#blogi

Mennyttä ja tulevaa

Kirjoitan tätä nyt yöllä. Minua jännittää ja sammalla olen ihan innoissani. Meille on tulossa viikoksi vieraita Italiasta. Heidän piti tulla jo monta tuntia sitten, mutta lumimyräkkä myöhästytti lentoja. Parin tunnin päästä he ovat meillä ja kieleni on solmussa. Latasin juuri kännykkääni kääntäjä apin ( se johon puhutaan ja se kääntää puhumalla ), joten voin ainakin koettaa olla paremmin mukana keskusteluissa. 


Ensimmäiset 2019 vuoden taulut alkavat valmistua.




Tässä valvoessani aloin miettimään mennyttä vuotta ja tämän uuden vuoden suunnitelmia. Kun mietin viime vuotta, tulee ensimmäisenä mieleen, että se oli vauvavuosi. Olemme ihmetelleet ja hoitaneet pientä poikaa porukalla. Hän on onneksi ollut tyytyväinen ja mukautuvainen vauva. Hän on perinyt vanhemmiltaan loistavat unen lahjat, vain muutama hankalampi nuhainen yö on hänen elämänsä aikana ollut. Hänen kanssaan on ollut helppo elää ja mennä. Hän on ehtinyt reissata vauva-aikanaan ympäri Suomea sekä Turkissa ja Espanjassakin.










Tänä vuonna selvisi meille yksi merkittävä asia. Saimme tiedon, että nämä kaksi ovat identtisiä. Synnytyssairaalassa meille sanottiin, etteivät he ole. Kun he olivat vauvoja ja katselin heitä, ajattelin, että heidän täytyy olla identtiset, koska ovat niin saman näköisiä. Pyysin heidän papereitaan ja lausuntoa sairaalalta, että ovatko identtisiä.  Sieltä vastattiin, etteivät ole. He kun olivat omissa pusseissaan ja vaikka heillä oli yhteinen istukka, niin epäilivät, että se on vain kasvanut yhteen. Tämä asia on vaivannut minua kaikki nämä vuodet.  En muka ole raaskinut maksaa 300e:a sen selvittämiseksi, mutta nyt teetin dna testit ja vastaus tuli. Se tuntui jostain syystä merkittävältä, vaikkei se mitään meidän elämässä muuta.



Tämä alkanut vuosi on vielä hämärän peitossa, vaikka meillä onkin suunnitelmia ja haaveita sitä varten. Toivomme niiden toteutuvan ainakin pääosin. Toivon voivani maalata ja olen onnellinen, että minulta on tilattu tauluja, joten näyttää, että saan tänäkin vuonna tehdä työtä, jota rakastan. Toivoisin, että ehtisin myös maalata tauluja verkkokauppaani, mutta se saataa jäädä toiveeksi, sillä tilaustaulut vievät aikaa. Myös pieni, utelias poika pitää huolen, ettei äiti päivisin maalaa, varsinkin näin joululoman jälkeen, hän on hämmentynyt hiljaisuudesta, mikä me kaksi saadaan aikaan verrattuna siihen, kun olemme 12 hengen voimin kotosalla. Äitiyslomani on loppunut, mutten en aio pitkään aikaan vielä viedä häntä hoitoon. Maalaan sen verran, kun pystyn. Joitakin päivämääriä minulla on sovittuna taide-elämälleni. Maaliskuun viimeinen viikonloppu olen tauluineni Seinäjoen Pytinkimessuilla. Huhtikuussa taidettani voi nähdä Vaasan kirjastolla. Edelleen näyttelyni Seinäjoen Terveystalolla jatkuu ja ensi viikolla käyn vaihtamassa sinne uusia tauluja. Syksyn merkittävin työjuttuni on Habitre, johon osallistun jälleen. Jotain muutakin on suunnitteilla, mutta varmistamatta. 
.





