Ymmärrys

Oli ilta. Olimme laittamassa lapsia nukkumaan. Olin jo nostanut maalipurkit lattialle, jotta pian pääsisin maalaamaan. Perheen pienin touhottaja kantoi avukseni muutamia tuubeja, vaikken juuri niitä värejä ollutkaan aikonut käyttää.

Eskarityttönen juoksi vauhdilla keittiöön ja astui aukinaisen maalituubin päälle. Syvän sininen maali lensi kaaressa pitkin lattiaa. Minä nopeana ihmisenä kommentoimaan. "mitä sinä vohellat?" Tyttönen säikähti sotkua ja äidin moitteen äänellä lausuttua kommenttia, vaikka oli tapahtumaan syytön ja vaikkei maalisotku tässä talossa ole mitenkään ihmeellistä.
Hän käpertyi kyykkyyn pitkän yömekkonsa sisään. Hän oli kovin hellyttävän ja surullisen näköinen mytty. Sain siinä selitellä ja silitellä, kunnes sain eskarilaiselta osin hampaattoman hymyn ja kohta jo naurun rätkätyksen, kun kuopus tuli kertomaan, miten hän oli kuskannut ja aukonut  maalituubien korkkeja.


Putsasin maalit talteen pahvin palaselle. Kun lapset olivat nukkumassa, maalasin lähimpänä olevan taulupohjan tällä värillä. Siinä mietiskellessäni herkkää tyttöäni (ja herkkää, mutta tölöviä äitiänsä), syntyi tämä maalaus.

 

Maalaus sai nimekseen "Ymmärrys". Ajattelen niin, että tuo tyttö ymmärtää jotenkin tuota lintua. Herkkä lapsi on vähän kuin lintu, joka säikähtää helposti ja pyrähtää pois. Herkkä lapsikin säikähtää helposti ja käpertyy moitteista.

 

Tiedän sen, sillä olen itsekin herkkä. Loukkaantuneena, säikähtäneenä tai jos joutuu jännittämään, ei suoriudun annetuista tehtävistä niin hyvin, kuin osaisi. Luovakin on vaikea olla, jos jännittää.

 

Huomaan joskus lastemme koulutehtävistä tai varsinkin kuvistöistä, että jos lapsi on jännittänyt tai ottanut painetta. Silloin hän on piirtänyt ja pyyhkinyt, piirtänyt ja pyyhkinyt. Silloin piirustusjälki hyvin epävarmaa ja suttuista. Kun taas olostaan varmana ja rennossa ilmapiirissä kynän jälki on rohkeaa ja huoletonta.  Turvallisessa ja vapaassa ilmapiirissä myös äidinkielen aineet ja jopa matematiikan tehtävät tuntuvat helpommilta.  

 

Tästä aihepiiristä, eli herkkyydestä, toisen kuuntelemisesta, ymmärtämisestä, kesyttämisestä,  on syntynyt muitakin keiju-, perhos- ja lintutauluja.

 

ps. Uusimaa lehdessä oli juttu Talosta koti- bloggarin kotoa. Tässä kerrotaan myös isosta akustiikkataulumaalauksestani.

 

Eparilehden koti- liitteessä oli juttua tilaustyönä teetetyistä tauluista. Minä siinä punoitan kuvassa sujuvasti jutun teon jälkeen:) Lehden nettiversioon pääsee Tästä  sivu 19.

 

 

Valoisia tauluja ja arvonta

Eilen unohdin herättää ekaluokkalaisen kouluun. Tympeä alku päivälle. Hän vähän myöhästyi, mikä on harmittavaa, sillä ujon tytön ei ole helppoa mennä myöhässä kouluun. Tietysti mietin myös, että mitähän opettaja ajattelee, entä taksikuski. Hän oli kai käynyt takomassa meidän ovea, sillä näin unta ukkosmyrskystä. Tuntui, että koko päivä lähti vinksalleen tästä kämmistä. Hermot olivat kireällä ja meteli otti korviini. Aloin kuitenkin iltasella jo näytellä mummoa videossa, jota poikani ja hänen ystävänsä tekivät. Iltaa kohti siis päivä parani huomattavasti. Illalla maalasin jo valoisia ja vähän keväisiäkin tauluja.

