Turun saaristoreitti on sellainen, joka tulisi jokaisen suomalaisen kiertää joskus. Me päätimme tehdä sen tänä kesänä. Kerroin edellispostauksessani, miten reissumme alkoi Porista. Jatkoimme sieltä Taivassaloon. Kiersimme siis rengastien toisinpäin, kun se tavallisesti kierretään. Yövyimme ensimmäisen yön Mussalon leirintäalueella. Meidät otettiin siellä erittäin ystävällisesti, kädestä tervehtien, vastaan. Tällä on erittäin edullista viettää yö vaunulla. Alue oli aika ahdas, eli vaunut olivat vierivieressä. Kausipaikkalaisia näytti olevan noin puolet asukeista. Vähän jännitän tämän kaltaisissa leirintäalueilla, että miten naapurit suhtautuvat, kun autostamme pelmahtaa pihalle keskimääräistä isompi katras. Jos se jotakuta hirvitti, niin hyvin osasivat peittää. Tällä leirintäalueella jok ikinen tervehti toista ja vaihtoi jopa jokusen sanan. Mahtava fiilis!
Illalla ihailimme auringon laskua, kuten jokaisena iltana tällä lomalla. Se on jotain, mitä kaipaan kotopuolessa. Olenhan merikaupungista kotoisin. Auringonlasku viljapellon ylle, on sekin kaunis, muttei se sentään vedä vertoja auringonsillalle vedenpintaan.
Vaikka Mussalon leirintäalueella oli hyvä fiilis, oli rentouttavaa päästä leiriytymään väljästi Mossalan leirintäalueelle. Tällä leirintäalueella oli kiva hiekkaranta ja isot nurmikentät ja paljon metsämansikoita.
Hauska sattuma oli se, että kun lähdimme leirintäalueelta jätskiostoksille Houtskariin, lauttarannassa tuli vastaan kaveriperheemme. Houkuttelimme heidät samalle leirintäalueelle. Niimpä saimme naapuriksemme tuttuja ja tutun tuttuja, sillä he matkustivat sukulaisperheen kanssa yhtä matkaa. Me grillasimme illalla ja juttelimme. Lapset tutustuivat uusiin lapsiin ja pieneen koiraan.
Meri sinisenä, sinisenä hohtaa...
Houtsakrista matkamme jatkui Iniöön ja Nauvoon. Nauvossa vietimme vähän aikaa, kunnes jatkoimme Turkuun kummipoikaamme juhlimaan. Lähdimme illalla katselemaan yöllistä Turkua naisten voimin, eli vain isoimmat tytöt pääsivät mukaan. Jopa Aatos jäi vaunuun isin kainaloon nukkumaan, sillä viivyimme reissulla vain pari tuntia. Ajoimme ensin Pikisaareen, jossa kuljeskelimme kaduilla ja ihailimme pieniä taloja ja pihapiirejä. Eräässä pihassa oli puutarhajuhlat lyhtyineen. Juuri, kuten olin maalannut vasta samasta aiheesta taulun. Olisin niin halunnut mennä juhliin mukaan. Kaunista oli, muttei hiljaista. Vastarannalla pauhasi Ruisrock. Kävimme myös Turun keskustassa ja Toivo- laivaa ihailemassa. Rannan laivaravintoloiden lyhdyt valaisivat kauniisti Aurajoen pintaa. Ihmisiä oli paljon liikkeellä. Ihan kuin olisimme ulkomailla, mietimme.
Seuraavana päivänä menimme tutustumaan Kuralan Kylämäkeen Turussa. Se on ihastuttava paikka! Tänne ei ole lainkaan pääsymaksua ( merkittävä juttu meidän kokoiselle porukalle;).
Turusta jatkoimme Hesaan ja Seitsemiseen, josta kerron seuraavassa postauksessani.
Onpa kesäistä! Turussa opiskeleva tyttömme on kertonut tuosta saaristoreitistä ja nyt kyllä, kuviesi jälkeen, se alkoi kiinnostamaan enemmän myös minua. Työt alkaa ensi viikolla, mutta on se kesä ensi vuonnakin. Jospa silloin...
VastaaPoistaNyt muutamme loppu lomasta keskimmäisemme toiseen päähän Suomea opiskelemaan. Kuvataiteilijan opinnot alkavat👍🏻
Kiitos kommentistasi! Me olemme muutamia kertoja käyneet Turussa, mutta tuo rengasreitti on aiemmin jäänyt kiertämättä. Kaunista, joten suosittelen joskus kiertämään. Hyvän alan on keskimmäisenne valinnut:)
PoistaOi, tuo saaristotie on niin ihana! Viime kesänä kiersimme sitä miehen kanssa 10v-hääpäivän kunniaksi, ja tekisi mieli mennä joskus uudelleen. Meillä ei ollut paljoa aikaa, ja kierros piti tehdä pikkuisen kiireellä, moni ihana paikka jäi varmasti vielä käymättäkin. Tykättiin silti molemmat aivan älyttömästi ♥
VastaaPoistaMekin tykättiin. Oikein tuli fiilis, että näin hienoja paikkoja on näin lähellä. Ihanin oli mun mielestä se Houtskarin kylä. Siellä ois voinut viipyä pidempäänkin.
Poista