Kesäksi kauas

Olin haaveillut siitä jo 20 vuotta. Aina silloin tällöin huomasin sanovani, että kyllä se niin on, että ainakin kerran elämässä pitäisi siellä käydä. Silti se on tuntunut vähän liian abstraktilta ajatukselta. Kun rakkaat sukulaisemme, Haatajan perhe Amerikasta vieraili meillä kesäisin, reissu tuli aina puheeksi. Heidän perheen isä, Paul, usein laski, mitä meidän kokoiselle porukalle matka tulisi maksamaan. Porukkamme kasvoi vuosi vuodelta ja summa suureni. Haave tuntui liian kaukaiselta muttei sammunut. Pari vuotta sitten keväällä viestittelin Paulin kanssa. Hän kyseli kuulumisiamme ja kutsui kylään. Aloin taasen ideoimaan lähtöämme. Suunnittelin, että vanhimmat tyttäremme voisivat osallistua kielileirille, jonka isäntänä Paulin piti olla. Sitten tapahtuikin jotakin todella ikävää: Paul sairastui vakavasti. Sairaus eteni nopeasti. Olimme järkyttyneitä ja surullisia! Seurasimme Haatajien elämää ja Paulin sairauden vaiheita hänen bloginsa kautta. Toisinaan viestittelimme. Toivoimme kovasti paranemisuutisia. Kesän alussa saimme Ihan valtavan surullisen viestin. Paulin matka oli päättynyt. Suruun sekoittui myös pettymys, ettemme koskaan toteuttaneet suunnitelmaa vierailla heidän luonaan. Emme näkisi Paulia enää koskaan. Se itketti ja itkettää yhä, mutta meillä on taivastoivo.

Matka Amerikkaan on ollut enemmän minun kuin mieheni haave. Janne on kai tiennyt käytännön asioiden selvittelyn jäävän hänen tehtäväkseen.  Olen vuosien varrella aina silloin tällöin puhunut haaveestani ja toivonut, että hänkin innostuisi. Hän on yleensä aika helppo innostumaan…



Sitten minulle iski ikäkriisi. Viime elokuussa isäni sairastui ja me pelkäsimme, että menettäisimme hänet (Tästä linkki siihen postaukseen). Niissä tunnelmissa tuli voimakkaasti olo, että miten lyhyt on ihmisen elämä. Aloin ajatella, että niitä unelmia mitä on, on toteutettava nyt eikä sitten joskus. Kun viime joulun aikaan Bymanin Anu Longwievistä, viestitteli heidän Suomeen tulostaan, kutsuin heitä kylään. Hän kun laittoi vastakutsun, vastasin heti, että mepä tullaan! Heräsin jälleen tähän haaveeseen. Nyt päätin innostaa mieheni. Onnistuin ja se oli menoa!  Saimme joululahjaksi liput. Varaaminen ei käynyt ihan joutuin. Janne istui 8 tuntia vanhimman tyttäremme kanssa sohvalla läppärit sylissään, kunnes liput olivat varattuna jokaiselle. Näin suurelle sakille kun ei pysty varaamaan kerralla, niin varasimme yhtä aikaa kahdella koneella lippuja, sillä tiedämme lippujen hinnat saattavat nousta ihan yhtäkkiä. Näin isolle porukalle varatessa 50 euronkin lisähinta per lippu tuo jo rutkasti lisäkulua matkaan.  Vähän väliä ohjelma sekosi ja monta kertaa piti aloittaa varaaminen uudestaan: etunimi, sukunimi, syntymäaika…
Mieheni alkoi opettaa lapsille Amerikan karttaa ja mietimme, missä haluaisimme käydä, mitä nähdä. Huomasimme, että matkan suunnittelu innosti lapsia englannin kielen pariin. Jotkut intoutuivat puhumaan arjessa usein englanniksi, muttemme vaihtaneet kieltä tyystin, sillä minä lähinnä hoin: sorry, i don’t understand.


