Pääsiäinen vei talven pois

Ajelin eilen aamulla viemään tauluja jälleenmyyjille. Laitoin radion päälle, kuten tapanani näillä matkoilla usein on. Heti alkuun toimittaja kertoi, miten lentokoneen kaappaus on par aikaa menossa. Sitten tuli mainintaa Brysselin pommituksesta ja Ylivieskan kirkon polttamisesta, hallituskriisistä... Mieli kääntyi matalalle. Tuli huolestunut olo, vähän pelottavakin.

Päätinkin laittaa radion kiinni, aloin kuunnella hiljaisuutta (jos hiljaisuudeksi voi pakettikoslan kyytiä sanoa) ja katsella, miten aurinko nousee sumuisten peltojen ylle. Joutsenparvikin lensi. Kevät tulee!

...ja elämä jatkuu, eikä huomisen huolista tarvitse huokailla.

Suunnittelin mielessäni tulevaa kevättä ja kesää.

 

Mietin omenankukat taulua, jonka ainakin vielä maalaan seuraavaan taideiltaan. Se on Kouvolassa ts. Valkealassa Sisustuskahvila Kaarnasydämessä keskiviikkona 13.4. klo 18.30- 20.00. Se on taideilta rakkaudesta. Siellä kuullaan kauniita lauluja Sopraano Kaisa Penin ja Mezzosopraano Mari Lavikaisen laulamana. Pianoa soittaa Heini Ertolahti. Minä tuon rakkausaiheisia maalauksiani sinne.
Odotan innolla tätä keväistä iltaa! Linkki tapahtumaan tästä




Pääsiäisen vietimme kotosalla. Lauantaina maalailin, mutta muut päivät saivat pensselitkin levähtää. Kävimme pulkkamäessä viimeisen kerran tälle talvelle. Niin ne lumet sulivat:). Oli muutenkin mukava ulkoilla. Parina iltana saimme vieraita. Meillähän tämä maaliskuun elämä on juhlasta juhlaan. On neljän lapsen synttärit.

 

 

 

 

 

 

 

Lauantai-iltana kävimme perinteen mukaan kokkoajelulla. Hieman turhan suureellista menoa senkin suhteen on näillä lakeuksilla. Tämä ei silti onneksi yltynyt metsäpaloksi. Toki puiden latvat kärventyivät aika lailla.


Tänään olen pessyt talvivaatteita pois ja nyrpistellyt vr:n lakolle. Olin jo varannut liput huomiseen junaan. Onneksi Onnibussi pelastaa tilanteen.

Lasten riemu tennareista raskaiden talvikenkien jälkeen on joka kevät yhtä suuri.



Taideillan jälkeen

Olin ajatellut, että minun kevääni alkaa Kahvila Amorin taideillasta. Olin fiilistellyt kevättä maalatessani tauluja sinne. Olin ajatellut tutustuvani uusiin ihmisiin. Olin mielessäni jo makustellut kahvilan kuuluisia herkkuja...


Minulla olisi ollut monta joutilaampaa päivää sairastaa, mutta sairastuin juuri sinä päivänä, kuin Taideilta oli. Harmitti ja harmittaa yhä!

Mieheni ja vanhin tyttöni lähtivät taideiltaan taululastin kanssa. Tauluiksi iltaan olin valinnut keväisiä tauluja. Sellaisia tauluja, joissa on valoa ja onnea. Sellaista se on keväällä. Joka ainut auringon säde ilahduttaa.

Illan aikana sain kuvia Taideillasta ja viestiä, että väkeä on ihan tolokuttomasti kahvilan tiloihin nähden. Tunnelmakin oli ollut tosi mukava.

Illalla, kun mieheni kotiutui, hän maalaili, miten pöydät notkuivat herkuista. Hän oli syönyt ehkä parasta kakkua ikinä. Onneksi Amorin väki laittoi kotipakettiin jotain minullekin.

