Lapsen tie on aamun tie





Tämän tilaustaulun sain perheeltä, jota laulu, "Lapsen tie on aamun tie", on koskettanut ja tullut heidän perheelleen tärkeäksi. Laulun sanat ovat kauniit, valoisat ja tulevaisuuteen luottavaiset.

Olin tämän tilauksen saatuani vähän häkellyksissä. Olinhan juuri muutamaa päivää aiemmin sanonut ääneen, että tästä laulusta voisin maalata taulun. Siinä se nyt tuli, tilaustauluna. Pelkäsin tosin, etten saisi tauluun juuri sitä tunnelmaa, mitä he näkevät tätä laulua kuunnellessaan tai laulaessaan.

Perheen äiti antoi minulle ohjeeksi kuvata heidän kaksi lastaan ja tien. Hän toivoi myös kuvaan "laihoa tuoksuvat pellot ja hauraan siniset kellot" ja valoa ja ehkä myös enkelin, jos se luontevasti sopii tauluun.

Halusin tehdä lasten asennoista uteliaan huolettomia. " Lähden matkaan, vaikka en tiestäni mitään tiedä..."


Lapsen tie on aamun tie,
aurinko loistaa sen yllä.
Minne se kulkee, minne se vie?
Outo se vielä on kyllä.
Kukkien valkoiset tähdet,
hauraat siniset kellot,
laihoa tuoksuvat pellot
kysyvät: minne lähdet?


Lähden matkalle vaikka en
tiestäni mitään tiedä.
Kuljen rinnalla enkelten,
joilta ei valoa viedä.
Vaikka en tunnekaan matkaa,
keväästä riennän kesään
niin kuin lintunen pesään
lentää ja lentoaan jatkaa.

Paimen tielleni annetaan,
hän minut tuntee ja johtaa.
Aamu tuo iloa tullessaan,
kauas sen valkeus hohtaa.

Elämä, sana niin suuri
vielä on käsittämättä.
Monta rakasta kättä
lähellä nyt on juuri.

Niilo Rauhala 

 Kuuntele



Lähetin kuvia välillä taulun vaiheista ja sain lisäohjeistuksia. Kun taulu oli valmis ja lähetetty perheeseen, sain whatsapilla siitä kuvan ja viestin " Nyt sain taulun. Olen tosi onnellinen siitä!... Tyttö 5v sanoi, että nyt on Virpi ostanut pinkkiä väriä:)"







Arkisia terveisiä

Iho valkea, kuin lumi. Silmänaluset mustat, kuin ebenpuu...
Pari huonoa yötä takana. Pienimmäiset ovat yskineet lahjakkaasti.

Katsoin peilikuvaani ja tuli mieleen tapaus muutaman vuoden takaa. Loikoilin sängyllä pikkuväen kanssa. Yhtäkkiä nuorin heittäytyi vauhdilla taaksepäin lyöden päänsä silmäkulmaani. Ai, että kävi kipeää! Olin kauhuissani, että varmasti tuli musta silmä. Poikani tuli auliisti tarkastamaan tilannetta: "On tumma tuosta silmän alta ja toisenkin silmän alta ja jotenkin ihokin ihan rypyssä siitä" hän kertoi hyvin huolestuneella äänellä.

Löytyykö kohtalotovereita?

Tämä tummanpuhuva aamu aloitettiin suklaakekseillä ja saunalla. Lapset maalasivat muutamia hempeitä taideteoksia. Minä maalasin enkeleitä ja jatkoin aiemmin aloittamaani tonttutaulua. Tunnelman vuoksi kuuntelimme tonttu-laulua ja katselimme kotitonttu-kirjaa. Jospa tämä tästä. Kotitöihin täytyy alkaa nyt.
Päiväunet ovat toivelistalla.



