Purjeita

                            Taulun nimi: "Huolta vailla"/koko metri x metri, paksuilla kiilapuilla/ myytävänä

 

Pääsin käymään Helsingissä mieheni kanssa kahdestaan. Oli päteviä syitä lähteä, sillä minulla oli monta työtapaamista. Ehdimme silti pyöräillä Marjaniemessä ihaillen ja ihmetellen isoja, mahtavia, osin mahtaileviakin taloja. Pyöräillä Roihuvuoren läpi ja suloisen siirtolapuutarhan ohi Vuosaaren satama-alueelle. Pääsimme tutustumaan Vuosaaren merimieskirkkoon, sen mielenkiintoiseen arkkitehtuuriin. Pääsimme ihmettelemään sataman elämää näköalatasanteelta. Mielenkiintoista!

 

                                            Vuosaaren merimieskirkko näköalatasanteelta

 

 

 

 

                                Hyvää ruokaa ravintola Neronessa

 

 

 

 Pääsimme myös istuskelemaan Esplanaadille, kuljeskelemaan torinrantaan ja Kaivopuistoon sekä päättämään ilta kahvila Regattaan. Kyllä Helsingissä on paljon nähtävää ja tunnelmaa varsinkin kesällä. Mukava katsella kaupunkia kerrankin pyöränselästä. Ihan erilaisia maisemia näimme, kuin tavallisesti. Elokuun lopussa on seuraava työkeikka Helsinkiin. Pitänee silloinkin keksiä jotain nähtävää samalle reissulle. (Ota yhteyttä, jos silloin haluat nähdä taulujani Helsingissä)

 

 

 

 

 

                                           Auto oli pakattu tauluilla. Huom! Pehmuste:)

 

 

Tunnelmallinen Kahvila Regatta

 

 

 

 

 

Työtapaamiseni koskivat tietysti taidetta. Minulla oli tapaaminen Taidepalvelu Saikkosen Marikan kanssa. Vein hänelle lisää tauluja myyntiin. Hän oli ehtinyt myydä jo monta tauluani muutaman päivän aikana!

 

Kävin suunnittelemassa mahdollista tulevaa näyttelyäni, josta kerron myöhemmin, jos näyttely onnistuu.

 

Kävin myös suunnittelemassa tilaustyötauluja ihanaan funkkistyyliseen 70- luvun taloon, joka oli saanut juuri uudet asukkaat ja kokenut läpi perusteellisen remontin. Talon sisustussuunnittelijana on toiminut Kirsi Valanti. (Sama suunnittelija, joka suunnittelin asuntomessujen Kontiotuotteen Laajaranta talon sisustuksen.) Talon sisustus on selkeä ja harmoninen. Tilaustyötauluihin tulee aiheeksi purjeveneitä ja vettä, luontoa ja lapsia. Siis kodin asukkaiden elämän tärkeitä asioita ja muistoja. Väritys tulee kodin muusta sisustuksesta. Tauluihin tulee näiden kuvissa olevien taulujen värejä ja tunnelmaa, mutta taulujen koot ovat isompia.

 

Työn nimi: "Laulu vapaudesta"/koko 65x81/myytävänä

Olen maalannut purjeveneitä intohimolla viimeaikoina.

Ehkä purjeveneisiin liittyy myös ikävä merestä tai merenrannalla olosta. En nauti olla vedessä, enkä veneessä, sillä kehnon uimataitoni ansioista hieman pelkään vettä. Toisille meren aava ja rantojen näkymättömyys ovat nautinto, minulle rannattomuus tuo levottoman olon. Nautin olla rannalla ja katsella veneitä, horisonttia, aaltoja, kiviä ja kaisloja. Tykkään aistia meritunnelmia ja suunnitella uusia maalauksia.

Nämä taulut ovat mielestäni huolettomia, vapaita ja valoisia, mutta ehkä näissä on myös hippunen haikeutta...

Taidepalvelu Saikkonen

Hei, etelän ihminen. Olepa hyvä, ja käänny Taidepalvelu Saikkosen puoleen, jos haluat ostaa taidettani. Olen saanut siis uuden jälleenmyyjän. Iloitsen, että pääsen näin tasokkaaseen joukkoon! Taidepalvelun Marika kävi hakemassa alkuviikosta ison pinon maalauksiani. Sinne ne taulut sujahtivat sulaan sopuun Juhani Palmun ja Sari Haapaniemen taulujen sekaan auton takakonttiin.  Olivat käyneet hakemassa taidetta muiltakin pohjanmaan taiteilijoilta. Tuli aika merkittävä olo:)!