Muutama taulu jää joksikin aikaa Amorin seinälle. Ne ovat siellä myytävänä. Myös kortteja voi ostaa heiltä. Me ajattelimme Amorin väen kanssa, että järjestämme joskus taideillan uudestaan, ehkä syksyllä. Jospa se ei salama iskisi kahta kertaa samaan puuhun. Aioin nimittäin olla seuraavalla kerralla mukana.

 

Kirjoitin joskus viime keväänä  (tästä juttuun), miten meille pölähti Meidän talo lehden väkeä. Juttu ja kuva olivat nyt viimeisimmässä numerossa. Huvittavaa, miten paljon lapset ovat kasvaneet tuosta hetkestä.

 

 

 

Valoisia päiviä! toivottelee Virpi

 

 

 

 

 

Hups!

Meidän perheessä on monta koululaista. Siksi koin velvollisuudekseni osallistua alakoulun vanhempainyhdistyksen toimintaan. Aloitin hallitustyöskentelyn tänä sykynä. Nyt vast ikään kokouksesta puuttui sihteeri, joten minä yli 20 vuotta vanhan toimistomerkantin pätevyydellä, ilmoitin voivani toimia tämän kokouksen sihteerinä. Hyvin tärkeän oloisena naputtelin päätöksiä paperille. Kokouksen lopuksi sujautin paperini käsilaukkuun, siihen vaaleanpunaiseen, josta viimeksi mainitsin.

Pari päivää kokouksen jälkeen meille oli tulossa vieraita. Me koko porukalla siivosimme kotia, jotta vieraat tuntisivat olonsa tervetulleiksi. Yksi keräsi leluja, toinen sukkia, kolmas luutusi kaapin ovia ja neljäs imuroi. Hetkessä näytti siltä, kun olisimme järjestyksen perhe. Kaappeihinhan vieraat eivät kurkkisi. Kaikki näytti olevan siinä mallissa, että voisimme alkaa kattamaan pöytää. Vieraat olisivat vartin päästä meillä. Huomasin kuitenkin, että taidehuoneeni on epäjärjestyksessä. Tiesin, etten ehtisi raivata sitä, mutta pieni tavaroiden siirtely voisi hämätä niin, että näyttäisi siistimmältä. Siispä pikaisesti muutama maalipönttö kulman taakse.

Hups, yksi törppö ei ollutkaan kunnolla kiinni ja siitä lorahti keskimääräsitä löysempää tavaraa aimo kulaus matolle. Kaavin hätäisesti maalin talteen lähimpään tauluun. Vanhin tytär kaappasi maton kainaloon ja meni sitä kuuraamaan. Meinasin jo huokaista helpotuksesta, kunnes huomasin, että vielä aimompi annos maalia oli lurahtanut avoimena olleeseen vaaleanpunaiseen käsilaukkuuni. (valokuvaus ei tullut siinä tilanteessa mieleen, valitettavasti)

Laukku on iso ja moniosastoinen. Kaikki osastot olivat avoinna, joten maali oli sotkenut lähes kaiken mahdollisen käsilaukun sisällön. Minä ja kaksi lasta aloimme siivota laukkua. Jakelin nopeita käskyjä, kuten kriisitilanteissa on tapana. Kaikki laput roskiin, kynät ja putelit hanan alle, lompakot luututaan...

Vieraat tulivat jo sisään, vaikka käsilaukun siivous oli kesken. Emme kertoneet heille kriisitilanteestamme mitään vaan  toivottelimme tervetulleiksi rennon letkeästi.
Kaikki hyvin. Tulipahan pestyä matto keskellä talvea ja käsilaukkukin tyhjennettyä kaikesta turhasta, ajattelin...

