Elämä on ihme!

Muistan miten aikanani tuskailin osaamiseni kanssa männyt -taulun kanssa. Kannatti opetella. Nykyisin rakastan maalata mäntyjä. Auringonvalo männyn pinnassa on todella hienoa katsella ja sen haluan aina vangita mäntytauluihin. Minulla on nytkin keskeneräisenä yksi mäntytaulu, josta laitan kuvan myöhemmin.

Joskus se taulu, jota pitäisi maalata, antaa ymmärtää, etteivät maalarin kyvyt taida riittää. Silloin minun on otettava puhtaita maalauspohjia siihen vierelle ja maalata jotain sellaista, johon käsi on jo tottunut, kuten purjelaivoja tai enkeleitä.  Kun saa onnistumisen kokemuksen, voi siirtyä vaivihkaa haastavan taulun luo. Pitää vain jatkaa, aloittaa alusta, tutkia kuvia, piirtää luonnoksia.

 

 

 

 

 

Sillä taktiikalla valmistui tämä tilaustaulu. Taulu on kooltaan iso, peräti 60x245cm (siis melkein kaksi ja puoli metriä pitkä!). Perhe toivoi kuvaan perheen kaksi lasta, jotka tulla "rymistelivät" vanhempiensa elämään. He ovat nyt pieniä ja tutkivat maailmaan juosten. Sen liikkeen lasten vanhemmat tahtoivat tauluun. He halusivat taulun kuvaavan ihmisen kulkua "elämän metsässä."

Perheen isä luennoi työkseen paljon ihmisen liikkumisesta, joten hän toivoi kuviin lasten liikettä, liikesarjoja. Liikkeen kuvaaminen minulla onnistuu, mutta liikesarjojen kohdalla minulta meinasi loppua ammattitaito. Lopputulokseen perhe oli tyytyväinen. Tämän voin todistaa sillä, että he halusivat teettää myös muita tauluja minulla:)

Taulua oli vaikeaa, mutta ihanaa maalata. Pääsin tunnelmaan sisään, eläydyin. Halusin kuvata lasten liikettä yhdessä ja vähän erikseen. Taulun alussa he juoksevat vähän erillään toisista. Seuraavassa osassa, he juoksevat käsikädessä. Se kuvastaa, miten sisarukset ovat toisilleen tuki ja turva elämässä.
Seuraavassa osassa lapset ovat pysähtyneet ihmettelemään elämää, sen pieniä, suuria ihmeitä. Halusin pysähdyskuvaan auringon valon, joka lankeaa lammen pintaan ja lapsiin.

Pysähdyksen jälkeen lapset juoksevat, hypähtelevät tulevaisuuteen. Lapset kasvavat vähän taulun joka kuvassa. Kuvasin liikkeen oikealta vasemmalle ihan alitajuisesti näin päin. Jotenkin halusin kuvata sen, miten ne tulevat vanhempien elämään ja jäävät. Vaikka heidän siipensä aikanaan kantavatkin, he ovat aina vanhempiensa sydämen alla. Taulu sai nimekseen "Elämä on ihme!"

Tauluun perhe toivoi väreiksi mustaa, valkoista ja harmaan eri sävyjä. Tehosteväreiksi valikoituivat vaalean punainen ja kevään vihreä. Maalasin tytön mekon vaaleanpunaiseksi ja pojan paitaan hippusellisen vihreää. Vihreää tuli myös joidenkin puiden lehtiin.

Taulu tuli korkeaan tilaan. Mielestäni ihanteellinen paikka tällaiselle taululle. Tämä paikka todellakin vaati ison taulun. Taulu sopii hyvin kodin väreihin ja tunnelmaan. Tässä kodissa oli muutakin taidetta mukavasti esillä. Taide lisää ympäristöön ja elämään viihtyvyyttä ja hyvinvointia.






ps. Sain kuulla, että joku pikkupoika oli katsellut tätinsä luona maalaustani kaupungista ja todennut, että tuonne minäkin uskaltaisin mennä. Minusta se oli ihanasti sanottu. Onneksi tauluni ei pelottanut häntä.