Tämä vuosi taitaa olla perheessämme juhlava, sillä jos esikoisemme selättää yo-kirjoitukset ja poikamme riparitentit, saamme leipoa kakkuja ja poimia kukkia. Meillä on toteutumassa myös yhteinen pitkäaikainen matkahaave, josta kerron tuonnempana enemmän.






Onnellista vuotta 2019 toivottaa Virpi









Jotain on jo käärittynä


On joulunsalaisuuksien aika. Minusta on mukavaa keksiä, mitä kenellekin antaisin lahjaksi. Koska meillä on niin monta lahjan saajaa jo omassa perheessä, aloitan lahjojen hankkimisen yleensä hyvissä ajoin. Pyrin siihen, että lahjamenot jakaantuisivat useammalle kuulle. On jo perinne, että jouluisin joku tai jotkut tarvitsevat uuden puhelimen. Niin tänäkin jouluna.  Yritän hankkia sellaista, mikä kestää tai on hyödyllistä. En silti malta olla ostamatta jotain, mikä on kaunista ja ihanaa, vaikkei niin järkeväkään. Lelujakin ostan, sillä meillä leikitään paljon. Haluan hankkia lahjoja suomalaisilta yrittäjiltä ja mieluiten suomalaisia tuotteita. 

Kaikkea ei parane paljastaa, mutta jostain paketeista löytyy ainakin jotain kimaltavaa...







Se on 100% suomalainen yritys. Heidän varastonsa sijaitsee melkein naapurissa, Kauhavalla. Olen aiemminkin hankkinut heidän korujaan, mutten ole tiennyt sen pääpaikan sijaitsevan niin lähellä meitä. Hopea puro yritys on syntynyt  yhden pienen tytön unelmasta työskennellä kauniiden asioiden parissa. Yritys on kasvanut ja kasvaa yhä uusilla jälleenmyyjillä ympäri Suomea. Hopeapuron teräskorut sopivat allergisillekin.  Kauhavan korutukku on avoinna joulun ajan ti-la klo 12-17. 





Koru, nimeltään Käpy


Toivo rannekoru on ihana värinen. Se on hopeoitua koruterästä.

Joku saa puolestaan hyödyllisen, mutta hyväntuoksuisen lahjan...








… tämä meri-ilmalta tuoksuva pyykkietikka on lahjaksi eräälle meren ystävälle. Taikapuoti on suomalainen yritys, joka sijaitsee myös tässä lähellä, Lapualla. Sen tuotteet ovat luontoystävällisiä. Näitä tuotteita myydään jo useiden markettien hyllyillä, esim. Keskisellä. Jos sinun lähikaupassasi ei vielä näitä ole, voit vinkata siitä kauppiaallesi. Heillä on valikoimassaan pyykkietikoiden lisäksi luontoystävällistä pyykipesuainetta ja tekstiilin raikastajaa. 



ps.1) Minulta pyydettiin jo monta vuotta sitten, että tekisin merkkipäiväkalenterin. Nyt vihdoinkin sain toteutettua sen.  Tämä kalenteri säilyy vuodesta toiseen. Siihen voi merkitä kaikkien rakkaiden merkkipäivät ja esim. oman hääpäivän ja jättää sitten kalenteri sopivasta kohti auki pöydälle:) Kalenteri on kätevä niille, joilla on suuri suku tai monta kummilasta, kuten meillä on. Tämä on myös 100% suomalainen tuote:). Täältä pääset verkkokauppaani





Olen saanut Hopeapurolta ja Taikapuodilta tuotteita somenäkyvyyttä vastaan.




Valmista on

Meillä on joulu. Kaikki on valmista. On siivottu, koristeltu ja kannettu kuusikin tupaan. Vielä jos yhden piparitaikinan pyöräyttäisi, niin leipomuksetkin olisivat valmiina... 


...nukkekodissamme siis. Sen joulun laittaminen on ihanaa ja helppoa. 
Minulla on perinteenä hankkia joka joulu jotain uutta pientä nukkekotiimme. Täksi jouluksi hankin uutta Emma`s & Mama`s :lta.   Heidän ihana sustuspuotinsa sijaitsee täällä Seinäjoella. Heillä on myös verkkokauppa.  