Kunnes päätin kirjoittaa puhtaaksi pöytäkirjan, jonka piti olla siellä vaaleanpunaisessa käsilaukussa:/

Tämä asia on vaivannut minua nyt monta päivää. Olen kiemurrellut aina, kun se tulee mieleeni. Olen kysellyt neuvoa serkuiltani, jotka osaavat neuvoa aina, kun olen pulassa. Jotkut heistä pyysivät minua kirjoittamaan pöytäkirjan omasta päästä. Luulisin sen onnistuvan, sillä muistan melkein kaikki asiat, mutten muista missä järjestyksessä ne päätettiin? Olin itse ajatellut, että pyydän muina miehinä rallatellen esityslistaa ja muistelen siitä mitä päätettiin, mutta mitä jos en muistakaan kaikkea? Siskoni kuitenkin neuvoi minua tunnustamaan koko sopan. Taitelijana minä saisin anteeksi mitä vain ja pelkkää myötätuntoista ymmärrystä itselleni. Päätin tarttua tähän oljen korteen...

Pitäkää peukkuja.

Hiihtolomalla

 

Meillä on hiihtoloma. Puolet porukasta reissaa Tallinnassa. Minä en joutanut mukaan, sillä muutama tilaustaulu pitää saada valmiiksi ja taideilta lähestyy. Minulle jäi muutama hiihtäjä tänne kaveriksi. Maalaamisen lomassa sidon vähän väliä monoja ja laitan suksia lasten jalkoihin. Jotteivat näpit jäätyisi, laitan sukset lasten jalkaan sisällä ja nostan siitä pihalle ja pukkaan ladulle:). Opin tämän tyylin vuosia sitten isosiskoltani. Välillä olen käynyt itsekin hiihtelemässä lähimetsässä ja kotitiellä. Olen hidas hiihtäjä, joten hiihtelen mielelläni pikkuipanoiden kanssa.

Olen maalannut välillä taulujen sijasta seiniä. Makuuhuoneemme seinä sai mustan värin, valkoisella ja harmaalla höystettynä.

 

Olen saanut nämä henkarit Villa Bohemian Hannalta. Henkarit ovat Rakennusliike Sarkoan "maskotteja". Ne ovat takorautaa ja ne ensin ruostutettu ja sitten lakattu.

Taidepalvelu Saikkonen sai myyntiin uusia maalauksiani. Taideliike sijaitsee Vantaan Varistossa kodin1:sen tiloissa.

 Onnellinen kylä/ koko 60x120cm

Toivo/ koko 90x120cm

 

 

 

 

 

 

 

 

Kevätriemuisia tauluja ja perinnön jakoa ;)

Meillä kävi kylässä rakkaita ystäviä Oulun seudulta. Toivat samalla Oulun  Salad & Cafe Oliviasta tauluja takaisin minulle. Niitä, jotka vein sinne ennen joulua. Osa tauluista myytiin Olivian asiakkaille, mutta monta jäi jäljellekin. Vieraamme veivät mennessään Oliviaan muutaman uuden, keväisen taulun. Vien itse lähiaikoina vielä lisää tauluja sinne.
(Kaikki siellä olevat taulut ovat myytävänä.)

Minä maalaan nyt Kyyjärven Taideiltaa, Linkki , varten tauluja. Tekeillä on  sellaisia kevätriemuisia maalauksia. Sydämellisesti tervetuloa!

 