Kun tämä on tällainen kerran elämässä –kokemus päätimme, että viivymme siellä 5 viikkoa ja reissaamme siellä vähän. Aloimme etsiä vuokra-autoa ja – vaunua. Ei ihan helppo juttu, sillä molemmat täytyisivät olla isoja. Onneksemme Bymanit ilmoittivat vuokraavansa meille 12 paikkaisen autonsa ja ison vaununsa. Miten helpottavaa! Suunnitelmamme on lentää ensin Lontoon Gatwickin kentälle ja sieltä Seattleen. Viivymme Seattlessa Haatajilla 2 viikkoa, josta lähdemme Mount Rainierin kansallispuistoon ja sieltä Bymaneille Longviewiin. Sieltä aikomuksenamme on matkustaa oman perheen kanssa rannikkoa pitkin aina Kaliforniaan asti.  Kyselimme Kulmalan perheeltä vinkkejä matkasuunitelmaamme. He ovat joskus reissanneet noilla nurkilla. Valitsimme joitain paikkoja, missä kannattaa käydä, mitä kannattaa nähdä ja millaista päivämatkaa on järkevä ajella jne. Tämän reissun suunnittelu on ollut haastavaa, sillä olemme Suomen karavaanareina tottuneet elämään hetkessä, ajamaan matkaa fiiliksen mukaan. Olemme tottuneet yöpymään yhtäkkiä vastaantulevalla leirintäalueella ja joskus vaikka huoltamon pihalla. Amerikan karavaanikeikan mieheni on suunnitellut tarkkaan, kuten meitä opastettiin.



ESTA-hakemusten täyttämiseenkin meni tovi. Siinä kyseltiin pitkä liuta kysymyksiä. Koetimme vakuutella, ettei meillä ole terroristimenneisyyttä, emmekä aio kuskata sinne huumeita emmekä teräaseita.  Lupa tuli ja nyt jäämme jännittämään, selviämmekö maahantulotarkastuksesta.

Viime viikon aikana olemme kirjoittaneet kanin- ja marsun hoito-ohjeita ystäväperheellemme, neuvoneet naapuriamme talonmiesasioissa, ostelleet tuliaisia ja pakanneet laukkuja.  Minä olen pakannut lapsille matkaviihdykkeeksi pienen pieniä nukkeja, tehtäväkirjoja, matkapelejä ja evästä. Jokaisen kännykkään on otettu Bookbeat ja sinne valmiiksi ladattuja kirjoja.

Meillä on ollut niin haipakkaa (mm. rippijuhlat), ettemme ole ehtineet juurikaan jännittämään, mutta pikkuhiljaa jännitys alkaa hiipiä. Minä jännitän vain vähän matkaa, että miten se menee lasten kanssa välilaskuineen. Toisaalta lapsemme ovat tottuneita matkailijoita ja on helpottavaa, kun meillä on jo monta isoa lasta, niin on pienistä huolehtijoita.  Jännitän myös vähän tulliselvityksiä huonon kielitaitoni vuoksi. Toivottavasti pääsemme pian amerikkalaisten vuorokausirytmiin. Olemme jo hyvällä alulla rytmin opettelussa. Tänäkin aamuna ensimmäiset kömpivät vuoteistaan aamulla yhdentoista aikaan. Siellä oloa en jännitä yhtään, sillä meillä on niin hyvät oppaat. Kun kyselimme lapsilta, mitä he odottavat reissusta, missä he haluavat käydä, niin he vastasivat haluavansa nähdä ihan tavallista amerikkalaista elämää, käydä ruoka- ja vaatekaupoissa, tutustua pikkuserkkuihinsa paremmin ja oppia puhumaan englantia. He haaveilivat myös vuoristossa vaeltamisesta ja meressä uimisesta. Toivottavasti nämä haaveet toteutuvat.

Nyt lentoon!

Jos haluat tietää kuulumisiamme, seuraa instassa @makistenmatkassa




ps. Taidettani voi nähdä kesän ajan Ilmajoen Ylilauroselan talomuseossa. Siellä on ihana kahvila, jonka pihapiirissä on eläimiä. Kahvilan yläkerrassa on näyttelytila, jossa on kolmen taiteilijan maalauksia sekä kahvilan pitäjän ihania taidekäsitöitä.


Useassa Terveystalossa on myös taidettani esillä ja myynnissä: Seinäjoella, Alajärvellä, Lapualla sekä pian myös Vaasassa. Taidetta voi käydä katselemassa Terveystalon käytävillä aina niiden aukioloaikoina.   

Seinäjoella sisustus- ja lastenvaateliike Aalassa on joitakin maalauksiani (portaikossa).

Ihanaa kesää sinulle! toivottaa Virpi