Nukkekodin joulussa tuoksuu jo piparkakku. Keittiön uusi penkki on Emma`s & Mama`s :lta. Se oli puunvärinen, mutta maalasin sen keltaiseksi. Mekin olemme leiponeet piparkakkuja jo pariin kertaan ja syöneet ne saman tien. Muuta emme ole vielä ehtineet jouluksi leipoa, mutta jo lehtiä olen selannut sillä mielellä, että keksisin jotain uutta ja herkullista. 


Nukkekodin takkahuoneessa kaikuvat jo joululaulut. Kaikuvat ne meilläkin sekä cd:ltä että pianosta, viulusta ja lasten suusta.

 Tietysti siellä on myös ateljeehuone, jossa on keltainen keinutuoli. Siellä on useampi maalaus valmisteilla, ihan kuten minullakin.


 Vessan siivous on peilin pesua vaille valmis. Pian lämpiää joulusauna.







Kohta perheen äiti istahtaa lepotuoliinsa, uppoutuu uuteen kirjaansa ja juhlapöydän konvehtirasiaan.  Joulukuusi ja sen keijuvalot ovat Emma`s & Mama´s:lta.



 Minä toivotan ihania, stressittömiä jouluvalmisteluita joka tupaan!  t. Virpi

Kaupallinen yhtiestyö Emmas`s & Mama`s:n kanssa.

Isänpäivän jyssäys

Aamulla heräsimme hyvissä ajoin laittamaan isänpäivän brunssia. Osa siivoisi keittiötä ja toiset pilkkoivat salaattia, leikkasivat leipää, sekoittivat kastikkeita, kattoivat pöytää jne. Juttelimme, että tuntuu vähän jouluaaton aamulta. Haimme katoksesta retkipöydän toimittamaan tarjoilupöydän virkaa, kun ruokapöydästä tuntui loppuvan tila kesken. Laitoimme liinan päälle ja tarjoiluvadit siihen. Sitten vielä taittelimme lautasliinat, koristelimme pöydän kuusen oksilla ja sytytimme kynttilän. Sitten menimme peräkanaa herättämään iskää. Lauloimme ja ojensimme pakettimme. Minä annoin t-paidan, joka toimii automattona. Sen selkään on tehty tiet ja talot ja iskä voi maata mahallaan lattialla ja Aatos voi ajella pikkuautolla sen selkää pitkin (sitten kun osaa). Minusta se oli hauska idea. Lapset antoivat hansikkaat ja Mynthonaskeja ja itse tekemiään kortteja. Nälkähän se oli jokaisella ja kutsuin porukkaa pöytään. Vielä viimeiset kuvat (kännykällä) katetusta pöydästä, kunnes...







kuului valtaisa Jyssäys! Retkipöydän jalat pettivät ja kaik tarjoiluavdit tippuivat laattalattialle. Suurin osa meni rikki ja sinne menivät ruoat suloisesti sirpaleiden sekaan.




Nyt jo naurattaa ja voimme toki sanoa, että tämä isänpäivä jää mieleen. Yritimme lohdutella itseämme, että onneksi oli vain oman sakin juhlat. Olisi isompi katastrofi, jos tämä tapahtuisi vaikka ristiäisissä tai rippijuhlissa.

Ja onneksi täytekakku oli vielä jääkaapissa.

