Äärellä

Kun kuuntelee ihmisiä, jotka ovat syttyneet työlleen, sitä itsekin aivan kuin olisi muutaman sentin ilmassa. Sellaista on niin mahtava kuunnella!  Viime tiistaina oli sellainen hetki, kun meidät SO-bloggarit oli kutsuttu Äärellä ravintolaan. Minä junttina, en ollut käynyt siellä vielä kertaakaan, vaikka olin kuullut siitä pelkkiä kehuja monesta suusta. Aion mennä uudestaankin. Vinkkaan tätä ravintolaa myös muualta päin Suomea tuleville kulinaristiystävillemme.
Kun astuin ravintolaan, tuli tunne, kun emme olisi ollenkaan Seinäjoella, vaan jossain suuremmassa kaupungissa, ehkä jopa ulkomailla.

Ravintolan ovat perustaneet Miia Keski-Nikkola ja Jani Unkuri, samat tyypit, jotka omistavat Seinäjoella tunnetun Juurella -ravintolan. Juurella ravintola on toiminut Seinäjoella jo kuusi vuotta, tämä Äärellä on vasta vuoden vanha. Kuten Juurella ravintolassa, täällä arvostetaan paikallisia raaka-aineita, mutta Äärellä ravintola panostaa myös kansainvälisiin makuihin. Miia ja Jania ja ravintolansa kokkia Jyrkiä kuunnellessa, tuli sellainen olo, että nämä ihmiset rakastavat työtään ja rakastavat hyvää ruokaa. Nämä haluavat antaa asiakkaalle ravintolakäynnistä elämyksen kaikille aisteille.

Ravintolan sisustus on ihastuttava ja tarkkaan harkittu. Pienillä, mukavilla yksityiskohdilla ravintolaan on luotu tunnelmaa. Äärellä- ravintolassa soi usein elävä musiikki.

Oman termarin saa pöytään, jotta kahvi pysyy tuoreena ja sitä piisaa.

Alkupalani

 Pääruokani oli Kana-choriozo-arrabiatta. Hyvää ja kauniisti aseteltu annos.

Jälkkärini oli suklainen ja vadelmainen. Tykkäsin tietysti.

Kiitos Äärellä ravintolan omistajille ja henkilökunnalle!

Postaus tehty blogiyhteistyönä.

Viime viikonloppuna

Viime viikonloppuna vaihdoimme huoneita, eli kalusteita ja asukkaita eri huoneisiin. Se on aina isompi urakka, kuin alkuinnostuksessa muistaakaan. Huoneiden vaihdon neuvottelut olivat tiukat. Talostamme kun löytyy niitä suosikki- ja inhokkihuoneita. Joku ehti haukkua kotiamme liian pieneksi ja rumaksi. Kalusteemme ovat myös ihan kamalia ja toisiinsa yhteensopimattomia. Se saattaa olla tottakin. Emme mieheni kanssa ole innostuneita hamstraamaan kalusteita. Ne mitkä meille on hankittu, ovat pysyviä valintoja. Osa toki kiireessä SPR:n kirppikseltä rehattuja ja eiväthän ne silloin toisiinsa sovi. Kotimme ei ole suuri. Silti ne, jotka valittavat tilan ahtautta leikkivät kuitenkin toisensa luona ja saattavat rahdata yöksi patja toisen huoneeseen tai mennä viereen nukkumaan. Näin aika usein jotkut huoneet ovat kuitenkin tyhjillään. 

 Perjantain ja lauantain uurastimme pää hiessä. Paljon lähti tavaraa myös kierrätykseen ja roskiin. 

Ihan myöhään illalla ehdin maalatakin. Minulla on pari vähän vaikeampaa taulua maalattavana. toinen on ilmakuva Helsingin yhdestä osasta ja toinen muuta arkkitehtuurista miljöötä, eli seinäjoen Aaltokeskusta. Yritän tehdä taiteelliset näkemykset näistä niin, että ne kummiskin tunnistettaisiin. 