 
 

                               Virtor Rydberg-Harald Wiberg Kotitonttu (Tammen kirja)
                                Kirja on ollut meillä yli kymmenen vuotta ja toiminut yhtenä joulutunnelman
                                luojana perheessämme
 
 

Yhteistyötä


Minulla on uusi yhteistyökumppani ; sisusutussuunnittelija Marika Ritala-Mäkinen. Tästä linkki yrityksen sivuille: Marika rm. Marikalla on taito suunnitella ihania sisustuskokonaisuuksia koteihin ja julkisiin tiloihin. Jos suunnittelun tilaaja pitää taiteestani, niin pääsen jo alkuvaiheessa miettimään millaiset taulut tilaan/kotiin sopivat aiheiltaan ja väreiltään.

Täältä pääset näkemään yhden yhteisprojektimme: Yrittäjän kotitoimisto

 

                                                 Kuvat: Marika Ritala-Mäkinen

Tällä viikolla olen vienyt Sisustus room2:een akustiikkataulujani ja muutaman muunkin taulun. Elina myy niitä samaan hintaan, kuin minäkin.

Kun olin kantamassa omaa kuormaani sinne, niin samalla saapui iso pahvilaatikollinen muita uusia tuotteita. Ehkä ne ovat jo hyllyssä!
Suunnittelimme Elinan kanssa myös tauluja kohteeseen, johon hän on tehnyt sisustussuunnitelman. Luvassa on ripaus vaaleanpunaista...


Maanantaina vein IdeaNalle:een (Seinäjoen Prisman tiloissa) vuosikalentereitani myyntiin. Idea Nalle myy myös korttejani.

Kalentereita myy myös Kahvila Hippu Raahessa

ja Lumilapset verkkokaupassaan.

Myös minulta voi tilata näitä laittamalla sähköpostia.

Jokaisesta myydystä kalenterista lahjoitan 1e:n Pelastakaa lapset ry:lle


Olen vienyt matkahuoltoon muutamia tauluja. Sillä on ihan kätevä lähetellä tauluja ympäri Suomea.


Elämä on ihme!

Muistan miten aikanani tuskailin osaamiseni kanssa männyt -taulun kanssa. Kannatti opetella. Nykyisin rakastan maalata mäntyjä. Auringonvalo männyn pinnassa on todella hienoa katsella ja sen haluan aina vangita mäntytauluihin. Minulla on nytkin keskeneräisenä yksi mäntytaulu, josta laitan kuvan myöhemmin.


Joskus se taulu, jota pitäisi maalata, antaa ymmärtää, etteivät maalarin kyvyt taida riittää. Silloin minun on otettava puhtaita maalauspohjia siihen vierelle ja maalata jotain sellaista, johon käsi on jo tottunut, kuten purjelaivoja tai enkeleitä.  Kun saa onnistumisen kokemuksen, voi siirtyä vaivihkaa haastavan taulun luo. Pitää vain jatkaa, aloittaa alusta, tutkia kuvia, piirtää luonnoksia.




 
 
 
 

 

Sillä taktiikalla valmistui tämä tilaustaulu. Taulu on kooltaan iso, peräti 60x245cm (siis melkein kaksi ja puoli metriä pitkä!). Perhe toivoi kuvaan perheen kaksi lasta, jotka tulla "rymistelivät" vanhempiensa elämään. He ovat nyt pieniä ja tutkivat maailmaan juosten. Sen liikkeen lasten vanhemmat tahtoivat tauluun. He halusivat taulun kuvaavan ihmisen kulkua "elämän metsässä."

Perheen isä luennoi työkseen paljon ihmisen liikkumisesta, joten hän toivoi kuviin lasten liikettä, liikesarjoja. Liikkeen kuvaaminen minulla onnistuu, mutta liikesarjojen kohdalla minulta meinasi loppua ammattitaito. Lopputulokseen perhe oli tyytyväinen. Tämän voin todistaa sillä, että he halusivat teettää myös muita tauluja minulla:)

Taulua oli vaikeaa, mutta ihanaa maalata. Pääsin tunnelmaan sisään, eläydyin. Halusin kuvata lasten liikettä yhdessä ja vähän erikseen. Taulun alussa he juoksevat vähän erillään toisista. Seuraavassa osassa, he juoksevat käsikädessä. Se kuvastaa, miten sisarukset ovat toisilleen tuki ja turva elämässä.
Seuraavassa osassa lapset ovat pysähtyneet ihmettelemään elämää, sen pieniä, suuria ihmeitä. Halusin pysähdyskuvaan auringon valon, joka lankeaa lammen pintaan ja lapsiin.