Taidepalvelu Saikkonen toimii pääkaupunkiseudulla. Se myy laadukasta, Suomalaista taidetta ja auttaa asiakkaitaan löytämään sisustuksellisesti sopivimmat taulut heidän koteihinsa.

Yhteystiedot

Taidemyynti Marika Saikkonen marikas@taidepalvelu.fi 040 745 4804 Toiminta-alue: Pääkaupunkiseutu tai sopimuksen mukaan.

Seitsemisessä ja maalipurkkien äärellä

Eräs aamu aikaisin sain viestin, että joku pariskunta Tuusulasta oli lähtenyt ajelemaan kohti Seinäjokea. Onneksi olimme kotona, kun he tulivat. Niin sydämellinen pariskunta!  He ihmettelivät lastemme rauhallisuutta. Lapsemme ovatkin aika rauhallisia, mutta myös hieman ujoja, joten eivät ehtineet pitämään meteliä itsestään. Taulut pääsivät heti seinälle, sillä ostajat lähettivät heti minulle kuvia hetimiten. Täytyy sanoa, että hyvin sopivat!:) ja taas voin ihailla kuvissa kaunista kotia ja iloita, että tauluni ovat päässeet seinälle.

Seitsemisen kansallispuiston luontokeskuksen opas ei sensijaan ihmetellyt lastemme rauhallisuutta, vaan lukumäärää. Olimme ystäväperheemme kanssa retkellä siellä. Lapset intoutuivat ystäviensä seurasta ja kivasta luontokeskuksesta, joten ääntä ja juoksevia jalkoja piisasi.

 

Seitsemisen kansallispuistoreissu on jokakesäinen perinteemme. Voin suositella sitä kaikille, jotka tykkäävät liikkua luonnossa. Retkeilemme usein muissakin kansallispuistoissa, mutta Koveron torppa eläimineen tekee paikasta ylivoimaisen. Sen torpassa on myös kehräävä mummo, joka antaa lastenkin kokeilla kehräämistä ja karstaamista. Koveron rakennuksissa on ihanaa vanhanajan tunnelmaa. Seitsemisen luontokeskus on myös mielenkiintoinen ja lapsiystävällinen paikka.

ps. tällainen työ on palettiveitsien alla nyt. Maalaus on iso: 100x150cm

Tänään kävi myös vieraita eteläsuomesta. He lähtivät ison taulupinkan kanssa matkaan. Tästä oma postaus muutaman päivän kuluttua...:)

Terveisiä asuntomessuilta

Talosanomien Jennin blogipostaus tilaamastaan taulusta sai silmiini kyyneleet. Kiitos!

Vein taulun Jennille ja samalla reissulla kävin ystäväni kanssa Asuntomessuilla. Oli mukava päivä. Ainoastaan se harmitti aikalailla, että unohdin kamerani kotiin. Se oli kyllä lähtevien kassien kasassa, mutta jostain syystä luisunut portaiden alle ja sinne se jäi. Kuvasin kännykälläni. Laitan tähän kuvia vain niistä kodeista ja huoneista, joissa on taulujani.

  

 

                                     

                                 

 

 

 

 
 
   Tästä taulusta parempi kuva myöhemmin

 

 

Kaikki Asuntomessujen taulut ovat myytävänä. Hinnat 250-700e. Jos haluat jonkin näistä kotiisi tai haluat kysellä lisätietoja, niin soita 0445520168 tai laita viestiä: keltainenkeinutuoli@anvianet.fi  

                           

 



Pikapäivitys:instagram kuvakisan voittaja

Huippu huomata, että tämä kuva oli voittanut Vepsäläisen instagram kuvakisan. Eipä ihme, sillä koti

on ajattoman kaunis.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Nämä kolme alinta kuvaa sain tänään facebookkiini tämän kodin omistajilta. Kiitos!

 

Keskiviikon hiippailen Asuntomessuilla:)

Piipahdus Pariisissa;)

 

 

 

 

Kävinpä tässä yks yö Pariisissa. Olihan se hienoa. Oikein pääsin pätemään, kun selitin matkatovereilleni sen historiaa ja kulttuuria. Olimme juuri Eiffeltornissa (vähän eksyksissä), kun heräsin omasta sängystä ja pihalla tuoksui vienosti sikala ja kainosti kanala. Mihinkä sitä suomen suvesta! Tuli helteetkin ja iltaan asti on ihan lämmintä, eikä sääskiä edelleenkään.  Tällaiset matkat ovat helppoja ja halpoja.  Voi vaikka joka yö matkustaa eri maahan J  Oikein odotin, mitähän näkisin seuraavana yönä. No, olin kampaajalla. Aamulla heräsin vielä hirviämpi harakanpesä päässä, kun nukkumaan mennessä. Ehkä unessani tiesin, että parturiin olisi aihetta ja ehkä minua kuitenkin vaivaa hienoinen matkakuume?  Ei Pariisiin välttämättä, mutta johonkin. Syksyllä aiomme lähteä Unkariin, joten täytyneekö sinnitellä sinne asti ja kierrellä Suomessa nyt kesällä?

