Ristiäislahja

Onko muille käynyt joskus niin, että on ajatellut jotakin ihmistä ja kohta hän kävelee vastaan? Tai onko käynyt niin, että olet ajatellut pitkästä aikaa soittaa kaukana asuvalle ystävälle, niin samassa soi puhelin ja hän soittaa? Tai onko jotain muita vastaavia kokemuksia? Näistä kokemuksista jää vähän hämmästynyt, mutta iloinen olo.

 Minulle kävi vähän niin. Olin nukuttamassa pienintä yöunille. Samalla mietiskelin juuri päättynyttä näyttelyä. Kaikkia taulujen ostajia en tavannut tai edes puhelimessa jutellut. Siinä nukuttaessa mietiskelin, että mihinhän se yksi kettutaulu meni. Onkohan se nyt jonkun lapsen huoneessa? Minkähän ikäisen lapsen?

Hetken kuluttua sain yllättäen vastauksen miettimiseeni Saltunraitti blogista. En tunne sen kirjoittajaa, mutta lueskelen silloin tällöin hänen blogiaan. Siellähän oli juttu pienen vauvan ristiäisistä ja kerrottiin, miten taulu oli päätynyt vauvalle lahjaksi. Olikohan se niin, että vauvan mummo oli sen lapsenlapselleen ostanut. Miten iloiseksi tulinkaan! Nyt tiedän, että joku suloinen nyytti sai sen omakseen. Ja on mahtava ajatella, mahdollisesti taulusta tulee osa hänen lapsuusmuistojaan. Toivottavasti hän tykkää siitä!

 

ps. Lumilapset saivat taas täydennystä sisustuspuolelleen. Enkeli kavereineen on varmasti pian myynnissä heillä.