10 päivää 10 parhaan kaverini kanssa

Matkakertomus 1/2



Kotiuduimme aamu viideltä. Emme menneet heti nukkumaan, sillä kotipihan omenapuu oli alkanut kukkimaan. Olikohan siinä minään muuna kesänä ollut noin valtavasti kukkia? Ihailimme sitä hetken ja kiertelimme pihalla ennen unta. Tuoksui ihanan raikkaalle, Suomelle! Ruoho oli pitkää, raparperi rehotti ja pensaat. Oli valoisaa, jopa kirkasta. Kylläpä Suomen kesä on ihana ja varsinkin kesäyöt! Vielä hetki sitten tunnelmoimme pimeistä, lämpimistä illoista Budapestissa.

Koska sain viime kesän Espanjan reissujen blogipostauksista paljon kivaa palautetta ja jotkut ovat jopa toteuttaneet reissun sinne kirjoitukseni innostamana, kirjoitan tästäkin reissusta pari juttua. Jos suunnittelet matkaa Budapestiin, niin tässä on joitain vinkkejä, missä meidän mielestämme kannattaa käydä. Kerron tietysti erityisesti lapsiperheen näkökulmasta.

Valitsimme matkakohteeksemme Budapestin siksi, että olimme käyneet siellä aiemmin ja ihastuneet kaupunkiin. Edellisen reissun postauksen voit lukea täältä.  Sillä kertaa reissu oli aikuisten, eli minä, mieheni ja ystäväpariskuntamme. Silloin puhuimme, että tämä kaunis, historiallinen kaupunki olisi kiva näyttää joskus lapsillemmekin. Ajatus jäi kytemään. Päättelimme myös, että  Budapsetissa pitäisi olla kesä pidemmällä ja lämpimämpää kuin Suomessa. Myös lentolippujen edullisuus innosti tähän kohteeseen. Varasimme matkamme jo joulun alla. Silloin oli Norwegianilla edullisia lentotarjouksia Budapestiin.  Annoimme lapsille "matkalahjakortit" joulupaketissa.

Vuokrasimme samoihin aikoihin Booking.com:n kautta ison kämpän Pestin puolelta, aika lähetä keskustaa, Corvinista. Sinne pääsee kätevästi keskustasta joko metrolla tai ratikalla. Vuokraa ei tarvinnut maksaa ennakkoon, vaan vasta sitten, kun avaimet luovutettiin meille. Tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta, sillä on aina riski vuokrata kämppä netin kautta. Muutama päivä ennen lähtöä viestittelimme vuokranantajan kanssa sähköpostilla.

Kun matka oli tiedossa, alkoivat lapsemme kerätä ostosrahaa kotitöillä. Unkarin rahayksikkö on Forintti (HUF). Kylläpä siinä tuli rikas olo, kun eurot vaihdettiin Forinteihin. Siinä liehuteltiin tonnisia. 1e on noin 300 forintia, eli tonnin seteli sisältää n. 3 euroa. Vaihdoimme vähän rahaa jo Suomessa, vaikka tiesimme, että Budapestissä rahan vaihtamien on huomattavasti kannattavampaa. pankkikorttikin toki käy melkein joka paikassa, mutta vuokra piti maksaa käteisellä.

Lähdimme reissuun melkein heti, kun kesäloma alkoi. Ostimme lentoasemalta kaikille liput, jolla pystyimme matkustamaan koko reissun ajan julkisilla ajoneuvoilla. Budapestissähän on todella hyvä julkisen liikenteen verkko; metro (kolme eri metroreittiä), ratikka ja bussit. Kaikkia näitä käytimme ja joka päivä liikuimme johonkin päin. Alussa julkisilla kulkeminen vähän stressasikin, jos bussi oli vaikka valmiiksi jo täysi ja me ahtauduimme isolla porukalla sisään. Koko ajan me vanhemmat ja isoimmat lapset pidimme silmällä ja käsistä kiinni pienimpiä, että kaikki varmasti pysyvät mukana. Tai kun metro pysähtyy niin hetkisen ja ovet paukahtavat vauhdilla kiinni, niin olimme tarkkoina, että varmasti jokainen ehtii sisään. Lapsemme ovat kyllä sen luonteisia, että pysyttelevät meidän aikuisen lähellä. Budapestissä lapsille annetaan julkisissa aika herkästi istumapaikka.

