Lampaiden paijausta + linkki facen ARVONTAAN

"Saako sitä silittää?" kyseli tyttönen. Luvan saatuaan hän laittoi kätensä lampaan lämpimälle, rasvaiselle villalle, huokaisi ja hymyili. Hän haaveilee omasta lampaasta, mutta sitä toivetta ei ainakaan lähiaikoina voida toteuttaa, joten meidän on tultava uudestaankin tänne.

Häkin silmistä mahtuvat juuri ja juuri pienet kädet silittämään.

Kävimme SO-bloggareiden (perheineen) kanssa Seinäjoen Ylistarossa 4H: n kotieläinpihalla, eli Elämysmaailmassa. Annika 4H:sta kertoi meille Elämysmaailmasta. Se työllistää kesäisin paikallisia nuoria.

Täällä on lampaiden lisäksi ainakin vuohia, lehmiä, possuja, ankkoja, kanoja, hevosia ja koira.

Näitä katsellessa tuli taas fiilis, että vois olla kiva ottaa kanoja omallekin pihalle. Meillä on ollut muutamana kesänä lainakanoja. Niiden eloa oli hauska seurata ja palkaksi sai joka aamu munan kultakin kanalta. Se oli ehkä osittain mielikuvituksenkin tulosta, mutta jotenkin oman kanalan munista leivottu kakku oli kuohkeampaa ja paremman makuista.

 Vastasyntynyt

 

Kakkua meille tarjosi paikallinen leipomo.

Elämysmaailmassa on eläinten lisäksi polkutraktoreita, pelilato ja iso kyläkeinu, jollaisesta haaveilen meidänkin pihalle. Tämä on paikka, mihin pitää tulla koko kiireettömästi. Täällä saa mukavasti päivän kulumaan. Tässä miljöössä on leppoisa, kotoinen tunnelma.

Minä saan arpoa kaksi pääsylippua Elämysmaailmaan, niiden lisäksi arvon kaksi aikuisten Tivolilippua Kyläkaupan Tivoliin sekä kaksi kesäistä printtiäni. Jos voittajaksi sattuu kauempana asuva, niin nyt on oikein hyvä syy tulla kesälomareissulle Eteläpohjanmaalle. Ennustan tänne lämmintä loppukesää:) Arvonta on facen puolella. Klikkaa tästä Keltaisen keinutuolin faceen


Yhteistyö 4H-elämysmaailman kanssa.

...ja varjot veen

Tänään satoi vettä ja paleli. Viime viikonlopun aurinko lämmitti kuitenkin yhä. Oli paistetta ja  lämpimiä kohtaamisia. Tänään palettini on ollut turkoosi, vihreä ja oranssi. Minulla on maalattavana iso värikylläinen koivutaulu tilauksesta.

Koivutaulu tuli vastaan tänään myös Dekolehden asuntomessuluettelossa. Taidekohteeni on numero 1, Tunturikoivu. Olen maalannut sinne tilauksesta kaksi taulua. Messut avautuvat 14. päivä. Menen itse ensi viikolla kiertelemään messukoteja.

 Tänään on Eino Leinon, runon ja suven päivä. Montakohan taulua olen maalannut hänen runoistaan. Todella monta. Tänään maalailin taulua, jonka aloitin alkukesällä. Se on syntynyt siitä, kun kesäöisin on mielessä pyörinyt Nocturnon sanat.  Tämän nimeksi annoin ...ja varjot veen.

Sinkkujuhannus Seinäjokisittain

Minä kuuntelen, kuinka kello tikittää ja yläkerrassa marsut vihjailevat, että ruokaa saisi taas tarjoilla. Minä en muista syödä, sillä yhden potun kolluuttaminen kattilassa tuntuu turhalta. Minä maalaan ja siivoan ja haahuilen. Mietin, muistavatko he varmasti aina laittaa pelastusliivit, kun lähtevät veneellä kalaan. Mietin, että laitoinko varmasti tarpeeksi vaatetta pienimmille. Kuusamossahan taita olla vieläkin kylmempää, kun meillä. Lähetin kyllä heidät matkaan ihan luottavaisin mielin, sillä tiesin, että he pärjäävät ilman minua, mutta pärjäänkö minä ilman heitä, mietin. Heti ensimmäisenä aamuna tuntui, etten pärjää. Menin nimittäin aamulla ruokkimaan kaneja pihalle. Ruokittuani nousin kyyrystä vauhdilla ja löin pääni kanilan katton nurkkaan. Sen pellin reuna repäisi päälakeeni haavan. Verta valui vuolaana, kuten pään haavoilla on tapana. Joudun pesemään itseäni ja kotia veriroiskeista samalla, kun painoin haavaa. En edes nähnyt miten iso haavasta tuli. Se tyrehtyi kuitenkin aika nopeasti. 

Nautin, että minulla on tämä muutaman päivän tauko ruokkimisesta ja kasvattamisesta ja ennen kaikkea nautin hetken hiljaisuudesta. Kuopus soittaa, mutta kertoo, ettei ole muistanut ikävöidä, kun on onkinut ja uinut. Sanoo, että illalla on kuitenkin ottanut aina äidin yöpaidan kainaloon ja haistellut sitä. Minulle tulee siitä hyvä mieli ja vähän haikea. Minäkin olisin mielelläni katsellut illalla tyyntä Kirpistöjärven rantaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi jäädä maalailemaan, kun olimme juuri 10 päivän reissussa. Jatkoin keskeneräisiä tilaustauluja. Muun muassa tällainen valoisa taulu on valmistumassa.

