Näyttelyn pystytystä ja muutamia mutkia

 Olimme pakanneet automme jo illalla, joten aamulla hyppäsimme melkein suoraan sängystä autoon. Aamupalammekin söimme autossa. Lähdimme pystyttämään taidenäyttelyäni Tuusulaan, hotelli Gustavelundiin.

 

 

 

 Tilat näyttelylle ovat tosi hyvät; avarat ja valoisat.










Hotelli Gustavelund sijaitsee kauniilla paikalla, Tuusulajärven rannalla. Hotellissa arvostetaan Suomalaista muotoilua, designia ja taidetta. Se tekee paikasta mielenkiintoisen ja persoonallisen.

 

 

 

 

Minun näyttelyni oli aika nopeasti pystytetty. Minulla oli sovittuna muutamia tapaamisia asiakkaideni kanssa ja pääkaupunkiseudun jälleenmyyjääni tapasin myös. Meillä aikuisilla kului aika joutuisasti

ja lapsilla myös...

Kun olimme tekemässä lähtöä, automme ei suostunut käynnistymään. Silloin huokasin, että onneksi hotellissa ei ole nyt asiakkaita. Oli melkoinen työ pitää lapsilauma suunnilleen aloillaan  monta tuntia selvittäessämme, mistä saisimme riittävän ison vuokra-auton näin pääsiäisenä. Lapsilla loppui tekeminen ja alkoi kitinä.

 

Aikansa kitistyään, he hoksasivat alkaa vetämään junassa toisiaan pyörätuoliliuskaa pitkin. Yhdellä tyttösellä venähti käsi ja hän valitteli ja itki sitä vielä seuraavanakin päivänä. (mutta parani onneksi itsestään) Monta muutakin pientä vastoinkäymistä kohtasimme ja aloimme jo epäillä epäonnen vainoavan meitä. Saimme kuitenkin vuokra-auton ja lastasimme kassit, taulut, eväät, peitot ja lapset siihen ja jatkoimme matkaa.  

 

 

Kävimme rakkaan kummipoikamme ristiäisissä. Ne juhlat olivat ihanat! Emme meinanneet millään lähteä kotiin, kun oli niin mukava jutella vauvan vanhempien ja muiden ristiäisvieraiden kanssa. Vauva oli (ja on edelleen) aivan ihana ja sai oikein hyvän nimen.

 

 

 

 

Pitkä kotimatka sujui ihmeellisen helposti ilman pysähdyksiä ja ilman minkäänlaista valitusta! Se johtui kait siitä, että ipanat tiesivät, että mitä pikemmin ollaan perillä, sitä nopeammin he pääsevät trullittamaan. Niinpä kotiin saavuttuamme, oli hetkessä joukko mummoja matkalla virpomaan.

 

 

Näyttely avoinna Hotelli Gustavelundin aulassa hotellin aukioloaikoina 7.-30.4.2015

 

 

 

 

 

 

 

 

Taidenäyttelyitä tulossa

Pääsiäistä ennen pystytän näyttelyn Tuusulaan hotelli Gustavelundiin. Näyttely avautuu 7.4 ja päättyy 30.4. Valitsen tähän näyttelyyn isoja tauluja, sillä tilat ovat näyttelyä ajatellen upeat ja avarat! Tässä  linkki Gustavelundin sivuille.

Näyttelyn nimi on "Tuulen laulu"
 

Tähän näyttelyyn on valittu tauluja meren rannoilta, missä toisinaan aallot lyövät rantaan voimalla ja toisinaan on aivan tyyntä, kiireetöntä. Rannoilta, missä tuulen laulu soi. Jotkut maalaukset ovat huolettomia kaupunki – ja katutauluja. Maalauksissa on harmoniaa, voimaa, valoa ja rauhaa. Tervetuloa katsomaan!

 

 

 

 

Samalla meriteemalla järjestän näyttelyn Hampurin merimieskirkolle kesän alussa. Laiva- ja meriaiheisten taulujen lisäksi näyttelyyn tulee enkelitauluja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Heinäkuun alusta elokuun puoliväliin taulujani voi nähdä Seitsemisen kansallispuiston Luontokeskuksessa.  Tämän näyttelyn taulut ovat syntyneet (osin vielä syntymättä:) siitä tunnelmasta, kun ei ole kiire mihinkään, kun on aikaa kuunnella luontoa ja ihmistä siinä vierellä. Kun puhutaan hiljaa ja ihmetellen. Näissä tauluissa luonnon helmasta voi löytää keijuja ja peikkoja.