Kotimme sijaitsi ison, monikaistaisen tien (nimesimme sen paikalliseksi Mannerheimintieksi) varrella. Sen lähistöllä olivat sekä poliisi- että ambulanssiasemat. Voi mahdoton, miten usein niiden ulina kaikui meidän korviimme. Jotain hyvääkin siitä ulinasta täytyy seurata. Oman kotimme lähistöllä menee iso tie. Siitä kuuluu hälyytysajoneuvon ääni ehkä kerran kuussa. Kun ulina kuuluu, pienimmäiset syöksyvät sisälle pelokkaina. Nyt he varmasti tottuivat näihin ääniin. Ensimmäiset yöt nukuin huonosti liikenteen melun vuoksi. Moottoripyörien äkäinen kiihdytys ja hälyytysajoneuvojen ulina herättivät minut useamman kerran yössä. On sitä niin täällä kotikorvessa tottunut nukkumaan hiljaisuudessa. Lapset olivat kai niin väsyneitä kaikesta uudesta, ulkoilmasta ja kovasta kävelystä, että nukahtivat nopeasti ja nukkuivat sikeästi.

 Kotimme oli ihan siisti ja sopivan iso. Talossa oli korkea huonekorkeus ja kauniit ikkunat, joissa oli leveät ikkunanlaudat. Asuntomme sijaitsi neljännessä kerroksessa. Talossa oli neljä makuuhuonetta, kolme vessaa ja kaksi suihkua. Jopa kaksi sänkyä jäi ylimääräiseksi. Yksi vessa jäi myös käyttämättä, kun se valutti vesiään lattialle. Kodissa oli myös pyykkikone, mutta ei tiskikonetta. Keittiövälineistö oli osin puutteellista, joten päättelimme vuoranantajan ajattelevan, ettei kodissa juurikaan kokata. Me kuitenkin toisinaan koitimme kokkailla, vaikka Budapestissa on edullista syödä myös ulkona.


Kun juntti löytää lähistöltä Lidl:n...

Jonkin verran tuli Mc Donaldsiakin valitettavasti kannatettua, mutta muissakin ravintoloissa söimme. esim. Trofea Grill on paikka, jota voin suositella.







Viimeksi löysimme tämän ravintolan  jonkun suomalaisen matkabloggaajan ansiosta. Tässä ravintolassa on buffetpöytä ja tarjottavaa on todella paljon. Liharuokia on melkoinen valikoima. Siitä voi valita itselleen sopivan pihvin tmv, ja antaa kokille paistettavaksi. Paljon muitakin ruokia on tarjolla, esim. Sushia, jota osa lapsistamme maistoi ensimmäistä kertaa.

Salaattejakin oli mukava määrä. Jonkun lihan pippuri tai chili oli niin tulista, että minulla meinasi henki salpautua. Lapset olivat huolissaan, kun luulivat minun itkevät ja melkein itkinkin, kun koko suu oli ihan tulessa. Jälkiruoat lievittivät tuskaani, joten otin oikein ison annoksen tuulihattuja ja jäätelöä. Siitä syystä en hoikkunut reissussa yhtään, vaikka olisin sen sallinut tapahtuvan. No, en voi syyttää tätä yhtä annosta, vaan joka kulmalla oli vielä italialaistyyppistä jäätelöä ja minä, joka en edes jäätelöstä pidä, sorruin niihin. Olivat niin herkullisesti esillä ja maksoivat vain 0,50- 1e kappale ja olivat joissakin paikoissa niin isoja, etten jaksanut syödä kokonaan.

Budapestissa oli reissumme ajan todella hyvä sää. Aurinko paistoi ja asteita oli 27-31 välillä. Teki mieli uimaan. Viime reissulla Budapestissa kävimme keskustan kylpylässä. Sinne suositusikäraja on 14 vuotta, joten se ei olisi meitä palvellut. Onneksi löysimme Margitin saarella olevan vesipuiston. Vietimme siellä koko päivän ja tykästyimme niin, että menimme muutaman päivän päästä uudelleen. Senkin altaiden vesi tulee kuumista lähteistä. Puistossa oli monta eri allasta, useimmat lämpimiä. Lapset tykästyivät erityisesti aaltoaltaaseen ja vesiliukumäkeihin.