 

 

 

Tämä päivä alkoi mukavasti, sillä sain lämminhenkisen puhelun heti aamupäivällä. Eräs tauluni omistaja halusi kertoa tarinan, miten oli saanut haluamansa tauluni itselleen. Tulin tosi hyvälle tuulelle tästä.

Muutama taulu on saanut alkunsa reissukuumeesta, jota podemme vanhimpien tyttöjeni kanssa. Olemme selailleet matkatoimistojen sivuja jo hyvän aikaa. Tänään sitten varasimme matkan. Se tahtoo tässä talvella tulla olo, että kevääseen on liian pitkä matka. Palelee. Kun on matka varattuna, niin mieli on jo vartin verran lomalla. 

 

 

Nyt on meneillään ARVONTA Syvältä -blogissa. Käykäähän osallistumassa. Syvältä blogin Sanna on blogituttuni. Käymme vierailemassa toistemme blogeissa ja kommentoimassa. Kerran Sanna tilasi minulta kortteja. Meni hetken aikaa, ennen kuin tajusin, kenestä on kyse. "Ai, olet SE, joka on Syvältä"; kysyin. "Syvältäpä, syvältä" vastasi hän:)


Lisään näitä tauluja tuonne kotisivujen Galleriaan myyntiin, kun ehdin.
Jos olet kiinnostunut jostain, niin laita sähköpostia virpi@keltainenkeinutuoli.fi

Ps. Uusimmat korttitilaukset vähän viivästyvät, kun odottelen niitä oikeinpäinkortteja painosta.

Hyvää Runebergin päivää toivotan!

Pelastettuja perhosia ja muita urotöitä

 

 

Kerran lapsena ehkä 8-10 vuotiaana kuulin,  kun äitini kertoi jollekin toiselle äidille, että Virpi meillä on se, joka rientää ensimmäisenä itkevän pikkuisen luo. Hän tykkää lohduttaa. En ollut itse tiedostanut tuollaista piirrettä itsessäni, vaan olin toiminut vaan vaistoni varaisesti. Halusin hoivata pieniä ihmisiä ja eläimiä. Aina en kuitenkaan onnistunut.

Minä haaveilin omasta elävästä linnusta, mutta kun sitä en voinut saada. Aloin haaveilla täytetystä linnusta, jollaisia olin nähnyt joidenkin kotien kirjahyllyissä. Ajattelin, että sellainen lintu voisi olla ihana huoneen koriste. Haaveilin siitä ihan tosissaan, jopa niin, että rukoilin yhtenä iltana, että "Taivaan isä, anna minun löytää kuollut lintu". Seuraavana päivänä kolusin ojan pohjia ja peltoja. Yhtäkkiä haistoin mädäntyneen hajun, tiesin, että sellainen haju lähtee ainakin kuolleesta linnusta. Rukoukseni on kuultu, ajattelin riemullisena. Löysin kuin löysinkin kuolleen, mädäntyneen hajuisen linnun. Mielissäni menin esittelemään sitä sisaruksilleni ja kerroin, että tätä oli rukoillutkin. Koskaan aiemmin rukouksiini ei oltu vastattu niin pikana (eikä lienee sen jälkeenkään). Äiti ja isot siskot tyrmäsivät oitis haaveeni. Lintu joutui piharoskiin ja minä käsien kuuraukseen.

 

Toisinaan sain olla sankarikin. Löysimme kerran naapurin tyttöjen kanssa lätäköstä perhosen, jonka luulimme kuolleen. Nostimme sen kepillä ylös, ajatuksenamme järjestää hautajaiset: veisuuta, muistopuheita, hautakumpu, risti ja pullaa ja mehua.
Nostimme perhosen hellästi paperin päälle ja siinä se yhtäkkiä alkoikin leyhytellä hiljaa siipiään. Me puhaltelimme sitä kuivaksi ja yhtäkkiä se pyrähti lentoon. Miten ylpeitä, iloisia ja vähän liikuttuneita me olimmekaan! Keksimme urotyöstämme laulunkin, jota laulettiin marssin sävelellä ja se alkoi samoin, kuten tämä marssikin:" Kauan on kärsitty vilua ja nälkää..." Jossain kohtaa laulettiin näin "Oi, kaunis perhonen, olet vapaa lähtemään..."

