän leluihin, mutteivat keksineetkään otettavaa. Toinen pettymys koitti heti tämän perään, kun periteiset mökkikarkit olemme tavanneet hommata Jessistä. Luulimme ensin sen lopettaneen, mutta se olikin muuttanut naapuriin. Pienempi taisi olla sekin, kuin entinen. Karkkivalikoimakin tällä erää heikohko. Eipä silti, saimme hampaamme reikäiseksi tälläkin tarjonnalla.
Annappa Ahti ahvenia...
Haukea ja ahvenia iltapalaksi
Loppuviikosta saimme mökkivieraiksi siskoni perheen. Väkimäärä lähes tuplaantui, mutta me sovimme oikein sopuisasti mökkeihin ja asuntovaunuihin. Pienimmät leikkivät aamusta iltaan, eikä kukaan valittanut tekemisen puutetta. Iitaisin ihailimme tyyntä järven pintaa ja kuuntelimme joutsenten huutoa. Mitään muuta ääntä ei kuulunutkaan. Järvimaiseman kauneus auringon laskun aikaan on yksi maailman kauneimmista näyistä. Minä sain taasen mieleeni uusia maalausaiheita. Hyttyset eivät kiusanneet meitä tällä lomalla lainkaan. se etu oli kylmästä ja tuulisesta säästä.
Viivyimme lähes viikon Kuusamossa ja ajelimme Ouluun, jossa olimme vielä yhden yön ja päivän ennen kotiinpaluuta. Oulussa huomasimme uuden kahvilan,Villa Eevilän, tulleen majapaikkamme läheisyyteen. Moni muu lisäkseni muistanee sen vaaleanpunaisen kauniin, salaperäisen talon siinä Lentokentäntien ja Kempeleentien kainalossa. Minä muistan, että lapsena aina siitä ohi ajettaessa kiinnitin siihen huomioni. Ennen kotimatkaa kävin tutustumassa tähän viehättävään kahvilaan. Se oli sisutettu juuri niin, kuin talon ulkonäkö antaa ymmärtää. Ihastuin.