Margitin saari on kaunis paikka, iso viihtyisä puistoalue. Siellä on yksityisautoilu kielletty, joten sekin tekee saaresta niin rauhallisen. Saari on saanut nimensä Unkarin kuninkaan tyttären mukaan. Siellä on aikanaan ollut myös luostari, jonka kirkon raunioita on siellä yhä jäljellä.

Saaren ympärillä kiertää hyvät pyörätiet, jonka toinen kaista on tarkoitettu juoksijoille. Sen pinta on juoksemiseen sopivaa, kumimaista mattoa. Lenkkeilijöitä oli siellä todella paljon.

Margitin saarella on ruusutarhoja ja lampia, joissa uivat kilpikonnat, kalat ja sorsat. Lasten mielestätämä oli ihana paikka. Vietimmekin siellä useampana päivänä kiireetöntä aikaa.

Seuraavassa posauksessa aion kertoa Kirppareista, vaatekaupoista, Budan linnasta ja kodittomuudesta

Vesalla ;)

 Minulla on nyt blogissani muutaman postauksen sarja kesätärpeistä Lakeudella. Houkuttelen siis sinua kauempana asuva kesäreissulle Etelä -Pohjanmaalle ja sinua lähellä asuva harrastamaan kotiseutumatkailua:). Viimeksi houkuttelin Farmariin, joka on tänä kesänä Seinäjoella. Ja tänään...



..."Lähtäänkö Vesalle? " - Meidän lapset kysyvät näin aika usein. Se tarkoittaa, että mennäänkö Keskisen Kyläkauppaan. He haluavat lähinnä pomppimaan. Siellä on nimitäin kiva sisäleikkipuisto. Keskinen on melkein naapurissa, vajaan tunnin matkan päässä meiltä.






Tällä kertaa olin minä, joka kysyin perheeltäni tämän tutun kysymyksen, sillä meidät kutsuttiin testaamaan yö keskisen karavaanarialueella Onnelassa. Tiesivät meidän olevan karavaanareita ja reissaavan isolla porukalla. Tavallisesti aloitamme karavaanarikautemme jo huhtikuussa. Toukokuun lopulle on kertynyt jo useampi reissu. Tämä kylmä ja työteliäs kevät on pitänyt vaunun katoksen alla pitkään. Lienee muillakin sama juttu, sillä näytti siltä, että kaikki Suomen karavaanarit olivat päättäneet lähteä juuri nyt Onnelaan. Noh, tuo viikonloppu oli joillekin pidennetty helatorstain takia ja Keskisellä oli sekä Miljoona Kirppis että Atrian Koko kansan Grillijuhla. Onneksi meille oli varattu paikka, sillä alue oli täynnä. Kaikki eivät päässeet Onnelaan, mutta Keskisen parkkiksellakin on sujuvaa yöpyä. Tämän kesän aikana tulee alueelle lisää vaunupaikkoja, joten sitten sinne mahtuu yöpymään yli 300 vaunuilijaa. Kyläkaupan Karavaanarialueen paikkoja ei voi varata etukäteen. Paikkoja myydään sitä mukaan, kun niitä vapautuu.

Olemme kierrelleet paljon karavaanialueita eri puolella Suomea. On helppoa sanoa, että tämä on yksi parhaimmista. Ensinnäkin suurperheiselle merkitsee paljon se, että Onnelassa yöpyy 20e:lla. Monella muulla karavaanarialueella perusmaksun lisäksi tulee jokaisesta henkilöstä lisämaksu. Tällä kertaa emme yöpyneet ihan koko sakilla, sillä kaksi vanhinta oli Ruotsissa ja kaksi muuta tyttöä yöpyivät Tuurissa ystäviensä luona.

Hintaan kuuluu myös sauna, joka lämpiää kesäisin joka ilta. Osa porukastamme kävi saunomassa. Uimaankin olisivat aikoneet (hrrrr), muttei hoksattu ottaa uimakamppeita mukaan. Tällä alueella on ihan sopivat tontit, ettei ihan kyljessä ole kaverin vaunu. En itsekään stressannut meistä lähtevää meteliä. Eikä sitä tainnut lähteäkään. Simahtivat ipanat aikaisin ja nukkuivat hyvin.  

Karavaanialueen pieni leikkipuisto oli ihan meidän vaunun vieressä. Kiipeilyteline täyttyi hetkessä meidän tenavista ja keinuvuoroja jouduttiin jonottamaan. Onneksi kaupan pihapiirissä ja kaupan sisällä on ihan huiput leikkipaikat. Pihalla on Muumipuisto ja sisällä kaksikin isoa leikki- ja pelialuetta lapsille ja isille tai ainakin siellä niitä oli paljon.

