Mitä kivvaa me tehtäis?

Tänään muistuivat mieleen ajat, kun olin muuttanut lapsuuskodistani Ouluun. Olin 18 vuotias. Viikon päätteeksi iski aina tuskaisa koti-ikävä toisin sanoen ikävä pikkuveljiäni, jotka olivat 7, 9 ja 11 vuotiaita. Nuorin heistä oli kait eniten odottanut kotiinpaluutani. Tuskin sain kotiovenani auki, kun hän jo ryntäsi kysymään " Mitä jännää me tehtäis?" No, me teimme jotain jännää, kuten maalasimme, pukeuduimme, valokuvasimme, askartelimme, kokkasimme tmv. Toisinaan en olisi jaksanut heti alkaa tehdä yhtään mitään, mutta pikkuveljeni ei malttanut odottaa, että olisin ensin rauhassa huokaissut ja kertonut Oulukuulumiset.

Meidän perheen kotityttö on pian viisi vuotias. Hän on käynyt päiväkodissa kahden vuoden ajan kaksi kertaa viikossa. Muut päivät hän on kanssani kotona. Muut sisarukset ovat kaikki jo koulussa.
Tyttönen aloittaa heti herättyään kysellä, kuten pikkuveljeni aikoinaan, "Mitä kivvaa me nyt tehtäis? Kun jotain kivaa tehdään, hän alkaa jo kesken jutun kysellä:  "mitä me sitten tehdään, kun tämä juttu on tehty?" Tällaisia kysymyksiä meillä ei ole juuri aiemmin kyselty, sillä jos lapsella on suunnilleen saman ikäinen kaveri kotona, he kyllä tavallisesti keksivät tekemisensä itse. Täytyy vain olla askartelumateriaalia, kyniä, papereita, maaleja, pelejä, leluja. Kyllä tämäkin ipana osaa jonkun verran leikkiä yksinkin, mutta yleensä hän toivoo meidän tekevän yhdessä jotain kivaa. Aina en jaksaisi tai joutaisi. Tänään me teimme popcorneja, koristelimme joulua kotiin ja paketoimme lahjoja. Lapsi vannoi olevansa jo niin iso, että osaa säilyttää salaisuudet. Jää nähtäväksi, vihjaileeko hän lahjojen sisällöistä sisaruksilleen.

Ensimmäiset koululaiset kotiutuvat jo 12 jälkeen, joten sen jälkeen alkavat yleensä kotileikit tai toisinaan koiraleikit.

Yks päivä teimme tällaisia kampauspäitä. Näitä teimme siskojeni kanssa myös lapsuudessa. Paperiahan voin kihartaa saksien terällä, joten hiuksiin saadaan kiharaa. Tietysti näitä hiuksia voi myös leikata.

Joku päivä Louna teki tällaisen taulun. Tai tätä taulua teimme kolmena päivänä, jotta kerrokset saivat kuivua välillä. Minä neuvoin vieressä, että taivas maalataan suorin vaakavedoin märällä pensselillä (sitten kuivumaan). Lumin töpöteltiin maahan ja lumipyry kapealla pensselillä sen jälkeen, kun taivas oli kuiva. Sitten hän maalasi kapealla pensselillä pikkutonttuja hipsuttelemaan. Ensin lakit ja nutut, kuivumisen jälkeen parrat ja jalat.

Mitähän kivvaa me huomenna keksittäis? Jos sinulla on antaa ideoita jouluisiin juttuihin, niin otan kiitollisena vastaan (tonttuovi on jo tehty).

Takkatulen ääreltä (pihalla myräkkä) -Virpi-