Joutilaita päiviä





 
 


 
 
Pääsiäinen. Aurinkoa, retkeilyä ja joutilasta oleilua...

Minusta tuntuu, että joutilaisuudessa on luovuuden lähde. (Onhan tästä aiheesta viisaammatkin kirjoittaneet ja puhuneet) On hyvä olla pyhäpäiviä. Niitä päivä, jolloin ei tee mitään "hyödyllistä". Silloin nousee paljon ajatuksia ja ideoita, mitä voisi tehdä.
 
                                                
 
 

Joutilaina päivinä keksin, mihin  kotitöihin aion arkena ryhtyä ja ennen kaikkea,  millaisia tauluja seuraavaksi voisin maalata. ( Aion maalata ainakin sumuisia kesäöitä, niittyvilloja, kiven ja kallion pintaa...)
 
Kun pysähdyn rauhassa, useamman päivän ajan, katselemaan keskeneräisiä taulujani, keksin ratkaisuja, miten saisin ne valmiiksi. Keksin, miksi ne eivät vielä ole valmiita.
 
Minullahan on aina keskeneräisenä aikakin kymmenen työtä, joita maalailen fiiliksen tai määräpäivän lähestymisen mukaan. Tilaustöille on hyvä olla joku määräpäivä, niin tulee pienoinen paine saattaa työ loppuun.
 



Olen huomannut, että kun lapsi valittaa " ei oo mittään tekemistä" ja minä ehdottelen leikkejä ja tekemisiä, niin mikään ei kelpaa. Olenkin viime aikoina vastannut vain, että makoile ja nauti. Itselläni ei ole nykyvuosina ollut koskaan sellaista hetkeä, ettei olisi tekemistä. Usein lapsella sen tylsän hetken jälkeen syntyy mitä mahtavin leikki tai taideteos.



Pääsiäisen aikaan maalasin vain lauantaina vähän aikaa. Kävin välillä laittamassa ruokaa tulelle. Sillä välin oli pienimmällä, hiljaista kun oli, tullut kaiketi se tylsä hetki (isommat olivat trullittamassa). Hän oli hiipinyt maalipurkeilleni. Saanut auki yhden tuubin ja maalannut hienosti oranssiin tauluun vähän kevään vihreää. Keltaistakin hän olisi maalannut, mikäli olisi ehtinyt. Taulun lisäksi hän oli maalannut lattiaa, hiuksiaan, korviaan, paitaansa...

 
 
 
 
 
Minä jatkoin tätä yhteistä taideteostamme, mutta en ole varma, olisiko se ollut parempi ilman jatkamistani, mutta eikö vihreä kuullakkin aika kivasti tuon orannsin kaverina. Aion vieläkin vähän jatkaa tätä taulua, kun ensin katselen sitä muutaman päivän ja päätän, mitä se vielä vaatii. Tai annan pikku-ipanalle maalit ja pyydän häntä jatkamaan...
 
 
ps. Villa Bohemiassa oli juttua näyttelystäni

4 kommenttia

  1. Selvästi on pikkuisessakin taiteilijan ainesta..:)

    VastaaPoista
  2. suimuiset kesäyöt kuulostavat hyvältä, luultavammin myös näyttää :) Pieni on selkeästi äitiinsä tullut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. laitan tänne sitten aikanaan sumuisia kesäöitä. Ja pienellä on selvästi värisilmää ja hirvittävä into kaikkeen muuhunkin kuin maalaamiseen. Kaappien penkominen ja roskistenkin on myös hauskaa.

      Poista

Kiitos kommentistasi!