 

 Pitihän ne nämäkin härpäkkeet hommata.

Miljoona Kirppiksellä oli valtavan paljon myyjiä. Kylmä sää ja vihmova sade haittasivat vähän tunnelmaa. Miljoona Kirppis on aarteiden etsijöiden unelma paikka. Siellä oli myynnissä lähinnä keräilytavaraa, kuten hienoja astioita, vanhoja leluja, -tavaroita, kirjoja. Vähemmän oli vaatteiden myyjiä. Jostain syystä tuli fiilis, kuin olisi jossain ulkomailla torilla. Vain lämpö puuttui. Myyjiä siellä oli todella paljon ja asiakkaita myös. Miljoona Kirppis tulee uudestaan elokuussa, eli 19.8.  Paikkavuokra on vain 10e ja alue on iso, 5mx5m. Kirppis on aito kirppis, sillä siellä saa myydä vain vanhaa tavaraa.

 

 Jälkkärijätski Ravintola Onnenkivessä

Kyläkaupan Tivoli on tänä kesänä entistä pidemmän jakson Tuurissa, 23.6. - 11.8.  Kun meille tulee kesävieraita kauempaa, on perinne viedä heidät tivoliin.

 

Keskisen tapahtumakalenteri


Yhteistyössä Lakeudelle.fi kanssa.

Kamera kaulalla

Lähipäivinä olen maalaamisen lisäksi tehnyt toisenlaista taidetta. Olen valokuvannut. Kuvattavanani on ollut surujuhla ja valmistuva nuori. Kuvaaminen on ihanaa! Olen harrastanut valokuvausta tosi nuoresta asti. Ensin vanhempieni kameralla ja rippilahjaksi sain oman kameran. Nuorena kuvasin jonkin verran häitä ja muita juhlia. Siihen aikaan kun piti miettiä oikeaa filmilaatua ja lopputulos paljastui vasta, kun kuvat oli teettänyt. Se teki valokuvaamisesta huomattavasti jännittävämpää, kuin nyt. Yksissä häissä minulla oli liian herkkä filmi, joten kaikista kuvista tuli vähän turhan valoisia. Minua harmitti se suunnattomasti ja sen jälkeen en enää tohtinut lupautua juhlakuvaajaksi. Kuvannut olen silti päivittäin omia lapsia, luontoa ja tauluja. Nykyvuosina olen silloin tällöin kuvannut myös juhlia. Matkoilla minulla on aina kamera mukana. Joskus häiritsee se, etten tahdo osata muuten nauttia kauniista asioista, kun aina katson sitä kameran linssin läpi. Jos kamera ei ole mukana, alan harmitella, Oi ei, mikä ihana talo, ovi, oven ripa. Missä kamera? Aivan kuin kauniit asiat tai hyvät hetket menisivät ohi, jos niitä ei ikuista.

Eivät ne mene, mutta juhliin ja matkoihin on ihanaa palata kuvien kautta uudelleen.

Kun menin kuvaamaan valmistunutta, huomasin kuvauspaikalla, että kameran kortti puuttui. Onneksi kuvauspaikka oli meiltä vain kilsan päässä, joten kävin äkkiä hakemassa. Hautajaiskuvaukseen mennessä tarkistelin moneen kertaan, kortin, pari akkua, laturin...
Sama nuoruudesta tuttu jännittävä tunne hulmahti yli. Nyt ei parane epäonnistua.

Kuvaajana juhlissa on vähän jännittävää, mutta tosi mukavaa olla. Siinä pitää olla jokaisessa tilanteessa mukana. Etsiä katseellaan koko ajan, missä tapahtuu jotain, mitä kuvata. Täytyy yrittää saada linssiin juhlien jokainen vieras ja kuvata eniten lähipiiriä. Samalla on oltava kuin varjo. Kuvaaja ei saisi kiinnittää itseensä kenenkään huomiota. Parasta, kun kukaan ei huomaisi häntä lainkaan. Se tekee myös valokuvaajan tehtävästä mielenkiintoisen. Kameran takana et ole olemassa. Se vapauttaa sosiaalisista paineista, on lupa olla tarkkailija.