 

 

Tänään kävimme peräti Ilmajoella. Siellä on ihana pieni karkkitehdas Namitupa, josta haimme perjantaikarkkimme. Käytämme toisinaan ystäviämme ja sukulaisiamme, jotka asuvat kaukana ja tulevat meille "turistiksi", siellä. Namituvassa voi seurata lasin läpi karamellin valmistusta. Tällä kertaa meille myös kerrottiin valmistuksesta. Karkin tekijät kuulemma osaavat ennustaa sään. Kun ukkonen on tulossa, on karkin tekijän oltava nopea, ettei karamellimassa muutu liian tahmaiseksi. Saimme maistaa karamellia, jonka valmistusta seurasimme. Karkit olivat vielä lämpimiä ja pehmeitä. Istuskelimme monta tuntia piknikillä puistossa. Emme tahdo osata olla kotosalla jouten, ainakaan montaa tuntia. Pitäisi opetella.

                                      
Jyväskylässä käymme lähiaikoina. Odotan, että pääsen näkemään kohteet, joihin olen tauluja maalannut. Kivitalo Lammia en ole nähnyt, kuin kuvissa. Hirsitalo Laajarannassa olen käynyt jo pari kertaa. Uusimmassa Avotakassa oli sivun kuva taulustani. Se tuntui hienolta! Toimitus oli myös valinnut "Herkkupalat" messuilta ja osiossa yhdistetyt olohuoneet, näkyi taulujani molemmista kohteesta. Teen siis sen johtopäätöksen, että näiden talojen sisustajat ovat onnistuneet työssään. Hatunnosto heille!

 

 

 

 

 

 

Taulu, jonka aloitin yksinolopäivänäni on saanut nyt tässä vaiheessa. Se ei ole vielä ihan valmis. Yksinolopäivän jälkeen ei ole ollut yksinäistä. Meille tuli useat vieraan peräkkäin ja limittäin. Pihamme muistuttaa näin heinäkuisin välillä caravaanialuetta.

"Ja jokaisella matkallaan he olivat löytäneet uusia ystäviä ja vieneet heidät mukanaan kotiin Muumilaaksoon. Muumipeikon äiti ja isä ottivat kaikki heidän tuttavansa vastaan yhtä rauhallisesti. Sisään tuotiin vain uusia vuoteita ja ruokapöytää suurennettiin. Niin Muumitalosta tuli hulinatalo, missä jokainen teki mitä päähän pälkähti eikä kukaan pitänyt murhetta huomisesta... "

( Lainaus Muumilaakson tarinoista)

 

 

 

Yksin

Perinteisesti heinäkuussa mies ja kaikki lapset lähtevät pienelle reissulle, tavallisesti Tuuriin Tivoliin tai Seitsemisen kansallispuistoon. Silloin minulla on hiljainen vuorokausi tai kaksi. On onni, että meillä on oma vaunu, vaikka se on pieni ja raihnainen. Matkin Östermyran aurinkoa ja kerron minäkin päiväni kulun. Tai tämän yksinolonvuorokauden.

 

 

 

 

Hoputtelin väkeä matkaan, katsoin jokaiselle vaatteet huomista tivolipäivää varten. Kun perhe vihdoin oli autossa ja minä heitä suukottelemassa matkaan, pienimmälle tuli hätä. ”Äitin paikka, mun oma äiti!” Hän huusi ja osoitti isosiskoaan, joka oli vallannut etupenkin. Aiemmin oli tehty ( ja tapeltu aiheesta) tarkka järjestys, kuka saisi istua minkäkin pätkän etupenkillä. Rupesin jo melkein perumaan kotiin jäämistäni, kun hellytti pienimmän hätäännys.

 

 

 

Tiskasin vähän astioita. Vähän, vaikka tiskattavaa olisi ollut paljon. Meillä oli edellisen yön peräti 17 yövierasta! Tai ei meillä sisällä, vaan lähimetsässä kahdessa puolijoukkueteltassa ja puumajassa. Lastemme kavereita viettivät pihassamme illan, yön ja päivän kisaillen, notskilla istuen ja vesisotaa leikkien. Meillä oli mukavaa!