Pysähdyksen jälkeen lapset juoksevat, hypähtelevät tulevaisuuteen. Lapset kasvavat vähän taulun joka kuvassa. Kuvasin liikkeen oikealta vasemmalle ihan alitajuisesti näin päin. Jotenkin halusin kuvata sen, miten ne tulevat vanhempien elämään ja jäävät. Vaikka heidän siipensä aikanaan kantavatkin, he ovat aina vanhempiensa sydämen alla. Taulu sai nimekseen "Elämä on ihme!"

Tauluun perhe toivoi väreiksi mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä. Tehosteväreiksi valikoituivat vaalean punainen ja kevään vihreä. Maalasin tytön mekon vaaleanpunaiseksi ja pojan paitaan hippusellisen vihreää. Vihreää tuli myös joidenkin puiden lehtiin.


Taulu tuli korkeaan tilaan. Mielestäni ihanteellinen paikka tällaiselle taululle. Tämä paikka todellakin vaati ison taulun. Taulu sopii hyvin kodin väreihin ja tunnelmaan. Tässä kodissa oli muutakin taidetta mukavasti esillä. Taide lisää ympäristöön ja elämään viihtyvyyttä ja hyvinvointia.






ps. Sain kuulla, että joku pikkupoika oli katsellut tätinsä luona maalaustani kaupungista ja todennut, että tuonne minäkin uskaltaisin mennä. Minusta se oli ihanasti sanottu. Onneksi tauluni ei pelottanut häntä.






Huippuhetkiä Hipussa



Meidän olohuoneessa mahtuu kävelemään. Kirjahyllystä voi hakea kirjan noin vain. Tauluja on tällä hetkellä vain työtilassani siististi limittäin. Kävin viime viikolla viemässä usean taulun tilaajilleen. Yksi isokokoinen, elämäni haasteellisin maalauskin, lähti uusille omistajilleen. Kerron siitä myöhemmin lisää. Muistakin tilaustauluista aion kirjoittaa omat postauksensa, sillä ne ovat olleet niin mielenkiitoisia projekteja.

Taulujen kuskausreissulla kävin pysyttämässä näyttelyn Raaheen, Kahvila Hippuun. Tämän näyttelyn taulujen tunnelmat ovat syntyneet siskoni Tainan runoista. Näyttelyn nimi on "Tästä aamusta kiitos". Valitsin tähän näyttelyyn Raahehenkisiä tauluja: tuulisia ja tyyniä katuja ja merenrantoja.

Kutsuin suunnilleen minun ikäisiäni serkkulikkoja Hippuun kahville näyttelyn pystytyksen kunniaksi. Kokoonnuimme vielä lapsuuskotiini heidän kanssaan. Meillä oli kyllä niin mukava ilta! Me katselimme vanhoja diakuvia meistä ja nauroimme silmät veessä pöhäköille premanenteillemme, otsa voukuillemme, suuren suurille huppareillemme. Samalla mietimme, että monenkohan vuoden päästä nauramme kuville, joita nyt otimme? Vai naurammeko niille jo heti huomenna?


Kaardemumman tuoksuisessa kahvilassa
ystävien keveänkeltainen ilo
sai sydämeni ikkunat selälleen.
Pulppusi hilpeys, tulvivat muistot puolesta sanasta
heittivät kuperkeikkaa kuoppaisella mökkitiellä
hyppivät ilmaan, kuin sammakonpojat, leveästi hymyilevät.
Loikkivat kesäyössä yli kukkivan niityn

Palasin kotiin syli täynnä kissankelloja
suunpielet valoa kohti

Taina Kosola




 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
                                                                                              Taina asettelee hyllyyn tuulisia runojaan
En sentään raahannut omaa keinuani tänne,
vaan Hipussa on oma keltainen keinutuolinsa.
Miten kotoista!

