Mietteitä arjen alussa

  ( Taulu "Puut unelmoivat", myynnissä täällä Taulukaupassa )

 

 

Pakkasta -30 ja koululaisilla loppui loma. Minä käärin aamulla lapsia taipaleelle. Eivät meinanneet uskoa, miten paljon pakkasella pitää pukea. Säälin heitä ja samalla mielessäni kiitin, että minä voin taittaa työmatkani vaikka yökkäreissä. Kävellä käytävää pitkin makuuhuoneesta maalausten ääreen.

 

Lomalla oli ihanaa nukkua pitkään ja herätä joka aamu siihen, että kaksi nuorinta hiippailivat yhdessä meidän huoneeseen ja käpertyvät unesta lämpiminä kainaloon. Niistä hetkistä nautin!  Vaikkakin yhtenä aamuna tuskailin ahtautta. Nuorimmainen säesti: " Niin onkin ahdasta, kun isikin on tuossa."

 

 

(Tilaustaulu: "Lakeuden tytöt")

Lomalla ehdin pysähtyä monta kertaa iloitsemaan lasten kasvamisesta ja kehittymisestä. Joulua ennen meidän talon lukutaitoisten määrä nousi seitsemästä yhdeksään. Olemme saaneet ihania kirjeitä! Kaksoiskonsonantit ja vokaalit ovat vielä vähän hukassa.  Samalla, kun iloitsen lasten kasvusta, tunnen haikeutta. Nuorimmainen on jo 3 vuotta, eli meillä ei ole ollut vauvaa hetkeen. Olen joutunut kokemaan kaksi keskenmenoa tämän nuorimmaisen jälkeen (toinen niistä oli tuulimunaraskaus). Ne ovat olleet surullisia kokemuksia ja niistä on jäänyt pidemmäksi aikaa matalalentoinen olo. Samalla olen tullut yhä kiitollisemmaksi näistä, jotka me olemme saaneet. Hämmästelen (kuten kai kaikki vanhemmat), miten nopeasti aika on mennyt. Miten vasta meillä oli monta vaipotettavaa, syötettävää, puettavaa ja monta kainaloon käpertyjää aamuisin.

(Taulu " Minä olen ihme". Tästä taulusta on teetetty kortti)

Minulla on kiitollinen mieli menneestä vuodesta. Se oli täynnä työtä ja tunnetta. Mennyt vuosi oli valoisa, vaikka siihen mahtui myös surua. Kaikkein iloisin olen niistä ihmisistä, joita sain kohdata vuoden aikana. Joihinkin olen tutustunut paremmin ja jotkut ovat olleet nopeita kohtaamisia, mutta niin lämpimiä, että olen saanut niistä valtavasti voimaa. Kiitos!

Mitähän tämä vuosi tuo tullessaan? Oletan, etten ole niin kiireinen. Pienimmät lapset käyvät päiväkodissa kaksi päivää viikossa.  Heidän kotipäivinään teen enemmän juttuja heidän kanssaan. Teemme enimmäkseen jotain muuta, kuin maalaamme.
Viime vuoden alussa tein lupauksen mm. terveellisemmistä elämäntavoista. Toivoin vyötäröni kavennusta. En onnistunut siinä, joten en viitsi luvata mitään, vaikka yhä toivon, että saisin tsempin päälle.

Minulla on muutamia suunnitelmia vuoden ajalle, mutta kalenteri on vielä hyvin väljä. Kesän alussa on toisiksi vanhimman tyttären rippijuhlat ja loppukesällä asuntomessut Seinäjoella. Niiden välissä voisi olla jokunen reissu. Asuntomessujen aikaa toivotan vieraita tervetulleeksi joko kotiateljeeheni tai messualueelle. Tervetuloa! Nämä kuviot ovat vielä auki, mutta kerron myöhemmin lisää.

                                            (Taulu nimeltään "Uusia ovia". Varattu)


(Taulu "poika ja vene" myytävänä taulukaupassa täällä)

Minulla on monta viime vuoden puolella aloitettua taulua. Tänään sain valmiiksi yhden. Sain singreerata 2016. Tämä taulu on kooltaan 70x140, eli aika iso taulu.

 

 

(Tälle taululle en ole antanut vielä nimeä)

 

 

 

Tämä taulu on työn alla nyt. Kuivumista odotellessa kävin kirjoittelemassa täällä. Nyt jatkamaan tai nukkumaan...

 

 

Meidän talo- lehti Metsolassa ja pikavisiitti meilläkin

 

 

 

 

 

 

 

Eräänä päivänä loppukeväästä sain puhelun Meidän Talo lehdestä. Ajattelin, että ovat kauppaamassa sitä minulle ja olin jo keksimäisilläni selityksiä, miksi en tarvitse sitä. He olivatkin tekemässä juttua Seinäjoella, melkein naapurissamme, kaveriperheellämme. Linkki tästä sen jutun nettiversioon. Lehdessä laajempi juttu. Kuvaaja oli tunnistanut, kenen tauluja heillä on seinillään ja ajattelivat samalla tulla käymään meillä.

