Piipahdus Pariisissa;)

 

 

 

 

Kävinpä tässä yks yö Pariisissa. Olihan se hienoa. Oikein pääsin pätemään, kun selitin matkatovereilleni sen historiaa ja kulttuuria. Olimme juuri Eiffeltornissa (vähän eksyksissä), kun heräsin omasta sängystä ja pihalla tuoksui vienosti sikala ja kainosti kanala. Mihinkä sitä suomen suvesta! Tuli helteetkin ja iltaan asti on ihan lämmintä, eikä sääskiä edelleenkään.  Tällaiset matkat ovat helppoja ja halpoja.  Voi vaikka joka yö matkustaa eri maahan J  Oikein odotin, mitähän näkisin seuraavana yönä. No, olin kampaajalla. Aamulla heräsin vielä hirviämpi harakanpesä päässä, kun nukkumaan mennessä. Ehkä unessani tiesin, että parturiin olisi aihetta ja ehkä minua kuitenkin vaivaa hienoinen matkakuume?  Ei Pariisiin välttämättä, mutta johonkin. Syksyllä aiomme lähteä Unkariin, joten täytyneekö sinnitellä sinne asti ja kierrellä Suomessa nyt kesällä?

 

 

Tänään kävimme peräti Ilmajoella. Siellä on ihana pieni karkkitehdas Namitupa, josta haimme perjantaikarkkimme. Käytämme toisinaan ystäviämme ja sukulaisiamme, jotka asuvat kaukana ja tulevat meille "turistiksi", siellä. Namituvassa voi seurata lasin läpi karamellin valmistusta. Tällä kertaa meille myös kerrottiin valmistuksesta. Karkin tekijät kuulemma osaavat ennustaa sään. Kun ukkonen on tulossa, on karkin tekijän oltava nopea, ettei karamellimassa muutu liian tahmaiseksi. Saimme maistaa karamellia, jonka valmistusta seurasimme. Karkit olivat vielä lämpimiä ja pehmeitä. Istuskelimme monta tuntia piknikillä puistossa. Emme tahdo osata olla kotosalla jouten, ainakaan montaa tuntia. Pitäisi opetella.

                                      
Jyväskylässä käymme lähiaikoina. Odotan, että pääsen näkemään kohteet, joihin olen tauluja maalannut. Kivitalo Lammia en ole nähnyt, kuin kuvissa. Hirsitalo Laajarannassa olen käynyt jo pari kertaa. Uusimmassa Avotakassa oli sivun kuva taulustani. Se tuntui hienolta! Toimitus oli myös valinnut "Herkkupalat" messuilta ja osiossa yhdistetyt olohuoneet, näkyi taulujani molemmista kohteesta. Teen siis sen johtopäätöksen, että näiden talojen sisustajat ovat onnistuneet työssään. Hatunnosto heille!

 

 

 

 

 

 

Taulu, jonka aloitin yksinolopäivänäni on saanut nyt tässä vaiheessa. Se ei ole vielä ihan valmis. Yksinolopäivän jälkeen ei ole ollut yksinäistä. Meille tuli useat vieraan peräkkäin ja limittäin. Pihamme muistuttaa näin heinäkuisin välillä caravaanialuetta.

"Ja jokaisella matkallaan he olivat löytäneet uusia ystäviä ja vieneet heidät mukanaan kotiin Muumilaaksoon. Muumipeikon äiti ja isä ottivat kaikki heidän tuttavansa vastaan yhtä rauhallisesti. Sisään tuotiin vain uusia vuoteita ja ruokapöytää suurennettiin. Niin Muumitalosta tuli hulinatalo, missä jokainen teki mitä päähän pälkähti eikä kukaan pitänyt murhetta huomisesta... "

( Lainaus Muumilaakson tarinoista)