Kotisivujen tekijää etsitään

Toisilla se iskee huomattavasti useammin, itselläni vain muutaman kerran vuodessa, että alkaa katsella kotiaan toisin silmin. Silloin saavat verhot kyytiä ja kalusteiden paikkaa vaihdetaan Iinesankan innolla. Tälläerää into ylsi bloginkin puolelle. Uusi kirjasintyyli on kiva, mutta oikeasta kulmasta puuttuu logo -keltainen keinutuoli! Sellaisen haluaisin.

Olen myös pidemmän ajan aikonut tehdä erilliset kotisivut. Nyt on tullut sellainen olo, että työni on kasvanut niihin mittoihin, että on hyvä erottaa kotisivut ja blogi toisistansa. Blogissa kerron maalausvaiheista ja tilaustöistä ja niihin liittyvistä tunnelmista ja sivut ovat pelkää asiaa:) Saan jatkuvasti kysymyksiä ja pyyntöjä, erillisestä myytävät taulut sivustosta. Olen suunnitellut sitä tänne blogiinkin (ja voi olla, että saan tehtyäkin), mutta viimeistään sitten sellainen on, kun saan erilliset kotisivut.

Osaatko sinä itse tai osaatko suositella jotain, joka tekisi minulle toimivat, käytännölliset, visuaalisesti kauniit sivut kohtuullisella hinnalla?

Jos, niin laita sähköpostia www.keltainenkeinutuoli.anvianet.fi

Juhlien jälkitunnelmissa

Ollessani parikymppinen, tunsin muutamia nelikymppisiä naisia. Tein silloin sellaisen päätelmän, että on hienoa olla nelikymppinen nainen. He näyttivät mielestäni olevan niin sinut itsensä kanssa. He olivat niin iloisia, itsevarmoja ja huolettoman oloisia naisia. He nauroivat paljon, erityisesti itselleen. Tavoiteltava ikä, ajattelin.

 Olen edelleenkin samaa mieltä. Melkein. Minulla on vielä vähän matkaa siihen ikään. Tavoitteenani on, etten itse tahraisi kovin suuresti tätä mielikuvaani;)
Nämä mietteet nousivat illalla nukkumaan mennessä. Olimme olleet juhlimassa ystävämme nelikymppisiä.

Sitä ennen nautin Itämäen talon taideillasta. Nautin! Ja olin hyvällä tuulella, sillä Itämäen tupa oli väkeä täynnä koko illan. Hieno ilta! Laulua, kynttilöitä, takkatuli ja ihmisiä, jotka kiertelivät katsomassa rauhassa taulujani ja halusivat jutella niistä. Ihmisiä, jotka nauttivat Kaisan tekemästä kahvista ja leivonnaisista. Tuli olo, ettei ihmisillä ollut kiire mihinkään.

Luulen, että moni hoksasi myös, miten kiva paikka Itämäen talo on pitää juhlia. Ensi kesän hää- ja rippijuhlapaikkoja kuulemma kysellään jo kiivaasti.

Sain paljon kivaa palautetta illasta vielä tänäänkin. Ehkei tämä jäänyt viimeiseksi yhteistyöksi? Eräs pariskunta ilmestyi tänään yhtäkkiä päivällä ovemme taakse. Mies ei ollut saanut yöllä rauhaa taululta, jonka eilen Itämäessä näki. He kävivät sen hakemassa. Lupasin käydä joskus katsomassa taulua heidän seinällään. Taidan mennä kameran kanssa, sillä se on niin tuore taulu, etten ole ehtinyt sitä kuvata.

Sydämellinen kiitos kaikille osallistujille!

ps. kamerahan se jäi kotia:(

 
Tänään olen puulannut paikasta toiseen. Olen mm.käyttänyt kahta lasta lääkärissä ja hakenut apteekista korvakuureja. Jossain välissä päädyin Taideyliopiston kuppilaan Tiia Vanhatapion juttusille (Vanhatapion facebook sivuille). Sain pikaisen yksityissparrauksen yritykselleni. Juttelu selkeytti ajatuksiani, sillä taiteilijan työ on toisinaan yksinäistä.

