Hän on mennyt. Lähtenyt rauhassa pois. Me itkemme hiljaa ja muistamme paljon.
Aivan kuin olisimme kokoontuneina nuotion ääreen muistelemaan häntä, vaikka
keskustelemme whAtsapin välityksellä. Muistelemme, miten hän opetti meidät
rakastamaan luontoa ja eläimiä. Tai ei hän opettanut, vaan me ihailimme häntä
niin, että opimme hänen esimerkistään. Hän kuului meidän kaikkiin kesiin ja meidän lastemmekin kesiin. Soutamaan hän opetti ja huopaamaan. Me
osasimme tulla kivikkoisetkin ja koskiset paikat, kun hän rauhalliseen tapaansa
neuvoi. Hänellä ei ollut koskaan kiire. Hän istui pihakeinussaan ja jutusteli
hiljaa ja kuunteli. Katselimme joelta
nousevaa usvaa ja kuuntelimme kesäillan ääniä.
Lapsena me suuren perheen kasvatit koimme jokainen olevamme
hänelle erityisiä. Minä sain
postikortteja ympäri maailmaa, kun hän matkusti. Oikein odotin aina kortin
saapumista, kun tiesin hänen olevan maailman toisella laidalla. Korttien kuvat
ja jutut, mitä hän matkoiltaan kertoi, kutoivat mieleeni kiinnostuksen muihin
maihin ja kulttuureihin. Kerran hän toi
minulle kiinasta silkkikangasta. Niin sileää, kuin vain silkki voi olla. Juuri
minulle!
Hän ei koskaan muuttunut liian aikuiseksi. Hän ei komennellut
eikä yrittänyt kasvattaa. Hän innostui meidän ideoistamme. Me järjestimme
näytelmiä, lauluesityksiä, eläintarhoja... Me pidimme kauppaa, jossa myimme
askartelujamme tai hänen oman kasvimaansa antimia. Hän osti ne, eikä vaatinut
vaihtorahaa. Niillä rahoilla me sitten pidimme isot juhlat.
Lapsuuteni jokaisena iltana muistimme häntä iltarukouksessa.
Myöhemmin se sitten jäi, unohtui erikseen muistaa joka ilta. Tuli muita
rukouksen aiheita, ihmisiä. Viime
aikoina hän on ollut meidän kaikkien ajatuksissa, rukouksissa ja olemme käyneet
häntä katsomassa. Hänen ei ole tarvinnut olla yksin. Hän lähti turvaten Luojaan. Me jäimme ikävään, johon sekoittuu ilo ja kiitollisuus.
Luulen,että ensi kesä on meille kaikille vähän vaikea. Hänen
mökkinsä on tyhjä ja tuuli keinuttaa tyhjää pihakeinua. Pääskyset tekevät kai
yhä pesänsä mökkinsä räystään alle…
Tänään minä maalaan joen ja veneen ja paljon valoa.
Oi kuinka kauniisti kirjoitit Hänestä! Osanottoni.
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaLämmin osanottoni <3 !
VastaaPoistaKauniita sanoja, onnellisia muistoja. Lämmin osanotto!
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaLämmin osanotto! Kaunis kirjoitus.
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaKauniin kesäisiä kuvia, kaunis tunnelma. Osanottoni.
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaOsanottoni♥
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaKoskettavan kaunis kirjoitus. Minullakin muutamia mukavia muistoja enostanne. Luontoihminen todella. Lämpimin ajatuksin teitä muistan ikävän keskellä! ❤
VastaaPoistaAnaska
Kiitos! Onhan me sunkin kanssa tehty mökillemme useampikin reissu. Niitä huolettomia, hauskoja nuoruuden keikkoja. Istuttiin nuotion äärellä ja laulettiin tai naurettiin...
PoistaOi❤
VastaaPoista<3
PoistaLämmin osanotto suuressa surussa ♡
VastaaPoistaKiitos<3
PoistaLämmin osanotto suuressa surussa ♡
VastaaPoista