Minun rippilahjaksi saatu kamera oli merkiltään Pentax. Se oli tosi hyvä kamera. Oikein sytyin kuvaamisesta, kun sain sen. Pentaxilla kuvasin paljon ja pitkään. Sen aikakauden kuvia on edelleen ilo (ja nolo) selata. Sen ajan kuvissa on nuoruusvuoteni. Tämä kamera palveli minua peräti 10 vuotta. Viisitoista vuotiaasta kaksivitoseksi. Sen aikakauden albumit ovat syvällä sivukkaassa. En jaksa lähteä niitä nyt etsimään tähän esimekkikuviksi. ( tai lisään myöhemmin, jos jaksankin lähteä etsimään.)
Olin juuri tulossa ensimmäistä kertaa äidiksi, kun Pentax lakkasi palvelemasta. Ei inahtanutkaan, kun yritin sitä käynnistää. Valokuvausliikkeessä sanottiin, ettei sitä kannattanut enää korjata. Niimpä minä suuren vatsani kanssa valitsin hätäpäissäni kameraa, että varmasti ehtisimme taltioida esikoisemme ensiparkaisut. Sen kameran merkkiä en muista. Kuvasin paljon. Kuvasin uuden vauvan kaikki mahdolliset ilmeet. Kuvasin hänet kaikkien sukulaistemme sylissä. Kuvissa on paljon tunnetta, mutta niiden väri ja valovoimaisuus eivät miellyttäneet silmää. Se kamera ei ollut hyvä valinta. Kuvaamisesta katosi se ilo, minkä hyvä kuvan laatu tuo.
Kun isäni siirtyi digikameraan, minä perin isäni vanhan järkkärin, Canonin. Valokuvaamiseen palasi ilo ja valokuviin taiteellisuus! Sain ihania valokuvia. Lähdimme usein retkelle valokuvaamaan luontoa. Paljon kuvasin myös tavallista arkea, ennen kaikkea lapsiamme. Valokuvausinnostus tarttui myös lapsiimme. Silloin 5 vuotias poikani alkoi lainata kameraani ja sittemmin tienata rahaa omaan kameraan.
Digikameran helppous (se, ettei tarvinnut filmirullia säästellä) houkutteli. Kun tuttavaperheen isä alkoi haaveilla uudesta kamerasta, aloin yllyttämään häntä. Olin heti ehdottamassa, että ostaisin heidän vanhan kameran. Saksasta ostetun digijärkkärin Canon eos 300D. Kamera oli hyvä. Sain paljon onnistuneita otoksia. Minusta tuntuu, että tällä kameralla sain valovoimaisempia kuvia, kuin seruraavalla Canon 600D:lla. Siihen sopi filmicanonin putket ja salamat, joten sain hyödynnettyä niitä uudessa kamerassani.
Valokuvaamisessa ja maalaamisessa on paljon samaa. Molemmissa on tärkeää kuvakulma, rajaus, rytmi ja valo. Molemmissa tärkeää on myös tekniikka. Maalauksessa se on paljon helpompaa. Valokuvauksessa huomattavasti vaikeampaa. Minun on aina ollut vaikeaa osata aukon kokoa ja valotuksen säätöä. Kun olen saanut säädöt kohdilleen, on aurinko mennyt pilveen tai jotain ja taas pitää säätää uudelleen. Muutenkin minulle kaikki numeroihin liittyvä on vaikeaa. Ulkokuvaushan onnistuu melkein aina, mutta sisällä talvella on hyvin vaikeaa saada onnistuneita kuvia.
Tämän vuoksi aloin haaveilla uudesta kamerasta. Kun meillä oli viime viikolla bloggaritapaaminen Seinäjoen Foto Formalla (linkki tuosta heidän sivuilleen), päätin kysellä tarkemmin kamerauutuuksista, joista olin aiemmin lukenut ja niistä innostunut. Foto Forman Jarkko sai nopeasti puhuttua minut ympäri. Ostin Olymbus OM-D Se on kamera, joka sopii minulle tosi hyvin. Tässä kamerassa ihanteellista on se, että voin säädellä aukon kokoa ja valotusaikoja kiekolla, joten ei tarvitse muistaa niitä numeroita:) Voin ruudulta katsoa, minkä valoinen kuva on tulossa. Tämä kamera on myös pieni, joten se kulkee helposti mukana käsilaukussa ja jopa joidenkin takkien taskussa. Voin vilpittömästi kehua tämän liikkeen asiakaspalvelua! Sain perusteellisen selvityksen kamerasta ja objektiiveista, jotka jäivät vielä haaveiksi. Foto Formalla on myös verkkokauppa. Yritys ottaa vaihdossa vanhoja, toimivia kameroita, huoltaa ja putsaa ne ja myy eteenpäin. Eli heillä on myynnissä myös käytettyjä kameroita ja objektiiveja. Sain tästä kamerasta vähän alennusta Bloggaritapaamisen kunniaksi.
Olen innostunut leikkimään tällä kameralla. Tällä kameralla taulujen kuvaaminen on paljon helpompaa, koska niitä kuvataan enimmäkseen sisätiloissa ja usein hämärään aikaan. Onneksi tämä valokuvakusesta ja tekniikasta innostunut poikani innostui tästä kamerasta. Hän jaksaa lukea käyttöopasta ja opetella kameran käyttöä ja opettaa sitä minulle. Kamerasta pitäisi voida lähettää Wifin kautta kuvat suoraan kännykkään, mutta ihan moitteettomasti se ei ole vielä sujunut. Kameraan saa erilaisia säätöjä, jotta voi kuvata taiteellisia kuvia. Tässä kamerassa vielä ei ole monta kuvaa julkaistavaksi, mutta on into kuvata! Tämän kameran kuvia tulee nyt jatkossa näkymään blogissani. Mutta edelleen varmasti myös Canon 600 d:n kuvia.
Minun vanhin tyttäreni pääsee kesällä ripille. Aivan kuten minä aikoinani, hän saa lahjaksi kameran, minun Canonini ja sen putket ja salaman. Aivan kuten minä aikoinani, hänkin saa lahjansa vähän etukäteen, jotta voi opetella kameran käyttöä ja kuvata leirillä. Tulikohan tästä luotua perinne?
ps. asiasta ihan toiseen. Jos et ole saanut korttikauppatilaustasi, niin laita minulle sähköpostia. Korttikaupassa oli jokin häikkä ja kaikki tilaukset eivät ole tulleet kuulemma perille.
Ei kommentteja
Kiitos kommentistasi!