Olemme tässä koko perheellä uimassa. Tosin itse vähän värjöttelen altaan reunalla. Nilkat näyttävät olevan hieman turvoksissa ja siskoni epäili, minun hankkineen myös impantit :D





Nyt täytynee lähteä astiaostoksille ennen seuraavia juhlia. Jotka ovat itseasiassa jo tänään, nimipäiväni! No, en niitä juhli muuten kuin facebookin. Käykääpä osallistumassa. ARVONTAAN.

toivoo Virpi,
joka on vieläkin mukavissa fiiliksissä perjantain Taideillasta joka oli Haapajärven kukkakaupalla. Ilta oli tosi mukava. Väkeä oli paljon ja usealta eri paikkakunnalta. Yleisön määrää on aina etukäteen vaikea ennustaa. Siitä tulee tosi hyvä fiilis, että kun jotain järjestää, niin jos ihmiset innostuvat osallistumaan. Musiikista nautin ja ihmisten puheesorinasta. Minulle jäi tunne, että illassa viihdyttiin. Haapajärven kukkakauppa on nykyisin myös julisteiden, korttien ja adressieni jälleenmyyjä.



















Ensi lauantai


Habitare oli ihan huippu juttu! Viisi päivää ihmisvilinää ja juttelua oli tosi mukavaa, mutta olimpa poikki sen jälkeen! Minusta tuntui, että minun, mettäläisen, sydän takoi kiivaampaa tahtia vielä viikon ajan kotioloissakin. Sitten laskeuduin taasen kotiarkeen, keinutuoliin, takkatulen ääreen.
 Seuraavat messut ovat Seinäjoen käsityömessut, mutta sinne menen tänäkin vuonna vain asiakkaaksi. Messut ovat tänä perjantaina-sunnuntaina. Aion mennä nyt heti, kun messuportit aukeavat, sillä lauantaipäivälle minulla on suunnitelmia, joista kerron postaukseni lopussa. Lauantai-iltana tapaan muutaman  serkkuni ja muita  mukavia naisia kotiseudultani:). Sunnuntaina jo lennän lomalle:)!

Minä kierrän messut yleensä sillä mielellä, että mitä kivaa käsillä tekemistä sieltä voisi löytyä, mitä tehdä yhdessä lasten kanssa. Yleensä aina löydämme jotain uutta, mistä innostua. Joka kerta messuilta ostan myös jotain pientä ihanaa nukkekotiimme. Kierrän messut myös jo vähän joulukin mielessä.  Aika usein löydän jotain... 
Messuilla on perinteiseen tapaan Paapo. Käyn joka kerta ihailemassa heidän tuotteitaan messuilla, minäkin, vaikken käsitöitä juuri osaakaan tehdä. Paapon Anne kertoi, että käsitöitä tehdään tällä hetkellä todella monipuolisesti. Vanhoja tekniikoita opetellaan uudelleen ja tekniikoita ja materiaaleja yhdistellään rohkeasti. Tänä vuonna pinnalla on erityisesti makrameet, kirjonta ja ristipistot. Puiset reikälevyt ovat nyt ehdoton hitti. Niillä voi tehdä esimerkiksi heijastimia, koruja ja koristeita. Olen aika varma, että meidän tytöt innostuvat näistä.
 
 
 



Aion vierailla myös Suomen Taidetarvikkeen osastolla. Se on Seinäjokinen yritys, josta minä hankin tiettyjä tarvikkeita taiteiluuni. Painometallit haen heiltä ja muitakin kullanhohtoisia maaleja. Meillä on Suomen Taidetarvikkeesta myös muutama ihana nukke!  Perjantaina Taidetarvikken osastolla Marika KK Art demoilee tekstaamalla erilaisia tusseilla ja pilotkynillä.




 
 
 
 
 
 
 
Nyt launataina 6.10. klo 10-14. ( ja sopimuksesta myöhäisempäänkin) on avoimet over Riikedesign:n studiolla, Seinäjoella, Lastausväylä 2 B 8.  Teen siellä töitä lauantaipäivän.  Studiolla on esillä ja myynnissä Riikedesig:n tähtiä ja muita piensisustustuotteita ja minun taidettani. Tuuppa moikkaamaan ( ei minkäänlaista ostovelvoitetta) tarjoan kahvit ja suklaata!
 