 

 

Huh, kämppä sekaisin. Ensin sanoin ehdottomasti ei. Meidän koti ole talolehtiainesta. Sanoivat, etteivät ole tulossakaan tekemään sisustusjuttua. Eivät aikoneet edes sisälle tulla, vaan ottaisivat kuvan ulkoapäin ja meistä kodin edessä. Nauraen kerroin, että Meidän kuistilla on sata paria crokseja :D :D. Vähän liioittelin, myönnän. Eivät ole crokseja vaan halppiskolttosia, joiden ulkonäköä inhoan, mutta jotka ovat kotopihalla kätevät. Eikä niitä ihan sataa ollut, mutta kymmenkunta kuitenkin. Saimme tunnin armonaikaa ja helpostihan siinä ajassa raivaa kuistin, etupihan ja vielä olohuoneenkin näin ison sakin voimin.

 

Toivotimme heidät tervetulleiksi. Olivat onneksi oikein mukavia. Kutsuimme tietysti heidät myös pirttiin, koska kyselivät, että onko teillä oikeasti se keltainen keinutuoli. Syksyllä joskus (ehkä loka- tai marraskuussa) on sitten lehdessä pieni juttu, jossa meidän perhe tölömöttää talon edessä ja alla on vähän tekstiä talostamme (remonteista ym.)

 

 

 

 

 

 

Tänään saattelin kaksi tyttöstä eskariin. Reippaasti jäivät, vaikka illalla toinen ei löytänyt toista kenkäänsä ja ilmoitti, ettei lähde lainkaan. Toinen painokkaasti, että " etkö tiedä, että Suomessa on op-pi-vel-vol-li-suus? " Toinen päätti sitten muuttaa Turkkiin tai Ameriikkaan nyt heti illalla. Suostui kuitenkin jäämään kotosuomeen ja omaan sänkyyn. Heräsivät iloisina ja innokkaina. Hymyillen vilkuttivat, kun jätin heidät luokkaan. Minäkin hymyilin. Vasta autossa itkin.

 

   

 

Juhlavaa

Olen ollut kautta aikain sitä mieltä, että aina kun on syytä juhlaan, on syytä juhlia. Rakastan järjestää juhlia, jos joku muu on juhlien päähenkilö. On kiusallista olla se itse. Kestin kuitenkin sen kuin mies tai paremminkin kuin kypsään ikään ehtinyt nainen. Olen siis juhlinut useamman päivän 40v juhliani. Olen saanut monta onnittelua. Perinteisestihän olen järkännyt blogissani arvonnan onnitteluja kerjätäkseni, mutta tällä kertaa synttärit tulivat liian yllättäen, liian keskelle kiirettä. Ruuhkavuosiin.

 

 

En toivonut, toisin sanoen vaadin, ettei juhlissani pidetä puheita, vaan syödään ja jutellaan. Sain puheita, ihan kiusallani. Minun vanhempani ja sisarukseni pitivät puheet, jokainen omansa. Eivät kuitenkaan omana itsenään kehuakseen, miten hyvä ihminen olen ja mainio sisko, vaan tulivat pukeutuneina eri järjestöistä tuomaan tervehdyksensä. Herjasivat ja muistuttelivat noloista puolistani. Oman perheen huumorihan se parhaiten uppoaa ja minä nauroin vedet silmissä ja olen hörähdellyt vielä pitkin viikkoa heidän jutuilleen ja odottelen vuoroani päästä puhumaan seuraavan sankarin juhliin...

 

Ystävien järjestämistä juhlista lähdin hymyssä suin ja kiitollisin mielin kohti uusia kriisejä, kuten minua niistä ja kaikista iän tuomista vaivoista varoiteltiin. 


Synttärieni varjolla sain myös kutsun ystäväni huvilalle kakkukahveille ja laiturin nokkaan ihailemaan loppukesän tunnelmasta ja ihmettelemään elämää.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Juhlien keskellä olen tehnyt myös töitä. Olen maalannut uusia tauluja tuleviin tapahtumiin. Seinäjoella vietetään Art & Design viikkoa 8.- 13.9. House2, Room2 ja Keltainen keinutuoli järjestävät yhteisen Taide- ja sisustusillan House 2:n tiloissa. Luvassa on mm. sisustusneuvontaa, keittiökalusteiden esittelyä, ideoita valaistussuunitteluun. Yläkerrassa on taidekahvila ja elävää musiikkia. House2 tarjoaa leivoskahvit. Luvassa tarjouksia ja arvontaa. Kerron tästä tapahtumasta lisää tuonnempana.