Näyttää siltä, että pitänee alkaa perintöä jakamaan. Ovat jo vailla osuuksiaan. Tai yksi heistä, kuopus 3v. Hän kysyi kainosti, että, "Sitten kun oon aikuinen, niin saisinko tämän käsilaukun (vaaleanpunainen)  ittelleni?" Lupasin.
Siitä riemastuneena, hän intoutui keksimään, mitä muutakin voisi aikuisena itselleen haluta.
"Sitten ku mää oon aikuinen, niin voisinko saada nää tissiliivit ittelleni?" Lupasin. 
Sanoin, että kun täytät 18v, niin voisin tuoda ne lahjapaketissa hänelle.
Hän hymyili tyytyväisenä, kunnes vakavoitui: "Sitten ku mää oon aikuinen, niin saanhan asua kuitenkin aina täällä teijän kans?" Lupasin. (Muistan, että olen käynyt jokaisen lapsen kanssa tämän kotoa muutamiskeskustelun. Se on kai lapsen mielelle ahdistava ajatus, että joutuisi muuttamaan pois omasta kodista. Ikävähän siinä tulisi.)
Sanoin, että onkohan sulla sitten perhettä, että haluavatkohan hekin asua täällä? "Noo, periaattees, joo" - hän vastasi ja jatkoi " Tuleeko sunsta ja isistä sitten mummo ja pappa?" Tulee, vastasin, johon hän,
" no, mutta jos isistä ei tulekkaan pappaa, nii mää meen sen kans naimisiin"
En sentään niin höveli ollut :).

 

Vähän paremmalla talkoomuonituksella

Keli ei ollut kohdillaan, mutta tunnelma oli, kun ajelimme perjantaina Jyväskylään. Mukana olivat minä, mieheni ja yksi tytöistämme. Tyttönen jatkoi matkaansa Jyväskylästä Varkauteen ystävänsä luokse. Me jatkoimme Pertunmaalle. Meistä ihan tuntui, että olemme menossa lomalle, vaikka menimmekin talkoisiin.

 

Me pääsimme mukaan vähän kyseenalaisella kunnialla. Kutsu tuli vähän siihen malliin, että teitäkään ei varmaan kutsuta talkoisiin, kun taloja rakennetaan... Olivat siis kokoamassa talkoolaisia niistä, joiden käsissä ei vasara ole kaikkein luontevin työkalu. Näihin talkoisiin tarvittiin niitä,  jotka osaavat ideoida, sanoittaa, visualisoida...

Jokainen paikallaolijoista tunsi jonkun, mutta meistä kukaan ei tuntenut kaikkia. Me tunsimme vain yhden pariskunnan, emme itse yrittäjiä. Jännä huomata, miten äkkiä sytyimme keskustelemaan, heittäydyimme ja olimme pian jo tuttuja toisillemme. Näissäkin talkoissa painoimme duunia koko pitkän päivän. Tuli melkein hiki. Teimme työt ryhmissä ja välillä koko porukalla.

Ne olivat 1-vuotiaan Juhlapalvelu Amorin  synttärit, joissa ideoimme vähän yrityksen tulevaisuuden kuvioita ja markkinointia. Juhlapalvelu Amor on perheyritys, joka pitää pitopalvelua, kahvilaa, leipomoa ja valkokuvastudiota. Voinette arvata, millainen oli talkoomuonitus! En muista, milloin viimeksi olisin syönyt niin hyvin ja niin hyvää! Vähän on vaikeaa palata arkeen ja kauhan varteen.

 

Juhlapalvelu Amor toimii kauppakeskus Paletissa, Kyyjärvellä, siinä valtateiden 13 ja 16 risteyksessä noin 100 km etäisyydellä Jyväskylästä, Seinäjoelta ja Kokkolasta.

Amorin yrittäjäpariskunta on ihan huippu pari. Vaimo, Johanna on yrittäjäkodista, joten hänen haaveenaan on ollut oma yritys jo pitkään. Hän on ollut jo vuosia mukana järjestämässä juhlia. Pitopalvelu on ehkä eniten se "hänen juttunsa".  Mies, Juha siirtyi rekan ratista kahvilan pitäjäksi. Rekkamiehenä hän tietää, millaisilla eväillä reissulainen saadaan pidettyä hyvällä tuulella. Kahvila Amorin asiakkaista suurin osa on reissaajia, jotka pysähtyvät kahville ohikulkeissaan. Juha hoitaa yrityksessä myös valokuvauksen. Täältä voit käydä katsomassa, millaisia kuvia hän ottaa. Juha on erikoistunut lapsikuvaukseen. Yrityksessä työskentelevät myös heidän vanhimmat lapsensa sekä pari leipuria ja yksi kondiittori.