 

Tulin iloiseksi lukiessani sähköposteja. Joku ilmoitti haluavansa ostaa taulun, jonka oli Loma-asuntomessuilla nähnyt. Soitin messukodin rakennuttajalle ja varmistelin, mitkä taulut sinne kotiin jäävät ja mitkä haen pois. Onneksi ostaja halusi juuri sen taulun, mikä ei jää loma-asuntoon. Tässä vielä linkki Loma-asuntomessujen taiteesta.

Olisin voinut jatkaa siivoamista ja alkaa leipomaan, sillä meille on tulossa useammat vieraat. Lähdin kuitenkin lenkille ja tapasin naapurimme koiransa kanssa. Pahoittelin viimeöistä meteliä. Sillä nuorista lähti ääntä, vaikkakin iloista ääntä. Naapuri vakuutteli, ettei ollut kuullut mitään. Ehkä hän puhui totta. Onhan tässä metsää välissä.  Olin ajatellut alkaa maalata tauluja, mutta sain yhtäkkisen ajatuksen maalata portaita. Huh, mikä työ! Sata kertaa rankempaa, kuin taulujen maalaus: maalipesu, maalipesun pesu, hionta, imurointi, pyyhintä, pohjamaalaus…

 

 

 

Pintamaalauksen teen myöhemmin. Pohjamaalausjäljestä tuli rumaa, valumia tuli paljon. Tauluja maalatessani tykkään valumista ja teen niitä tahallani, mutta portaiden maalaukseen ne eivät oikein sovi. Toivottavasti niitä voi hioa hienommaksi. Taidan olla liian suurpiirteinen tällaiseen työhön. Suojasin kyllä lattiaa, mutta silti maalinroiskeita oli joka puolella. Astuin jo maalatulle portaalle ja kävelin sitten maalisella jalalla. Taisi mennä enemmän aikaa sotkujen siivoukseen, kuin itse maalausurakkaan.

 

 

 

Uskaltaisinkohan tehdä taitelliset portaat? Jonkun kuvan tai jotain....?

Maalasin yöllä yli kolmeen asti. Kävin hiippailemassa possun aitauksessa ja vein ruokaa, ennen kuin menin nukkumaan.  Taka-ajatuksenani oli, ettei minun tarvitsisi herätä aamulla niin aikaisin ruokkimaan. Minut herätti puhelinsoitto klo 11.05. Mieheni kyseli jostain ostoksesta, joka olin hänelle antanut asiaksi. Meinasin jatkaa unia, kunnes tyttäreni soitti. Hän kysyi mielipidettäni maton ostoon. Laitoin kännykän äänettömälle, mutta päätin herätä tähän päivään.

 Ruokin eläimet ja ruutasin vettä possun aitaukseen. Possu alkoi iloisesti kylpeä mutavellissä. Jatkoin eilistä portaiden maalausta ja sitten siirryin taulujen pariin.

 

Muistin, että olin unohtanut jotain. Tämä on myös jokakesäinen perinteeni.

 

 

 

 

 

Aloitin paria uutta taulua ja jatkoin muutamaa aiemmin aloittamaani. Nautin, kun sain maalata pihalla.

 

    Tämä taulu sai viimeiset siveltimen vedot tänään.

 

 

    Tykkään tämän mallisista taulupohjista. Näistä tulee hyviä "sohvanpäällistauluja".

 

 

    Tätä taulu aloittelin. Siihen tulee tämän hiljaisen päivän tunnelmaa.

 

Vaihdoin muutaman sähköpostin syksyisestä SADW tapahtumasta. Seinäjoen Art & Desing viikko on lokakuussa. Syksyisestä taiteellisesta ja tunnelmallisesta illasta Itämäen talossa kerron lisää tuonnempana.

 

Vaihdon muutaman WhatsaApp viestin kotiväkeni kanssa.

 

 

Istuskelin keinussa, katselin pilviä ja kirjoittelin blogia. Ihmettelin ääniä, joita en tavallisesti huomaa. Olen harvoin yksin pihalla. Rasahduksia, kahinoita, oravan säksätystä, variksen ilkuntaa, autojen hurinaa, etäistä ukkosen jylyä (toivottavasti se ei tule lähelle). Tuli melkein pelottava olo. En haluaisi olla kauaa yksin; minut on luotu keskelle elämän ääniä. Nautin silti hiljaisuudesta hetkittäin.

 

 

ps. Söin  koko aikana vain pari tomaattia, kasan rypäleitä, yhden leivän, suklaapatukan ja palan piirakkaa. Syön tämän päivän edestä, kun sakki on taas koolla ja on parempi syy tehdä ruokaa;)

 

 

 Jälkikirjoitus: Porukka kotiutui ja käytin lapsia kuutamouinnilla. Suomen kesä on ihana!