 

 

 

 

 

 

 

 

Mennyttä- ja uutta vuotta

Vuosi 2014 oli innostava ja tarjosi yritykselleni ja minulle monta huippuhetkeä. Se oli myös työntäyteinen, jos maalaustyötä voi työksi kutsua. Maalasin niin ahkerasti kaiket illat, etten muistanut harrastaa riittävästi liikuntaa. Liian usein jätin lenkin tekemättä. Nämä liikkumattomat kilometrit asettuivat kiltisti vyötärölleni. Tämä on toki merkittävä saavutus, mutten osaa oikein iloita siitä. Olin äitinä usein kärsimätön ja puolisona kiittämätön. En ollut riittävän hyvä ystävänä. Näitä kipuilen. Sen lisäksi, että haluaisin olla parempi äiti, puoliso ja ystävä, minun pitäisi pitää parempaa huolta itsestäni. Mutta tohdinko ottaa niitä uuden vuoden lupauksiksi? Ovat niin suuria lupauksia, että ne pitäisi pilkkoa jotenkin...

Ainakin lupaan maalata edelleen. En osaisi elää muuten. Olen onnellinen ja kiitollinen jokaisesta tilaustaulusta! Viime vuonna sain maalata ihaniin koteihin, mukaville ihmisille tauluja tilauksesta.

 

Melkein kiljuin riemusta viime keväänä, kun minulta pyydettiin maalauksia Asuntomessukohteisiin Jyväskylään ja Loma-asuntomessukohteeseen Kalajoelle.

 

 

 Viime vuonna tein monta taulukeikkaa Helsinkiin, Ouluun ja Jyväskylään.

 

 

 Lomareissun teimme Budapestiin

Merkittävintä tänä vuonna on ollut tutustua uusiin ihmisiin. Ensimmäiseksi heistä mainitsen erään pariskunnan, jonka ansiosta sain kutsun pitämään taidenäyttelyä Pohjois-Saksan Hampurin, Suomalaiselle Merimieskirkolle. Tähän näyttelyyn toivottiin meri-, laiva-, ja enkeliaiheisia maalauksiani. Niimpä matkustan tauluineni kesän alussa Hampuriin. Tätä matkaa odotan innolla ja jännityksellä. Ajattelen reissun olevan tämän vuoden yksi  kohokohdista.

Muihinkin merkittäviin, mukaviin ja kannustaviin ihmisiin olen tutustunut. Arvostan sitä todella paljon! Tämä pariskunnan ja näiden muidenkin ihmisten esimerkkiä haluaisin noudattaa. Puhua toisista hyvää, edistää toisten mahdollisuuksia. Siinä olisi tavoitetta, ei vain vuodeksi, vaan koko elämäksi.

Tämän vuoden aikana olen saanut myös uusia yhteistyökumppaneita ja jälleenmyyjiä. Tänä vuonna saan ainakin yhden uuden, mutta kerron siitä tuonnempana.

Tänään olen täyttänyt kalenteriin kaikkien perheenjäsentemme syntymäpäivät ja varatut menot. Merkkasin mm. esikoiseni rippijuhlat, siskoni häät... Moneen ruutuun tuli kirjoitus: Näyttelyn pystytys, näyttelyn purku...
Jos kaikki menee, kuten on suunniteltu, Hampurin näyttelyn lisäksi pidän taidenäyttelyni Huhtikuussa Tuusulassa,  Kokoushotelli Gustavelundissa

Heinäkuussa saan mennä pystyttämään näyttelyni Seitsemisen luontokeskukseen. Menemme sinne koko perheellä. Seitseminen on meidän joka kesäinen retkikohteemme. Tänne vien maalauksia kesäöistä, sillä juuri kauniit kesäyöt ja loma, tulevat ensimmäisenä Seitsemisestä mieleen. Se on ihana paikka! (alla kuvia kesäreissuilta Seitsemiseen)

 

Elokuun viidennen päivän kohtaa kirjoitin; Virpi 40v! Kirjoitin sen siksi, että muistavat ostaa lahjoja tai no ainakin onnitella;) 40 kuulostaa hurjalta luvulta, mutta olen sopeutunut ajatukseen. Elokuussa minulla on näyttely Nurmon kirjastossa. Muista syksyn näyttelyistä en vielä tiedä.