Minulla on ilo pitää perjantaina maaliskuun 18.päivänä  klo 18.00 keväinen taideilta Juhlapalvelu Amorin kahvilassa. Luvassa on musiikkia, ihania leivonnaisia ja taidetta eli tulen tauluineni ja kortteineni paikalle. Tervetuloa mukaan!

 

Elämää

"Äiti, sää näytätä..., äiti, sää näytät..., äiti, sää näytät..." (ihanalta, toivoin kuulevani) "Äiti, sää näytät vähän hirviöltä. Siis vähän ja vaan hiuksista". Tällä kolmivuotiaan kommentilla alkoi viime viikonloppu, joka toi mukanaan paljon vieraita. Yritin toki sukia sulkiani, etteivät vieraat olisi säikähtäneet.

Perjantai-iltana meillä oli kylässä paljon yläkouluikäisiä, ihania nuoria. He istuivat nuotion ääressä ja juttelivat ja nauraa rätkättivät. Illasta jäi meille tosi mukava mieli.

Lauantai- iltana osa porukasta oli poissa kotoa. Minä loikoilin lopun porukan kanssa olohuoneen matolla jutellen. Muistelimme, millainen kukin oli ollut vauvana ja pikkulapsena. Näitä tarinoita lapset rakastavat. Onneksi olen pitänyt kaikista vauvakirjaa, sillä monta asiaa olisin unohtanut ilman niitä.

Sunnuntainakin saimme vieraita, ystäväperheen kylään. Mukava viikonloppu antoi voimia tähän työntäyteiseen viikkoon. Joka koostuu talkoilusta, lasten kuskauksista, taulujen kuskauksista, lasten kokeisiin kuulustelusta jne 

 

 

 

Eilen vein tauluja jälleenmyyjille. Rallattelin alkumatkasta sulalla asfaltilla, mutta kimppuun hyökkäsivät räntä- ja lumisateet. Raskasta lunta pyrytti paksuksi kerrokseksi tien pintaan. Minä en olisi uskaltanut ajaa lujaa, mutten hitaastikaan, kun rekat hönkäilivät niskaan. Huh! Mutta reissu tuli tehtyä ja paluumatkalla sade oli lakannut. Uusia tauluja on siis Pääkaupungin jälleenmyyjällä Taidepalvelu Saikkosella ja Lempäälän jälleenmyyjällä Ten Art:ssa.

 

 

 

Samalla taulunkuskausreissulla tämä tilaustaulu pääsi uuteen kotiin. Taulussa on asioita tilaajien elämän tärkeistä asioita. Taulussa on metsää, juuret, voimaa ja valoa.

 

 

 

Tänään lähti pinkka tilauksia, ystävänpäiväkortteja matkaan. Nyt menen jatkamaan tilaustauluja. Meneillään on kaksi hyväntuulista taulua lakeudelta.

Olen maalaamassa uutta korttimallistoa, joka julkaistaan keväällä, ehkä huhtikuussa. Mistä aiheesta sinä toivoisit korttia? Nyt saa ehdottaa ideoita!

 

Helmikuu lupailee valoa

 

Helmikuusta minä pidän. Siinä on jotain toiveikasta. Aamut eivät ole enää niin pimeitä. Minusta tuntuu, että valon myötä valostun itsekin. Tekisi meili laittaa vaaleat verhot ikkunaan ja ostaa kevään väriset tennarit. Tennareilla ei kylläkään taida vielä päästä kunnolla kulkemaan.

 

 

 

Minun tekee mieli maalata tauluja, joissa on paljon valoa. Polun päässä valoa, aamun kajoa lakeudella. Sellaisia tilaustauluja on meneillään.