 Linkkejä: Käsityömessut
                  PAAPO
                 Suomen taidetarvike
                 Marika KK
                 Riikedesign
                 Keltainen keinutuoli


 
Mukavaa viikonloppua toivottelee Virpi
 
 
 
 
 
 
 

Arkirakkautta

Kun vein kerran tilaustauluja kotiin, joka on meille tuttu. He ihastelivat tauluja ja kysyivät sitten, että mitä mieheni sanoi näistä, tykkäsikö hän? Minua hymyilytti. " Nooo, en kysellyt mielipidettä, " eikä hän sitä ilmaissut. Huomasiko edes, mitä maalaan? Huomasikohan vain, että maalauspohjia,  maalipurkkeja ja pensselikippoja on levittäytyneenä niin, ettei tahdo ohi päästä.

Joskus hän on huomannut taulun ja kertonut näkemyksensä. Kun kerran eräs asiakkaani katseli taulujani meillä kotona. Hän ihastui erityisesti yhteen. Siinä on jokin sellainen tunnelma, mikä liikuttaa. Tämän hän haluaa! Minun mielestäni taulussa oli kauniin haikea tunnelma. Mieheni kommentoi siinä, että "Joo, siinä on vähän semmoinen maailmanlopun meininki." Katsoin häntä epätoivoisesti, mutten voinut muuta, kun purskahtaa nauruun. Asiakas halusi taulun yhä. Me taisimme sopia, ettei mieheni enää kommentoi taidettani ;).

Minä siis vastaan taiteellisesta puolesta tässä yrityksessä. Huolehdin myös toimistotöistä. Miehelläni on silti merkittävä rooli yrityksessäni. Hän kiinnittää akustiikkataulujen kiinnityslistat. Hän kantaa, kuskaa tauluja ja muuta rekvisiittaa. Hän ripustaa näyttelyitä. Hän vie lapsia uimahalliin, kirjastoon ja retkelle, jotta minä saan välillä hiljaistakin maalausaikaa. Arkirakkautta.






Elokuun alussa mieheni kävi ripustamassa näyttelyni Kuusamon kirjastoon yhdessä lastemme kanssa. Minä jäin hoitelemaan vauvaa kotiin ja houkuttelin pari muutakin lasta pällistelijäksi, jotta vauva viihtyisi paremmin. Vanhin tyttäremme jäi lukemaan kirjoituksiin. Pystytysreissullaan päätyivät myös lehteen, jopa kanteen :). Näyttely päättyy siellä viikon päästä.









(Vähän tahtoo olla, että nämä lehtijutut ovat aina aika samanlaisia. Toimittajat kysyvät samoja asioita:)




Mieheni lähtee myös Habitaremessuille. Hän auttaa pystyttämään näyttelytilamme. Otamme myös pienimmät lapset mukaamme, jotta hän voi hoitaa heitä ja käyttää Aatosta aina ruoka-aikana luonani.
Minua vähän jännittää tämä suunnitelma. En nimittäin ole ollut erossa Aatoksesta vielä yhtään imetysväliä. Mitenhän mieheni osaa ajoittaa ruokailut niin, että hänellä on nälkä muttei liian nälkä, ettei ehdi hermostua. Meillä on kuukausi aikaa opettaa kiinteiden syömistä. Nyt menee vasta aika pieniä annoksia.



Muuten odota Habitarea innoissani! Minulla on nyt isompi paikka, kuin viimeksi. Olen maalannut sitä varten enimmäkseen akustiikkamaalauksia, mutta myös joitain perinteiselle pohjalle maalattuja tauluja. Mukaani Habitareen lähtee Riiekdesign:n Riitta. Somistamme osastomme hänen tähdillään ja muilla piensisustustuotteilla. Osastostamme tulee ihanan värinen!





Olen onnellinen, jos tulet jututtamaan meitä!

Tähdillä varustetut kuvat ovat Riikedesign:n Riitan ottamia.