Tilaustauluja on odottamassa mukavasti. Muutamaa olen jo aloittanut maalaamaan.

 

 

Huippuhetkiä Hipussa

Meidän olohuoneessa mahtuu kävelemään. Kirjahyllystä voi hakea kirjan noin vain. Tauluja on tällä hetkellä vain työtilassani siististi limittäin. Kävin viime viikolla viemässä usean taulun tilaajilleen. Yksi isokokoinen, elämäni haasteellisin maalauskin, lähti uusille omistajilleen. Kerron siitä myöhemmin lisää. Muistakin tilaustauluista aion kirjoittaa omat postauksensa, sillä ne ovat olleet niin mielenkiitoisia projekteja.

Taulujen kuskausreissulla kävin pysyttämässä näyttelyn Raaheen, Kahvila Hippuun. Tämän näyttelyn taulujen tunnelmat ovat syntyneet siskoni Tainan runoista. Näyttelyn nimi on "Tästä aamusta kiitos". Valitsin tähän näyttelyyn Raahehenkisiä tauluja: tuulisia ja tyyniä katuja ja merenrantoja.

Kutsuin suunnilleen minun ikäisiäni serkkulikkoja Hippuun kahville näyttelyn pystytyksen kunniaksi. Kokoonnuimme vielä lapsuuskotiini heidän kanssaan. Meillä oli kyllä niin mukava ilta! Me katselimme vanhoja diakuvia meistä ja nauroimme silmät veessä pöhäköille premanenteillemme, otsa voukuillemme, suuren suurille huppareillemme. Samalla mietimme, että monenkohan vuoden päästä nauramme kuville, joita nyt otimme? Vai naurammeko niille jo heti huomenna?


Kaardemumman tuoksuisessa kahvilassa
ystävien keveänkeltainen ilo
sai sydämeni ikkunat selälleen.
Pulppusi hilpeys, tulvivat muistot puolesta sanasta
heittivät kuperkeikkaa kuoppaisella mökkitiellä
hyppivät ilmaan, kuin sammakonpojat, leveästi hymyilevät.
Loikkivat kesäyössä yli kukkivan niityn

Palasin kotiin syli täynnä kissankelloja
suunpielet valoa kohti

Taina Kosola

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                                                              Taina asettelee hyllyyn tuulisia runojaan

En sentään raahannut omaa keinuani tänne,

vaan Hipussa on oma keltainen keinutuolinsa.

Miten kotoista!

Juhlien jälkitunnelmissa

Ollessani parikymppinen, tunsin muutamia nelikymppisiä naisia. Tein silloin sellaisen päätelmän, että on hienoa olla nelikymppinen nainen. He näyttivät mielestäni olevan niin sinut itsensä kanssa. He olivat niin iloisia, itsevarmoja ja huolettoman oloisia naisia. He nauroivat paljon, erityisesti itselleen. Tavoiteltava ikä, ajattelin.

 Olen edelleenkin samaa mieltä. Melkein. Minulla on vielä vähän matkaa siihen ikään. Tavoitteenani on, etten itse tahraisi kovin suuresti tätä mielikuvaani;)

Nämä mietteet nousivat illalla nukkumaan mennessä. Olimme olleet juhlimassa ystävämme nelikymppisiä.

Sitä ennen nautin Itämäen talon taideillasta. Nautin! Ja olin hyvällä tuulella, sillä Itämäen tupa oli väkeä täynnä koko illan. Hieno ilta! Laulua, kynttilöitä, takkatuli ja ihmisiä, jotka kiertelivät katsomassa rauhassa taulujani ja halusivat jutella niistä. Ihmisiä, jotka nauttivat Kaisan tekemästä kahvista ja leivonnaisista. Tuli olo, ettei ihmisillä ollut kiire mihinkään.

Luulen, että moni hoksasi myös, miten kiva paikka Itämäen talo on pitää juhlia. Ensi kesän hää- ja rippijuhlapaikkoja kuulemma kysellään jo kiivaasti.

Sain paljon kivaa palautetta illasta vielä tänäänkin. Ehkei tämä jäänyt viimeiseksi yhteistyöksi? Eräs pariskunta ilmestyi tänään yhtäkkiä päivällä ovemme taakse. Mies ei ollut saanut yöllä rauhaa taululta, jonka eilen Itämäessä näki. He kävivät sen hakemassa. Lupasin käydä joskus katsomassa taulua heidän seinällään. Taidan mennä kameran kanssa, sillä se on niin tuore taulu, etten ole ehtinyt sitä kuvata.