 

 

 

Otin jokin aika sitten videolle, kun meidän kaksostytöt lauloivat keinutuolissani Ystävyys laulun (linkki lauluun tuosta). Minä tulin laulusta niin hyvälle tuulelle, että jaoin sen Keltaisen keinutuolin facesivuilla.  Tein sitten yks päivä kotitöitä kaiketi naama nurinpäin, kunnes katsoin facebookin viestejä. Tyttöni kysyi, että "miks sää yhtäkkiä hymmyilet?" Vastasin, että ilahduin, kun sain teidän lempilaulun tekijältä viestiä. Nimittäin Seppo Sillanpääkin oli kuunnellut jakamani lauluvideon. Hän ilahtui kun yli 20 vuotta sitten tehty laulu on yhä voimissaan. Meillä se on ainakin. Tätä laulua lauletaan paljon. Olen kuullut, että tuosta meidän tyttöjen videotallenteesta monet muutkin lapset ovat opetelleet tuon laulun.

 

Tuo laulu sopii erityisesti ystävänpäivään.

 

Nyt on se aika, kun mietitään, miten muistaa ystäviä...
Vielä perjantaina saat kaksi printtiä yhden hinnalla.

 

 

 

Kaikuuko teillä?

No, unohtelenhan minä asioita. Ainakin, kun leivon, niin viimeinen pellillinen palaa lähes poikkeuksetta. Ja hukkailenhan minä tavaroitakin, tai lähinnä kännykkääni, mutta löydän sen melkein aina itse. En pidä kuitenkaan itseäni erityisen hajamielisenä, vaikka hiukan sellainen olenkin. Näissä maalausasioissa olen luullut olevani aika tarkka, mutta nyt jäin kiinni, ettei silläkään saralla kaikki mene ihan putkeen.

Sain taulutilauksen. Eräs perhe tarvitsi kotiinsa akustiikkamaalauksen kaikumista hillitsemään. Antoivat aiheen ja värit. Minä leikkasin ts. laitoin mieheni leikkaamaan isosta Konton levystä sopivan tilaajan toivoman taulukoon.

Innoissani aloin maalata. Välillä kuvasin taulua ja lähetin kuvia tilaajalle. He kommentoivat värejä. Halusivat vaalentaa niitä hiukan. Minä vaalensin. Tällainen siitä tuli.

Lähetin taasen kuvan ja tilaajat hyväksyivät sen. (vähän vielä paikkailin taivasta kuvan oton jälkeen, mutten muistanut enää kuvata.)
Taulun pakkaaminen oli työlästä sen suuren koon, 120x150cm, vuoksi. Tavalliseen tapaan vein taulua Matkahuollon kuskattavaksi. Kassalla epäilivät, ettei näin suuri taulu mahtuisi linja-auton tavaratilaan. Varastomies lupasi kuitenkin yrittää. Aikoivat soittaa minulle, jos se ei mahtuisikaan kyytiin.

Pian tilaaja ilmoitti paketin saapuneen perille. Paketin avattuaan, huomasivat, että vaikka olivat toivoneet pystymallista taulua, minä olin maalannut vaakamallisen :/. Nolotti ja harmitti. Olen vain tottunut tuon aiheisia maalaamaan vaakaan. En ollut muistanut tarkistaa tilaajan toiveita enää viime hetkellä ennen maalaamisen aloitusta. Taulun tilaajatkaan eivät olleet hoksanneet tätä virhettä valokuvista, joita lähetin.

Taulu ei mahtunut vaakaan siihen seinälle heidän kodissaan, johon se oli ajateltu. Niimpä se körryytteli takaisin kotikontuville.

Se on yhä paketissaan. Nojaa nolona käytävän seinää vasten. Se saa osakseen tuskittelua, kun lapset haluaisivat pelata sählyä siinä kohtaa. Se haluaisi lähteä maailmalle.