Ilokseni huomasin, että yksi tauluistani on päätynyt tämän kahvilan tiskin taakse. Elina Ristimaa, sisustus room2 :sta on suunnitellut tämän tilan coolin sisustuksen. Hän on tuonut liikkeestään tauluni tänne:)

 
 
 
 
 
 
 
 
                                                           
Lauantaina aamupäivällä on SADW- myyjäiset Rytmikorjaamolla, Tervetuloa!

Tänä iltana...


 
 
 
 
Illalla kävin ripustelemassa tauluja. Sain tehdä sitä musiikin tahtiin, sillä myös tämän illan laulajat ja soittajat olivat harjoittelemassa esityksiään. Minä nieleskelin kyyneleitä, sillä se oli niin kaunista kuultavaa. Tänään, torstaina Itämäen talossa Seinäjoella klo 18-20 Avoimet ovet ja taideilta. Voit oleskella tai vain käväistä katselemassa, kuuntelemassa ja kahvittelemassa.
 
Laulut: Matti Mäkinen ja  Hanna Ainasoja  
Piano: Kaisu Mäkinen
Viulu: Viena Mäkinen                                                                                             
Tämän näyttelyn tauluissa haluan kuvata elämän kauneutta, haurautta ja harmoniaa. Tauluissa näkyy rakkaus tähän lakeusmaisemaan. Esimerkiksi taulussa Syyskuu, joka kuvastaa sitä levollisuutta, mikä tulee viljapellon keinunnasta syksyisin tai taulusta Aamun usva, joka on hyvin kotoinen käkymä. Joissakin tauluissa näkyy mukanani kulkeva ikävä merenrannoille tai kotikaupunkiin, kuten esim. tauluissa Levollinen hetki tai kotona.
 
 
Tauluissa näkyvät lapset, keijut ja enkelit ovat puheenvuoroja hitaan, turvallisen ja satumaisen lapsuuden puolesta.  Tauluihini olen maalannut äitinä ja puolisona olemisen onnea ja vaikeutta. Kauniskin taulu voi kätkeä sisäänsä kivun tai haikeuden. Ne on saatettu maalata sellaisina hetkinä, jolloin on pitänyt työstää mielessään ristiriitoja ja miettiä suhteita läheisiinsä. Näitä tauluja ovat esim. ” Kai tulet pian ennen, kuin pimeään mä jään…” tai keiju ja valon perhonen. Onnellisia hetkiä kuvastavat taasen äidin syli, halaus ja mörrimöykkytaulut.
 

Jotkut täällä olevista tauluista ovat olleet viime kesänä asuntomessuilla. Näitä ovat Laulu hiljaisuudesta, sain laineitten riemu, aamun usva ja koskikara taulut.
 
 

 
Uutena aluevaltauksena minulle on tullut asiakkaiden pyynnöstä taiteelliset akustiikkalevyt. Täällä niistä on esillä yksi: Vapaus -taulu. Niissä taulunpohjana toimii suomalainen luonnontuote, Konton turpeesta tehty akustiikkalevy. Teen tauluja valmiiksi myyntiin ja tilauksesta, kuten muitakin tauluja.
 
 Tänään sain painosta 2015 vuoden taideseinäkalenteria 14e/kpl (paljousalennus 5kpl/60e)
Jokaisesta myydystä kalenterista lahjoitetaan 1e Pelastakaa lapset ry:lle. Näitä myynnissä tänä iltana Itämäen talolla ja lauantaina DADW-myyjäisissä. Näitä voit myös tilata sähköpostitse samaan hintaan: keltainenkeinutuoli@anvianet.fi. Tulossa pian myös  Lumilasten    verkkokauppaan.

