Kesäyö

 

 

 

Kesäyö

 Kentillä kasteisilla
hämärä käy yli maan.
Valkea niittyvilla
vielä on valveillaan
katsoen kummissansa
kuinka rukoukseen
kaikki kukkien kansa
kumartui hiljaiseen.
Kuusen latvasta ääni
pienoisen huilun soi
Minäkin kumarran pääni.
Minunkin sisälläni soi.

 

 Aaro Hellaakoski

 

Taidenäyttelyni Seitsemisen luontokeskuksessa kuvaa kesäyön tunnelmaa. Sitä, kun istutaan hiljaa ja kuunnellaan luontoa ja ihmistä siinä vierellä.  Olen pyrkinyt saamaan tauluihin sen tyynen, kiireettömän, satumaisen tunnelman, minkä voi kokea kesäyönä ja olla onnellinen. Taulut ovat osin abstrakteja tunnelmatauluja, osin enemmän esittäviä luontoaiheita. Useassa taulussa keijukaiset ja peikot ovat heränneet kesäyöhön tai varhaiseen aamuun.

 

Valitsin juuri tähän Seitsemisen näyttelyyn tuon Aaro Hellaakosken "Kesäyö" runon. Runo on minusta erittäin kaunis. Tämä runo on soinut usein mielessäni, kun olemme olleet Seitsemisen kansallispuistossa. Olemme usein saapuneet sinne yöaikaan ja ihmetelleet kesäyön tunnelmaa.

 

Tällä kertaa mukanani Seitsemisessä oli osa lapsistamme sekä minun vanhempani, jotka auttoivat näyttelyn pystyttämisessä. Kiersimme Luontokeskuksen pysyvän luontonäyttelyn, jonka jälkeen menimme Koveron torpan pihapiirin.

 

 

                              

 

 

 

Koveron torppa piharakennuksineen on mielenkiintoinen paikka. Oli kiva, kun vanhempani olivat mukana, niin he osasivat kertoa erilaisista entisajan esineistä ja työtavoista meille. Koveron torpalla on myös työntekijöitä pukeutuneena vanhanajan asuun. He osaavat kertoa talon ja esineiden historiasta.

 Lampaita saa Seitsemisessä paijata ja syöttää. Me pääsimme seuraamaan hauskan vauhdikasta lampaiden siirtoa toiselle laitumelle. 

 

 

Juttu Seitsemisestä viime kesältä täällä