Synttärit ja sairaalareissu

Sinä aamuna sain nukkua pitkään, liki puoleen päivään. Odottelin laulamalla herättämistä. Tulivat vihdoin. Olivat heränneet leipomaan teeleipää ja britakakkua. Sain kuolaisen pusun Aatokseltakin (muilta kuivemmat)  ja muistelimme, miten vuosi sitten syntymäpäivänäni tein positiivisen raskaustestin. Aikamoinen lahja! Tänä vuonna olikin sitten vähän vaatimattomampia lahjoja.  Sain suklaata ja 5 Nougatpatukkaa. Lapset tietävät sen olevan lempiherkkuani. Sanoin Lounalle, että olen pulassa tällaisen määrän kanssa. Hän lupasi auttaa minua näissä suklaahuolissa.





Illaksi olimme kutsuneet nuorisoa, lastemme kavereita, perinteiseen loppukesän yöseikkailuun lähimetsäämme. Olin kerjännyt jo somessa onnitteluja arvonnan varjolla ja nyt kerjäsin vielä onnittelulaulun yli 40 päiseltä laumalta ennen kuin päästin porukan peliin. Lauloivat komeasti, eli luvassa on lienee taas onnellinen vuosi, toivottavasti!





Se olikin hyvä idea kutsua juuri sinä päivänä nuoria vieraita, sillä synttäreistäni tuli heidän varjollaan hauskat. Eivät he tokikaan minun vuokseni tulleet. He tulivat viettämään iltaa, yötä ja seuraavaa päivää keskenään toistensa hauskassa seurassa. He kisasivat metsässä kastellen itsensä sekä sadevedellä että hiellä. He höpöttelivät keskenään ja nauroivat. Iltanuotiolla vielä pienellä piirillä muistelimme kukin noloimpia mokiamme ja sain nauraa vatsani kipeäksi. Heidän vallaton seuransa nuorensi minua kai hetkeksi, vaikka todellisuudessa olen potenut jonkinlaista ikäkriisiä. 

Se lähti ehkä siitä, kun rakas isäni yllättäen sairastui ja meni tosi huonoon kuntoon. Nyt toipuminen on onneksi hyvässä vauhdissa. Hän on jo päässyt sairaalasta kotiin. Näyttää, että selvisimme säikähdyksellä. Isäni on ollut hyväkuntoinen, eikä vielä kauhean vanha. Hän on erittäin tekevä ja menevä mies. Jos vain jossakin on talkooavun tarvetta, hän on siellä. Kun he äitini kanssa tulevat meille, he puuhastelevat lähes taukoamatta. Kun meiltä lasahtavat lamput, irtoavat rivat, vuotavat hanat, odottelemme, että kyllä ne sitten korjaantuvat, kun pappa tulee. Yhtäkkiä olen tilanteessa, että valvon yön rukoillen, ettei isää vielä otettaisi pois, jotta Aatoskin saisi tutustua pappaan ja jos otettaisiinkin, niin että ehtisin edes hyvästelemään. Mietin, miten lyhyt on elämä. Minunkin. Viimeiset 20 vuotta ovat menneet mielestäni kuin vilahtamalla. Hirvittää ajatella, miten nopeaa menee seuraavat vuodet. Mietin, mitä vielä haluan elämältäni ja päätän, että niitä toiveita kohti, mitä vielä on, on mentävä viivyttelemättä. On pysähdyttävä tähän hetkeen ja viettää aikaa kaikkien rakkaiden kanssa mahdollisimman paljon ja kiireettömästi.

Elämästä kun ei koskaan tiedä...

