Arkirakkautta

Kun vein kerran tilaustauluja kotiin, joka on meille tuttu. He ihastelivat tauluja ja kysyivät sitten, että mitä mieheni sanoi näistä, tykkäsikö hän? Minua hymyilytti. " Nooo, en kysellyt mielipidettä, " eikä hän sitä ilmaissut. Huomasiko edes, mitä maalaan? Huomasikohan vain, että maalauspohjia,  maalipurkkeja ja pensselikippoja on levittäytyneenä niin, ettei tahdo ohi päästä.

Joskus hän on huomannut taulun ja kertonut näkemyksensä. Kun kerran eräs asiakkaani katseli taulujani meillä kotona. Hän ihastui erityisesti yhteen. Siinä on jokin sellainen tunnelma, mikä liikuttaa. Tämän hän haluaa! Minun mielestäni taulussa oli kauniin haikea tunnelma. Mieheni kommentoi siinä, että "Joo, siinä on vähän semmoinen maailmanlopun meininki." Katsoin häntä epätoivoisesti, mutten voinut muuta, kun purskahtaa nauruun. Asiakas halusi taulun yhä. Me taisimme sopia, ettei mieheni enää kommentoi taidettani ;).

Minä siis vastaan taiteellisesta puolesta tässä yrityksessä. Huolehdin myös toimistotöistä. Miehelläni on silti merkittävä rooli yrityksessäni. Hän kiinnittää akustiikkataulujen kiinnityslistat. Hän kantaa, kuskaa tauluja ja muuta rekvisiittaa. Hän ripustaa näyttelyitä. Hän vie lapsia uimahalliin, kirjastoon ja retkelle, jotta minä saan välillä hiljaistakin maalausaikaa. Arkirakkautta.

Elokuun alussa mieheni kävi ripustamassa näyttelyni Kuusamon kirjastoon yhdessä lastemme kanssa. Minä jäin hoitelemaan vauvaa kotiin ja houkuttelin pari muutakin lasta pällistelijäksi, jotta vauva viihtyisi paremmin. Vanhin tyttäremme jäi lukemaan kirjoituksiin. Pystytysreissullaan päätyivät myös lehteen, jopa kanteen :). Näyttely päättyy siellä viikon päästä.

(Vähän tahtoo olla, että nämä lehtijutut ovat aina aika samanlaisia. Toimittajat kysyvät samoja asioita:)

Mieheni lähtee myös Habitaremessuille. Hän auttaa pystyttämään näyttelytilamme. Otamme myös pienimmät lapset mukaamme, jotta hän voi hoitaa heitä ja käyttää Aatosta aina ruoka-aikana luonani.

Minua vähän jännittää tämä suunnitelma. En nimittäin ole ollut erossa Aatoksesta vielä yhtään imetysväliä. Mitenhän mieheni osaa ajoittaa ruokailut niin, että hänellä on nälkä muttei liian nälkä, ettei ehdi hermostua. Meillä on kuukausi aikaa opettaa kiinteiden syömistä. Nyt menee vasta aika pieniä annoksia.

Muuten odota Habitarea innoissani! Minulla on nyt isompi paikka, kuin viimeksi. Olen maalannut sitä varten enimmäkseen akustiikkamaalauksia, mutta myös joitain perinteiselle pohjalle maalattuja tauluja. Mukaani Habitareen lähtee Riiekdesign:n Riitta. Somistamme osastomme hänen tähdillään ja muilla piensisustustuotteilla. Osastostamme tulee ihanan värinen!





Olen onnellinen, jos tulet jututtamaan meitä!

Tähdillä varustetut kuvat ovat Riikedesign:n Riitan ottamia.