Valokuvaaminen on taidetta. Siinä, kuten maalaamisessakin olellista on sommittelu valo ja rajaus ja tekniikka. Koen, että molemmissa vahvuuteni on sommittelu ja rajaus. Maalaamisessa myös tekniikka sujuu mutta valokuvaamisessa se on haastavampaa. Valokuvatessa teen usein yhteistyötä poikani kanssa, joka taitaa tekniikan, niin pääsemme yhdessä parempiin tuloksiin. Tähän aikaan vuodesta olisi oikein herkulliset kuvauskelit, kun vain tarkenisi mennä pihalle ilman kinttaita.

Farmarikesä

Kesä taisi tulla. Vielä viikon ajan on aikaisia aamuherätyksiä, mutta läksyjä ei lienee juurikaan. Meidän kesään kuuluu ainakin reissu Budapestiin. Kotinurkillakin on nähtävää, nimittäin Farmari on tänä kesänä Seinäjoella viikkoa ennen Juhannusta. Farmari oli viimeksi vuonna 2013 Seinäjoella. Lapset ovat monesti muistelleet sitä reissua. Menimme sinne kävellen. Otimme mukaan piknikviltin ja eväitä. Pidimme välillä evästauon ja jatkoimme taas.

Perillä ihailimme lampaita, vuohia, lehmiä, sikoja, hevosia ja alpakoita. Söimme ruokaa katukeittiöstä ja jälkiruoaksi oli jugurttimaistiaisia. Vietimme siellä koko päivän. Tuon reissun jälkeen päätimme, että seuraavana kesänä otamme meille kanoja tai lampaita. Päädyimme kanoihin. Sitä seuraavana kesänä tuli sekä kanoja että possu. Emme kuitenkaan koe olevamme aitoja maalaisia, vaan kovasti on opittavaa maaseudusta ja sen eläimistä.

Tänä vuonna on panostettu erityisesti maku- ja taito-osastoon.  Sieltä saa mukaan ostettavaa lähiruokaa sekä käsitöitä, sisustustuotteita, lastenvaatteita ja taidetta.

Viimeksi löysin Taito-osastolta Napikas nimisen yrityksen, joka tekee ihania lastenvaatteita. Ostin heiltä monta lasten tunikaa ja takkimekkoa. Olen ostanut heitä sen jälkeen useamman kerran vaatteita. Takkimekot ovat ihania kesäiltojen takkeja ja talvisaikaan neuletakkien korvikkeita. Ne ovat kestäviä ja näyttävät hyvältä kymmenien pesujen jälkeen. Napikkaan tuotteet ovat laadukasta, suomalaista käsityötä! Olen iloinen, että Napikas tulee tänäkin kesänä Farmariin.

Farmari on Seinäjoella tänä kesänä 14. - 17.6.



Tulkaapa Seinäjoelle!



Kaupallinen yhteistyö Farmarin ja Napikkaan kanssa.

Mies yllätti vaimonsa

Olin taulujeni kanssa yleisötapahtumassa. Siinä tauolla lukaisin sähköpostini. Oli tullut viestiä mieheltä, joka kirjoitti mm. näin:

"Kerron nyt mitä kuulin vaimolta tässä keväällä. Ihan olimme tuossa arkisissa askareissa ja vaimo siinä yhtäkkiä sanoi " haluan sitten maalauttaa Mäkisen Virpillä 50v. lahjaksi taulun, jonka aihe on, Oi katsohan lintua oksalla puun " . Tietenkin tallensin sen muistiin, mutta samalla ajattelin, jaksanko odottaa vielä n. 9,5v.

Vaimoni seuraa sinun blogeja ja näyttää aina minulle niitä. Hän kävi nyt vasta Hki:ssä ja ilmeisesti siellä päin oli jokin näyttely, siitä hän ainakin puhui. Onhan ne sinun maalaamat taulut jotenkin sellaisia, joita ei monesti näe, ne ovat kyllä vaikuttavia. Päätin tilata taulun heti, mietin samalla, miten saan tilattua, niin etttä se tulisi lahjana ja yllätyksenä, vaikka Äitienpäiväksi."

...Yksi asia on merkittävä, hänellä on suuri sydän.  Hän on kaunis ja aivan ihana ihminen, tärkein ihminen minulle."  

"...ajattelin sitten kokeilla, pystynkö vaimolta salaa tilaamaan tämän."