Jos siis teillä kaikuu ja tykkäät taulusta. Saat sen edullisesti, 400e:lla. Tavallisesti tämän kokoiset akustiikkamaalaukset maksavat 600 euroa. Hintaan sisältyy lähetyskulut lähimpään matkahuoltoon.

Akustiikkalevyjä on kahta eri vahvuutta tai paksuutta (miten se sanotaan?) 3cm ja 2cm, tämä on n, 2cm vahvuista, eli aika ohutta levyä. Tämä taulu joko liimataan suoraan seinään tai tähän liimataan listat ja seinään ruuvataan "vastalista", johon taulu nostetaan roikkumaan. (Pitäisi tehdä tästä kiinnityksestäkin ihan oma postaus). Jotkut laittavat akustiikkalevyt seinälle jollain tarralla, mutta itselläni ei ole siitä kokemusta.
Tämä taulu estää hyvin kaikumista.

Laita sähköpostia virpi@keltainenkeinutuoli.fi
tai soita 0445520168, jos haluat tämän itsellesi.

Tämä lisätty jälkeenpäin:
Huom! Taulu löysi heti uuden kodin:) . Kiitos kaikille taulusta kiinnostuneille.
Teen tilauksesta akustiikkamaalauksia ja toisinaan ihan huvikseenkin maalailen levyille. Minulla on kolme muutakin valmista akustiikkamaalausta. Laitan niiden kuvia tänne tai taulukauppaan, kun saan ne kuvattua. 

Tilaustauluja

Aivan ensimmäiseksi onnittelen ihanaa 5vuotiasta Talosta koti blogia. Synttäreiden kunniaksi Arvonta täällä, olkaapa hyvät!

Tämän sivun kaikki kuvat ovat kännykkäkameralla otettuja ja minulle viestinä lähetettyjä. Ei anneta kuvan laadun hämätä.

Nämä akustiikkamaalaukset ovat Talosta koti- bloggarin teettämiä tilaustauluja.

Minä tulen ihan mahdottoman hyvälle tuulelle, kun saan kuvia tauluistani, jotka ovat päässeet jonkun kodin seinälle. En osaa edes selittää, miten mukavalta ja kiitolliselta se se tuntuu. Isot kiitokset kuvista, joita minulle lähetätte <3!



Sain viime syksynä taulutilauksen, jonka koin erittäin mielenkiintoiseksi, innostavaksi, mutta vaikeaksi. taulun aiheeksi toivottiin Tyyneysrukousta, eli toisen taulun nimeksi tulisi Viisaus ja toisen Tyyneys.

 

Jumala suokoon minulle tyyneyttä
hyväksyä ne asiat, joita en voi muuttaa,
rohkeutta muuttaa niitä asioita,
joita voin,
ja viisautta erottaa nämä toisistaan



Taulu pääsi uuden, todella kauniin kodin olohuoneen korkealle seinälle. Teos on iso ylempi osa on 60x120cm ja alempi 150x120cm.

Taulu sopii heidän, kuten minunkin mielestäni tähän kotiin, tähän tilaan tosi hyvin.

Tällaisen viestin sain kuvan kera. Tällä viestillä pelastui useampikin päivä. Tämä taulu on valmis taulu, johon asiakkaat halusivat tehdä pieniä muutoksia. Tämän kodin vanhemmat halusivat tauluunsa muiston lapsista, jotka he ovat joutuneet menettämään. He menivät edellä, ovat valkoisissaan, muut ovat vielä matkalla. Taulun nimi: Määränpää.

Tämän taulun tilaajat halusivat kotiinsa palan lakeusmaisemaa jota pienet tyttöset ihailevat.
Taulussa toistuvat kodin harmoniset värit.

 

Talven selkä on taittunut. Eikö se tarkoita sitä, että nyt alkoi kevättalvi. Ostin tänään tämän talven ekat tulppaanit. Mukavaa loppuviikkoa toivottaa Virpi