Toinen pelastusmuistoni liittyy lintuun, joka lensi kotimme ikkunaan ja pökertyi pihamaalle. Me nostimme sen laatikkoon, jonka olimme vuoranneet pumpulilla. Laatikko nostettiin sisälle. Ajatella, meillä on lintu sisällä, hihkuimme. Muistan, miten äiti ja isäkin olivat mukana linnun hoivatalkoissa. Pian lintu alkoi aukoa toista silmäänsä, sitten toista. Nostimme laatikon ulos ja kohta lintu lehahti lentoon. Miten sankarillinen olo!



Kerran löysimme puolikuolleen oravan metsäpolulta. Tietysti raahasimme senkin kotiin hoitoa saamaan. Vanhempamme eivät ilahtuneetkaan. Pelkäsivät oravan levittävän jotain tauteja. Se olikin tosi kurjan näköinen otus. Isämme oli sitä mieltä, että orava kärsii niin paljon, että se pitää tappaa. Rääyimme ääneen ja pidimme komeat hautajaiset oravan muistoksi.

Näiden lisäksi olen tuonut kotiini mm. useita sammakonpoikia, etana-armeijan ja laatikollisen leppäkerttuja, jotka karkasivat ja kipittelivät pitkin seiniä ja sänkyjä.

Olen miettinyt, että näistä lapsuusmuistoistani kait maalauksissani on usein tytöllä, peikolla tai keijukaisella kädellään perhonen tai lintu, orava tai sammakko. Sieltä lienee hoivaavat taulut tulevat.

Tänään mietimme tokaluokkalaisen tyttöni kanssa, millaisen taulun voisin maalata ystävyydestä. Maalasin tämän ystävyyden perhonen- taulun. Siinä ystävykset suojelevat herkkää ystävyyden perhosta. Taulu on myynnissä Kotisivujen galleriassa.
Lisäys: tämä on nyt myyty ja poistettu galleriasta.


Tällä viikolla lähetän painoon uuden korttimalliston. Luvassa on ainakin ystävänpäiväkortteja. Yksi korteista tulee tästä taulusta.



Korttikaupassa on muuten vuosikalenterit tarjouksessa!

Lahjoja

Sain syksyllä mukavan pyynnön, jota ensin emmin. Pyyntö oli maalata hääkuvasta taulu. Sen oli määrä olla joululahja vaimolta puolisolleen. Ajattelin ensin, että minun tulee maalata tarkka muotokuva. Mutta onnekseni tilaaja halusi taulun, joka on valokuvasta maalattu, mutta mun tyylillä, eli hieman viitteellisesti. Taulua maalatessa pääsin hääfiilikseen. Kuvasta, minkä tämä vaimo lähetti, välittyi rakkaus ja katseissa ihailu. Sitä siis pääsin maalaamaan. Kaunis lahjaidea; maalata hääkuva, ei tarkka kopio kuvasta, vaan hääpari, niin että sen tunnistaa heiksi ja pääosassa maalauksessa on se tunnelma. Halusin maalata vaaleanpunaisella morsiuspuvun ruusut ja sulhasen kravaatin. Tilaaja toivoi, että taustalla näkyisi myös kesän vihreys. Vihreä ja vaaleanpunainen sopivat väreinä hyvin yhteen.

Tällainen siitä tuli.

Toinen joulun alla maalaamani taulu oli erään eteläpohjanmaalaisen äidin lahja itselleen ja perheelleen. Tilaustaulu, jossa näkyy perheen lapset ja koirat sekä lakeusmaisema. Siinä ne rakkaimmat. Taulun väreiksi toivottiin mustaa, harmaata ja valkoista, sekä ripaus turkoosin sinistä ja auringon lämmön väriä.

Tällainen siitä tuli.

 

Tämä taulu tuli myös joululahjaksi jonkun uuteen kotiin.

 

Moni lahjataulu jäi jouluhaipakassa kuvaamatta, mutta ehkä joistakin minulle lähetetään joskus kuvia...

ps. Talosanomien jutuissa vilahtaa usein tauluni.