Luettuani tuon viestin, minulle tuli kyyneleet silmiin. Vähän nieleskellen jatkoin taulujeni esittelyä. Niin kauniisti hän kirjoitti vaimostaan ja halusi yllättää hänet. Tietysti minä lupasin maalata sen taulun ja tietysti äitienpäiväksi, vaikka meinasi kiire tulla.

Pyysin muutamia kuvia heidän kodistaan, jotta näkisin kodin tyyliä ja sen perusteella maalata tyyliin sopivan. Heillä oli erittäin kauniisti, romanttisestikin sisustettu koti, joten linnun laulupuihin tietysti laitoin muutamia kiehkuroita. Mietin tuota laulua, josta he halusivat taulun teettää. Minun mielessäni sen laulun lintu on musta, ehkä mustarastas. Kun laitoin kuvaa kommentoitavaksi, tämä mies sanoi, että hänellä tulee taulun linnusta mustarastas mieleen. He ovat sitä vaimon kanssa kuunnelleet nyt muutamina iltoina.

Kun mietimme, lähetänkö taulun vai tuonko johonkin lähemmäs, niin tämä mies toivoi, että jos toisin taulun itse, niin olisi kunnon yllätys. Niinpä ajelin heidän kotiovelleen ja myönnän, että jännitin ihan sikana. Pelkäsin, että jos se vaimo on yöpaidassaan jo on ihan nolona, kun vieras hönkäisee sisälle. Eniten pelkäsin sitä, ettei hän pidäkään taulusta. Taulu lahjaksi on aika iso riski. Olin valmistautunut ottamaan taulun takaisin (vaikka mua ois niin säälittänyt se mies, jos vaimo ei olisi pitänyt lahjastaan) tai muuttamaan häiritseviä kohtia tmv.

Yllätys onnistui:) Näin vaimon ilmeestä, että hän aidosti piti taulusta heti, vaikka oli hämmentynyt vierailustamme. Olin helpottunut.

Sain parin päivän päästä viestin:

" Pikkuhiljaa alan toipua lauantain yllätysvierailusta. Yllätys oli kyllä täydellinen, en olisi koskaan osannut kuvitella, että kesken arjen leipomusten tulen sillä tavalla yllätetyksi.

Kun huomasin, että tulet autosta taulun kanssa, oli ensimmäinen ajatukseni: "Apua, ei voi olla totta ja minä täällä arkirytkyissä, leivontamyssy päässä..." Siinä leivontamyssyä päästä kiskoessani sanoin miehelleni: "Et oikeasti oo teettänyt SITÄ taulua!" ja samalla kyllä tiesin, että juuri niin hän on tehnyt. Sillä sellainen hän juuri on, rakas mieheni.

Syy siihen, miksi olen halunnut taulun aiheesta "Oi katsohan lintua oksalla puun", on se, että niin usein arjen huolien ja väsymyksen keskellä unohtuu, että elämänsä voisi elää kuin lintu. 

Kuin lintu, joka ei huomisen huolista huokaa, vaan laulaen Luojaansa kiittää 

-ja silti ei puutetta kärsi. 

Olen kokenut, että tarvitsisin taulun muistuttamaan itseäni tuosta laulusta, joka on lempilauluni. 

Ja nyt minä sellaisen taulun sain! Taulun, jonka nähdessäni alkaa laulu soimaan mielessäni 

ja muistan, miten paljosta saan olla kiitollinen elämässäni.

Muistan, miten turhista asioista mieleni joskus kantaakaan huolta ja murhetta. 

Mitä enemmän taulua katson, sitä ihanammalta ja omemmalta se tuntuu. 

Kun katson taulua, mieleni valtaa todella levollinen ja onnellinen olo. 

Sen täytyy siis olla niin täydellinen, kuin mahdollista on. 

Lämpimät kiitokset ja halaukset Sinulle, että olet noin ihanan taulun maalannut! "

Tämä yllätyksen valmistelu sai minut onnelliseksi ja sen miehen onnelliseksi ja yllätyksen paljastettua siitä onnelliseksi tuli se vaimo. Tällaista pitäisi olla paljon enemmän, siis vaivan näköä toisen eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin, mutta varmaa on, että se lisää onnellisuutta.

Siispä haastan sinut tekemään jonkun yllätyksen tai näkemään jollain tapaa vaivaa läheisesi eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin.

Ihanista kevätpäivistä nauttien ja ulkona maalaillen Virpi

ps.
Heimoart kuvasi videon taulun tuomisesta. Käykäähän katsomassa.