Viime sunnuntaina menimme aamusta Duudsonit aktivity parkkiin melkein koko perheellä. Sen lystin tarjosi Seinäjoen yrittäjät. Päivä oli oikein mukava. Lapset viihtyivät hyvin pomppien ja kieppuen. Meistä vanhemmista ei ollut siihen lystiin: minusta mahani vuoksi ja miehestäni selän vuoksi (joka nyt alkaa onneksi olla parantunut). Me keskityimme juttelemaan muiden yrittäjien kanssa. Emme ehtineet pomppia montaa tuntia, kun lähdimme lastemme isomummon luo, joka täytti peräti 95 vuotta. Mummolla on muisti tallella, joten on vaikeaa uskoa häntä niin vanhaksi. 

Kiitos Dap ja Seinäjoen yrittäjät ja Ravintola Pirttihirmu! 

Tämä taulu " Kirkkaita hetkiä" lähti viime lauantaina uuteen kotiin. Se oli tilaustaulu perheestä ja heidän mökkitiestään. Tätä maalatessa tuli kaiho kesään. Onneksi olemme menossa sitä kohti. Valoa on selvästi enemmän ja pidempään. 

Tämän viikonlopun aloitin matkalla työkeikalla Tampereelle. Samalla hain kotitoimistooni muutaman kalusteen Ikealta. Otin matkaseurakseni neljä tytärtäni. Mukavasti meni matka jutellessa. Mahan kanssa matkustaminen kun alkaa olla jo vähän väsyttävää. Tänään on maalauspäivä. Minulla on työn alla iso (120x240cm) akustiikkamaalaus, johon tulee mäntyjä ja veden heijastuksia.  

Käpykakkua

Minun teki mieleni useamman päivän ajan käpykakkua, mutten meinannut keksiä sopivaa tekosyytä ostaa sitä. Teollista, kyllä, mutta ah, niin hyvää. Ehkä käpykakkuun liittyy lapsuuskotini muistoja. Äidilläni oli toisinaan tapana palkita itsensä ja samalla perheemme käpykakulla, kun hän keksi sopivan syyn.
Silloin kun hän opiskeli kauppakoulussa, hän osti käpykakun kokeissa onnistuessaan. Siihen aikaan meillä syötiin käpyä usein.



Keksin aika pätevän syyn kakulle, kun kävin neuvolassa. Ultra kertoi vauvan kääntyneen pää alaspäin, kuten pitääkin. Neuvolareissulle pääsi tällä kertaa mukaan meidän ekaluokkalainen. Kyllä me hänen kanssaan hämmästelimme, miten fiksu vauva meillä on, kun ymmärsi kääntyä, ennen kuin äiti ehti alkaa sitä edes stressaamaan. Muutenkin neuvolassa kaikki näytti hyvältä ja itse voin hyvin. Hemoglobiinin kun vielä saisin jollain konstin nousemaan. Enää vajaa 8 viikkoa laskettuun aikaan:). Vieläkään ei ole tullut mahan kansa tukala olo, mutta eiköhän se lähiviikkoina tule.

Onhan se vähän naurettavaa ottaa näitä vatsakuvia, mutta olen tainnut joka lapsen vauva-albumiin kuitenkin jonkun kuvan vatsastakin laittaa.

Viime viikolla kävin purkamassa Toimarin näyttelyn ja lisäilin verkkokauppaan sieltä tulleita tauluja. Lisäsin samalla muutaman muunkin taulun, joita en ole kauppaan ehtinyt laittamaan. Ensi viikon aikana aion lisätä vielä muutaman taulun sinne.

Tämän "Intiaani äidin unilaulu" - taulun laitoin Tarjouksiin (linkki tuosta). Se oli tilaustaulu, jota asiakas ei sitten halunnutkaan. Tarjous osastolla on myös useita loppueriä korteista. Tilasin myös uusia korttimalleja ystävänpäivää ajatellen. 

 Mukavavia ja aurinkoisia helmikuun päiviä toivottelee Virpi