Sydämellinen kiitos kaikille osallistujille!

ps. kamerahan se jäi kotia:(

 

Tänään olen puulannut paikasta toiseen. Olen mm.käyttänyt kahta lasta lääkärissä ja hakenut apteekista korvakuureja. Jossain välissä päädyin Taideyliopiston kuppilaan Tiia Vanhatapion juttusille (Vanhatapion facebook sivuille). Sain pikaisen yksityissparrauksen yritykselleni. Juttelu selkeytti ajatuksiani, sillä taiteilijan työ on toisinaan yksinäistä.

Ilokseni huomasin, että yksi tauluistani on päätynyt tämän kahvilan tiskin taakse. Elina Ristimaa, sisustus room2 :sta on suunnitellut tämän tilan coolin sisustuksen. Hän on tuonut liikkeestään tauluni tänne:)

 

 

 

 

 

 

 

 

                                                           
Lauantaina aamupäivällä on SADW- myyjäiset Rytmikorjaamolla, Tervetuloa!

Tänä iltana...

 

 

 

 

Illalla kävin ripustelemassa tauluja. Sain tehdä sitä musiikin tahtiin, sillä myös tämän illan laulajat ja soittajat olivat harjoittelemassa esityksiään. Minä nieleskelin kyyneleitä, sillä se oli niin kaunista kuultavaa. Tänään, torstaina Itämäen talossa Seinäjoella klo 18-20 Avoimet ovet ja taideilta. Voit oleskella tai vain käväistä katselemassa, kuuntelemassa ja kahvittelemassa.

 

Laulut: Matti Mäkinen ja  Hanna Ainasoja  

Piano: Kaisu Mäkinen

Viulu: Viena Mäkinen                                                                                             

Tämän näyttelyn tauluissa haluan kuvata elämän kauneutta, haurautta ja harmoniaa. Tauluissa näkyy rakkaus tähän lakeusmaisemaan. Esimerkiksi taulussa Syyskuu, joka kuvastaa sitä levollisuutta, mikä tulee viljapellon keinunnasta syksyisin tai taulusta Aamun usva, joka on hyvin kotoinen käkymä. Joissakin tauluissa näkyy mukanani kulkeva ikävä merenrannoille tai kotikaupunkiin, kuten esim. tauluissa Levollinen hetki tai kotona.

 

 

Tauluissa näkyvät lapset, keijut ja enkelit ovat puheenvuoroja hitaan, turvallisen ja satumaisen lapsuuden puolesta.  Tauluihini olen maalannut äitinä ja puolisona olemisen onnea ja vaikeutta. Kauniskin taulu voi kätkeä sisäänsä kivun tai haikeuden. Ne on saatettu maalata sellaisina hetkinä, jolloin on pitänyt työstää mielessään ristiriitoja ja miettiä suhteita läheisiinsä. Näitä tauluja ovat esim. ” Kai tulet pian ennen, kuin pimeään mä jään…” tai keiju ja valon perhonen. Onnellisia hetkiä kuvastavat taasen äidin syli, halaus ja mörrimöykkytaulut.

 

Jotkut täällä olevista tauluista ovat olleet viime kesänä asuntomessuilla. Näitä ovat Laulu hiljaisuudesta, sain laineitten riemu, aamun usva ja koskikara taulut.

 

 

 

Uutena aluevaltauksena minulle on tullut asiakkaiden pyynnöstä taiteelliset akustiikkalevyt. Täällä niistä on esillä yksi: Vapaus -taulu. Niissä taulunpohjana toimii suomalainen luonnontuote, Konton turpeesta tehty akustiikkalevy. Teen tauluja valmiiksi myyntiin ja tilauksesta, kuten muitakin tauluja.

 

 Tänään sain painosta 2015 vuoden taideseinäkalenteria 14e/kpl (paljousalennus 5kpl/60e)

Jokaisesta myydystä kalenterista lahjoitetaan 1e Pelastakaa lapset ry:lle. Näitä myynnissä tänä iltana Itämäen talolla ja lauantaina DADW-myyjäisissä. Näitä voit myös tilata sähköpostitse samaan hintaan: keltainenkeinutuoli@anvianet.fi. Tulossa pian myös  Lumilasten    verkkokauppaan.