Tilaustaulut- Muistoja matkan varrelta ja kuunnellaan kesäiltaa

Sain siskoni kylään. Mukavaa!
Tänään olen maalannut yhtä vaaleanpunaisella höystettyä lastenhuoneentaulua sekä aloitellut hevostaulua.
Viikonloppuna sain valmiiksi tämän Muistoja matkan varrelta- taulun.

 

Samaan kotiin tulee tämäkin taulu.

 

Molemmissa tauluissa on kuvattuna tälle perheelle tärkeitä asioita. Yhdessäoloa, seesteistä tunnelmaa, reissuja, lomaa... Maalauksen värit on otettu kodin muusta sisustuksesta.

 

Näitä maalatessani matkasin mielessäni mökkirantaan. Melkein kuulin korvissani kesäillan ja -yön äänet. Tunsin, että kiire katosi. Toivon, että tätä taulua katselleessaan, perhe pääsee tunnelmaan, jota yritin maalata. Tai omanlaiseensa, omiin muistoihinsa, mutta toivon, että heilläkin tulee kiireettömyyden tunnelma.

 

Ylemmässä taulussa ei olla Suomessa. Lomalla ollaan ja kai mietitään, että mennäänkö mekin markkinoille...

 

Nämä taulut eivät ole vielä päässeet lähtemään tilaajaperheen kotiin. Ne on hyväksytty kuvien perusteella. Toivon, että ne sopivat siihen kotiin hyvin. Ehkä laitan tänne vielä kuvia näistä sitten, kun ovat seinällä.

 

 

Aamulla mennään laulamaan ihanalle neidille 4v! Hän ei meinannut saada edes unta, kun meinasi jännittää huominen synttäripäivä.

 

 

Taulu Kärppäkotiin

 

 

 

Reilu kymmenen vuotta sitten oli poikamme ristiäiset. Samana päivänä Kärpät voittivat kultaa. Koko Oulu juhli! Mekin tavallamme; ihailimme vastasyntynyttä ja nautimme vieraittemme seurasta ja lapioimme kakkua. Oli juhlallinen olo kotonamme Oulussa, jossa silloin asuimme. Iloitsimme lapsestamme ja kaupunkilaisten riemu Kärppien voitosta tarttui meihinkin. Se päivä jäi mieleen.

 

Tänä syksynä sain viestillä toivomuksen kahdesta tilaustaulusta jääkiekkoilija Viuhkolan perheeseen. Tämän kerrottuani, poikani silmät syttyivät; Viuhkola! " Mää sitten lähen kuskaamaan näitä tauluja" tarjoutui hän välittömästi. Oululaissyntyisenä hän on vankkumaton Kärppien kannattaja. Poikani hehkutteli ajatusta mielessään monta viikkoa. Miten ovela keino päästä jääkiekkolegendan kotiin! Hän halusi asentaa ruuvit ja rautalangat juuri näihin tauluihin.

Sain aikalailla vapaat kädet näiden taulujen tekoon. Perhe vain kertoi jotain elämästään ja esitti väritoiveet ja siitä lähdimme yhdessä miettimään taulujen aiheita.

Päädyimme siihen, että toinen, isompi taulu, on abstrakti maalaus. Laitoin sen nimeksi "Jään ja tuulen voimaa". Taulun pinta on rosoinen ja värikontrastit voimakkaita. Olen vetänyt siihen rennolla liikkeellä aallon voimaa ja jään pintaa. Taulun pinnassa on reilusti struktuuria.

Toinen tauluista kuvastaa perheen yhteistä rakkautta luontoon, metsiin, metsäpolkuihin. Tämän taulun nimeksi tuli " Metsä- minun mieleni"

Pari viikkoa sitten lähdimme niitä viemään. Pihaan päästyämme poikani hyppäsi kantamaan toista taulua. Palatessaan hänellä oli lappu, jossa komeili Viuhkolan nimikirjoitus. Ja minulla lupa kertoa, kenen perheeseen nämä taulut tulivat:)

 

Jälkeen päin sain viestiä "Taulut pääsivät heti seinille ja ne ovat upeat! Kiitos vielä.:)" ja äskettäin he lähettivät kuvia tauluista seinillään. Kiitos!:)

   
    Tässä kodissa on lämmin tunnelma