Myrsky-yönä

Kuuntelen myrskyä. Välillä räpsähtelevät valot. Toivottavasti eivät mene sähköt poikki. Pihalla on pimeää, kun lokakuun yönä. Vähän tulee jopelo olo. On nuita puitakin tuossa talon ympärillä aikamoinen lauma. Mätkähtääköhän joku mänty kohta taloa vasten? 

Olen kuunnellut myrskyä jo monta tuntia ja maalannut tyyntä. Tyynnyttänytkö itseäni? Toisinaan maalaan kyllä myrskyisiä tauluja. Niissä on voimaa. Näissä on tyyntä ja usvaa.









Olen siivonnut ja käskyttänyt muitakin siivoamaan kotia. Mukavampi olisi suunnitella koristuksia ja tehdä pikkuleipiä, mutta täytynee ensin saada kämppä kuosiin. Meillä on rippijuhlat lauantai-iltana. Tällä kertaa päätin, että siirrän osan leipomuksista muille ja käytän sen ajan maalaamiseen. Taidamme saada näin paremmat eväät pöytään. Olen vain tottunut tekemään juhliin lähes kaiken itse tai yhdessä isoimpien lasten tai mieheni kanssa, joten jokin kynnys piti ylittää tilatakseen herkkuja toisilta. Olen tyytyväinen päätökseen. Olen saanut maalattua ja minä en tunne stressiä juhlista. Jotain olen toki leiponut itsekin.





Esikoinen sai peruskoulunsa suoritettua. Kävimme yks ilta ajelulla kiertelemässä Kuortaneella, missä asuimme muutaman vuoden, kun Oulusta eteläpohjanmaalle muutimme. Kävimme katselemassa ja kuvaamassa esikoisen lapsuuden tärkeitä paikkoja. Tässä koulussa hän aloitti eskarilaisena.


Nyt on hipsittävä nukkumaan. Toivottava, että uni tulee. Toivon huomiselle tyyntä ja lauantaille aurinkoista.


Ei kommentteja

Kiitos kommentistasi!