 

 

 

 

Taulujani tullaan näkemään myös Espoon Niipperissä järjestävässä Tea & Art tapahtumassa 20.8 klo 17- 20 Tea & Art-tapahtuma on yhdistelmä luksus teelaatuja, elävää musiikkia ja taidetta kauniissa vanhassa 1800-luvun henkisessä miljöössä, jossa paikalliset yrittäjät esittäytyvät taiteiden yön kunniaksi Linkki tapahtumaan tästä.  

 

Koululaiset lähtevät huomenna taipaleelle. Minuakin jännittää.

  

 

Taidenäyttelyn avajaiset Hampurissa

Meidän kesä alkoi Saksan matkalla. Kävimme pystyttämässä taidenäyttelyni Hampurin Suomalaiselle merimieskirkolle. Saksaan päästyämme kävimme ensin pystyttämässä näyttelyn ja vierailimme välillä Saksan sukulaisilla ja palasimme taas Hampuriin taidenäyttelyni avajaisiin.

 

Aloitan reissukuulumisten kertomisen vähän käänteisesti avajaisista ja seuraavassa postauksessani kerron matkan reitistä ja käyntikohteista.

 

 

 

Tämän näyttelyn hommasi merimieskirkon eläkkeelle jäänyt talousjohtaja Ville Nieminen. Hän osti minulta tauluja ja oli puhunut tauluistani Hampurin merimieskirkon johtajalle. Sain kutsun tulla pitämään näyttelyä ja tein sen todella mielelläni. 

 

Näyttelyn nimi on " Meren ja tuulen voimaa!"

Valitsin meriaiheisia, kaupunkiaiheisia ja enkeliaiheisia taulujani tähän näyttelyyn. Monet tauluista maalasin juuri tätä näyttelyä varten.

 

 

Olimme mukamas valmistautuneet Saksan ruuhkiin. Meidän oli määrä matkustaa Bönenistä Hampuriin, eli 300km matka moottoritietä pitkin, jossa saa ajaa lähes koko ajan 120 km/h. Päätimme ottaa varman päälle ja lähteä ajelemaan jo puolen päivän maissa, vaikka avajaiset alkoivat vasta klo 18. Olin ajatellut mennä hyvissä ajoin laittamaan avajaistarjoilut valmiiksi. Mutta mitäs me maalaiset ruuhkista ymmärrämme. Matkan varrelle sattui pari tietyöpätkää ja niinpä nökötimme jonossa useamman tunnin. Myöhästyimme näyttelyn avajaisista onneksi vain muutaman minuutin. Onneksi näyttelyvieraat olivat malttaneet jäädä odottelemaan meitä.

 

 

Jännitin avajaisia etukäteen, mutta lakkasin jännittämästä välittömästi, kun saavuimme kirkon pihaan. Vastaanotto oli todella sydämellinen. Vietimme lämminhenkiset avajaiset. Taulutkin herättivät kiinnostusta ja keskustelua. Muutamasta taulusta tehtiin jo varaus, josta olin aivan valtavan iloinen.

 

 

 

Kerroin avajaispuheessani, miten olemme tehneet saman matkan Turusta Tukholmaan tanskan läpi Saksaan 16 vuotta sitten mieheni perheen kanssa. Olimme silloin rakastunut nuoripari. Olen maalannut tauluja niistä tunnelmista, esimerkiksi tämä taulu " kahden",  johon en ole kuvannut meitä, vaan sen tunnelman: huolettoman rakkauden, kun kaikki on valoisaa ja vaaleanpunaista. Vieläkin sellaisen tunnelman voi saavuttaa aika-ajoin. Taulu kuvastaa yhteistä matkaa ja tähän tauluun olen halunnut tuoda lomatunnelmaa.  Toisaalta otin mukaani taulun  "Sinäkin päivänä tuuli", joka kuvastaa myös rakkautta. Rakkautta, joka kestää ne tuulisetkin hetket, ajat.

 

 

 

 

Lahjoitin merimieskirkolle korttejani. Tuotto menee kirkon hyväksi.

 

 

 

                      Hampurin merimieskirkon erikoisuutena on hauska puhuva papukaija.

Oli mielenkiintoista tutustua Hampurin merimieskirkkoon. Viime kesänä saimme tutustua Vuosaaren merimieskirkkoon. Mihinkähän merimieskirkkoon seuraavaksi?

Kirkko on Saksassa asuville suomalaisille kuin koti, jossa he tapaavat toisia suomalaisia. Kirkolla on monenlaista toimintaa ja tilaisuutta. Siellä myydään jonkin verran suomalaisia tuotteita ja syöminkejä. Hampurin merimieskirkolla voi myös yöpyä. Me yövyimme tällä reissulla merimieskirkolla yhden yön. Nukuimme oikein makeasti!

Tästä linkki Merimieskirkon facebook sivuille.