Kuva: Heimoart

Aamulla ajelen Ouluun. Menen veljieni kanssa sairaalaan isäni vuoteen luo. Hän on väsynyt, mutta juttelemme sairaudesta ja kerromme kuulumisiamme. Kiitän häntä, nyt kun vielä voin, lapsuudesta, jossa minun ei koskaan tarvinnut kotona pelätä. Ajattelen, että on parempi sanoa se nyt, kun vaikka hautajaispuheissa, joita hän ei olisi kuulemassa. Tiedän, että kun hän tästä toipuu, meistä tulee arkisia, emmekä muista tai kehtaa sanoa kiitoksen sanoja. Kiitän tavallisesta, rauhallisesta arjesta. Isäni ei koskaan huutanut meille, vaikka häntä toki hermostuttikin toisinaan. Hän oli rauhallinen, sopuisa, kuunteleva ja keskusteleva isä meille. Kun hän halusi meidän tekevän kotitöitä, hän hiljaisella äänellä houkutteli, että yllätetäänpä äiti ja siivotaan. Ei siinä huvittanut alkaa vastaankaan väittämään.



Oulussa ehdimme käydä moikkaamassa Toripolliisia, hiippailemassa Rotuaarilla ja Ainolan puistossa. 


 Lepponen polliisi, kuten Oululaiset ovat.



 Rotuaarin pallo

Kukkakuvaaja Ainolan puistossa.


Ehdin tavata tällä yhden yön reissulla melkein kaikki sisarukseni ja muitakin sukulaisia.  Kotimatkalla mietin, että on se kyllä huippu juttu tämä suuri suku. Onneksi meitä sisaruksia on niin monta. Tämänkin isän sairastamisen aikana olemme pitäneet tiiviisti yhteyttä, saaneet toisiltamme tukea. Olemme sopineet vuoroja, ketkä milloinkin käyvät isää katsomassa ja pitäneet toisemme ajan tasalla hänen voinnistaan. Ei ehtinyt tulla isälläkään yksinäisiä sairaalapäiviä.

ps. isältäni lupa tämän tekstin julkaisuun.





On ilta elokuun

Olen syntynyt elokuussa. Onko se niin, että kaikkien mielestä se kuu, missä on syntynyt, on erityisen ihana? Minun mielestäni elokuun illoissa on aivan erityinen tunnelmansa. 




Elokuu on rakkauden kuu, onhan minut kihlattu aikoinaan juuri elokuussa. Kuusamo on rakkauden kaupunki, onhan minut kihlattu juuri Kuusamossa. Minusta on mukavaa välillä aina palata niihin muistoihin ja tunnelmiin. Minusta on mukavaa, että sain näyttelyni juuri elokuulle ja juuri Kuusamoon. 

Näyttelylle annoin nimeksi " On ilta elokuun".  

Tauluissa on siis elokuisten iltojen tunnelmia ja tunnelmia rakkaudesta. Näissä tauluissa emme esiinny kuitenkaan me:), vaan nämä ovat vain minun tunnelmiani elokuun illoista. Ehkä näissä on myös haaveita rauhallisista, kiireettömistä hetkistä. Sellaisia tunnelmia maalatessa pääsee tunnelmaan, jossa unohtaa täydet pyykkikorit ja  tiskaamattomat astiat. Voi luulla hetken olevansa lomalla arkiaskareista ja päässeensä puutarhajuhliin, kunnes hetken päästä havahtuu että sitähän maalataan Seinäjokisen kodin sekaisessa olohuoneessa. Tajuaa sitten katsoa kelloa ja kiirehtii nukkumaan vain hiukkasen ennen kuin aamu alkaa jo vaaleta. 








Elokuun illoissa on haikea aavistus syksyä. Kesän huolettomat päivät alkavat vaihtua säännöllisyyteen, järkeviin päästöksiin nukkumaanmenoajoista ja terveellisistä ruoista. Mutta kuka malttaisi nukkua elokuun öinä? 



Kuusamolaiset, sydämellisesti tervetuloa katsomaan näyttelyni Kuusamon pääkirjastoon!

ps. kaikki teokset ovat myytävänä. Tässä postauksessa esiintyvät taulut ovat kooltaan 70x100cm ja hinnaltaan 550e kpl. Soita tai viestitä, mikäli joku näistä näytti juuri sinun taulultasi. 

Elokuisin terveisin Virpi