 
 


 

Pipomyyjänä (tai kauppa-apulaisena)

Olen myynyt melkoisen pinon pipoja tai ainakin vähän höyrynnyt myynnissä mukana (yritin voittaa ujouteni). Olin yhden päivän käsityömessuilla Lumilasten osastolla esittelemässä heidän tuotteitaan. Heillä on myynnissä taulujani lastenhuoneisiin. Niistä ei kylläkään messuilla oltu läheskään niin kiinnostuneita, kuin pipoista, joten myin pääasiassa niitä (pipo on pääasia;).
Ne ovatkin kyllä kauniita (meilläkin on niitä monta) ja ajankohtaisia lokakuisille messuille.
Sen vois kyllä ihan mainita, että Janne Kataja, joka oli mesuilla juontajana, marssi pöytään jututtamaan peikkotauluani.

Päivä meni Heidin kanssa nopeasti ja mukavasti. Ehdin vähän kiertelemäänkin ja ostin taas Napikkaalta takkimekkoja tytöilleni. Ne ovat käteviä, nättejä ja eivät mene miksikään, vaikka niitä pesee ja pesee.

Tänään alkaa Seinäjoen Art & Design viikko! Se ulottuu koko kaupunkiin.

 

Eilen sain valokuvattua lisää akustiikkataulujani. Nämä lähtevät esittelyyn ensi lauantaina Art & Design myyjäisiin, Rytmikorjaamolle klo 11-14.

Sitä ennen on se Taideilta ja avoimet ovet Itämäen talossa. Siis torstaina 9.10 klo 18-20. Tervetuloa molempiin! Lupaan, että torstaina kuulette kaunista musiikkia!



                 Nämä koivut saavat tehostevärinsä, jos ostaja sitä toivoo. Toki muihinkin tauluihin saa.



Taidetta akustiikkalevyille

 
Tänä aamuna, kun olin vielä nukkumassa, tuli poikani herättämään, " Äiti, joku mies tuli tuoman sulle pakettia!" Pomppasin ylös, silmät muurissa ja hiukset kohti kaakkoa. Nolotti, mutta olin lähetyksestä iloinen. Olin jo ehtinyt odottaa sitä, vaikkei tilauksestani montaa päivää ole.
 
Minulla on ollut ilo tutustua uuteen tuotteeseen nimeltään: Konto (tuosta Konton sivuille). Tämä yhteistyö on innostavaa! Turvepohjainen akustiikkalevy on Suomalainen luonnontuote. Siihen maalaaminen on hauskaa, mutta haastavaa. Huomattavasti haastavampaa, kuin normaalille taulupohjalle, sillä virheitä ei voi oikein korjata. Turvepohjalle maalaaminen on vähän, kuin akvarellipaperille maalaamista. Pitää suunnitella paremmin ja onnistua kerralla. Pintaa pitää jäädä reilusti näkyviin, ettei akustisuus kärsi. Olen maalannut 60x60cm kokoisia levyjä ja 60x120cm kokoisia levyjä. Tämä jälkimmäinen on tosi mukava koko. Juuri sopiva esim. sohvan päälle. Myös muita kokoja on Kontolta saatavilla tilauksesta.
 
 
Kaikuuko kotonanne?
 
Minulta saa nyt taidetta Konton akustiikkalevyihin. Seinäjoen Art & Design viikolla tuon näitä lauantaina Design myyjäisiin Rytmikorjaamolle, Tervetuloa tutustumaan!

Juttu maalaamastani akustiikkalevytaulusta Villa Kivitalon tarinat blogissa
 
 
 
Akustiikkalevy toimii hyvin myös taulupohjana.
 

                                       Konton akustiikkalevyt tehdään turpeesta. Pinta on ihanan rouheaa


                            Levy on just sopivan paksuista tauluksi


Tervetuloa myös moikkaamaan sunnuntaina Seinäjoen käsityömessuille. Olen Lumilasten osastolla sunnuntai aamupäivän. Lumilapset myy taulujani lastenhuoneisiin. Esittelyjuttu Lumilasten sivuilla



Villa Kivitalo kuvauksissa

Tästä pääset lukemaan juttua Villa Kivitalon tarina-bloggarin kotoa. Heidän talonsa kuvattiin juuri Kauniit kodit-sisustuslehteen. Taulujani on päässyt heidän seinilleen. Iloitsen! :)