Hiljaisuudesta syntyi myös yksi niittyvillataulu.

Olin varautunut yksinäiseen Juhannukseen, mutta varalta houkuttelin siskoani ja serkkuani käymään. Tulivat, joten sain viettää sinkkujuhannuksen Seinäjokisittain. Se tarkoitti retkeä Paukanevalle, joka oli valkoisenaan suopursun kukkia. Niittyvillatkaan eivät olleet vielä kokonaan nuupahtaneet. Se tarkoitti matkalta poimittuja seitsemää kukkaa (en silti itse poiminut:)) Se tarkoitti lämmintä pihasaunaa, runsasta syömistä ja vilkasta keskustelua. Se tarkoitti Seinäjokiajelua juhannuspäivänä. Tuli ylpeänä esiteltyä Itse tehty järvi ja itse tehty vuori, viime kesän asuntomessualue ja sen periskooppi.

Tietysti tuli haettua evästä Samburgerista ja vietyä vieraat syömään hampparia Musiikkiopiston pihapiiriin. Jälkiruoaksi oli mansikkakakkua meidän saunamökissä.

Heinäkuun helteitä toivotellen Virpi

Perheloma Budapestissa 2/2

Matkakertomus 2/2

Budan puoli

Budapest on iso ja monipuolinen kaupunki ja siellä on monta mielenkiintoista paikkaa. Näihin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä, mutta kyllä me kävelimmekin monen monta kilometriä joka päivä.  Hämmästelimme, miten pienimpienkin jalat jaksoivat kulkea sellaisia kilometrimääriä. Toki he välillä alkoivat kiukutella, joten he saivat aina välillä matkustaa reppuselässä ja sylissäkin.

Budapestihän koostuu kahdesta osasta, Budasta ja Pestistä. Näitä halkoo suuri Tonava-joki. Tonavan ylittämiseen on rakennettu monta kaunista siltaa.  Pestissä on keskusta ja nykyaikaisimmat liikkeet. Meidän kotimme oli myös Pestin puolella. Budan puolella taas Linnavuori. Se on näyttävä linna ja alue. Se on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Linnan ympäristössä on kojuja ja ravintoloita ja turisteja mahoton määrä. Me ajelimme Budan linna-aukiolle bussilla ja hämmästeltyämme sitä aikamme, kävelimme kukkulalta alas. Pidimme välillä puiston penkillä evästauon. Yhtenä iltana osa perheestä teki retken sinne uudestaan. He halusivat nähdä linnan alueen ja sieltä näkyvän kaupungin iltavalaistuksessa. Minä jäin tuolloin nuorimpien lasten kanssa kotiin leikkimään totuutta ja tehtävää.




Muutama muukin oli tullut kuvaamaan samaa näkymää.

 Budan puolella on myös Gellertin kukkula, jossa on iso vapaudenpatsas. Se näkyy hyvin Pestin puolelle, ja iltaisin se on näyttävästi valaistu. Tuolla kukkulalla kävimme yhtenä iltana bussilla, mutta emme kiivenneet sen huipulle, sillä oli jo myöhä.

Pestin puoli

Pestin puolella keskustassa on paljon erilaisia liikkeitä, mm. vaateliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. Isoimmat lapset ostivat itselleen kesävaatteita. Minäkin löysin itselleni muutaman vaatteen ja lapsille myös. Vaatteiden hinnat Budapestissa ovat lähes samoissa lukemissa kuin Suomessa.

Keskustan ihana Joulukauppa, Philanthia

Yllätyimme, miten monta erilaista ostoskeskusta Budapestista löytyi. Keskuksissa oli tuttuja ketjuliikkeitä, mutta kuitenkin useita sellaisia vaatekauppoja, joita ei ole Suomessa, varsinkaan Seinäjoella. Meidän mielestämme kivin ostoskeskus oli Arkad.  Sen vieressä on vanhempi ostoskeskus Sugar, jossa on iso kirpputori, Hada (ketjuliike). Nämä sijaitsevat 2. (eli punaisen) metrolinjan itäisellä päätepysäkillä. Saman punaisen metrolinjan varrella, Keletin rautatieaseman lähellä, on myös kiva ostoskeskus, Arena Plaza. Meidän kodin vieressä oli ostoskeskus Corvin Plaza. Siellä vartija ajoi meidän nuoret liikkeestä sillä perusteella, etteivät näin nuoret saa olla siellä ilman vanhempia. Olimme ihmeissämme. Ajoi siis ulos maksavat asiakkaat, vaikkeivat he mitenkään aiheuttaneet häiriötä siellä. Muissa liikkeissä oli kiva tunnelma. Budapestissa kukaan ei kaupittele mitään. Siellä saa ihan rauhassa, kotoiseen tapaan, katsella vaatteita. Suomen kaupoissa palvelu on ehkä hiukan ystävällisempää, muttei tuollakaan töykeätä ole.

Budapest on täynnä kirppareita. Meidänkin naapurustossa niitä oli useita. Ostelimme niistä aika paljonkin vaatteita, jotka nakkasin heti asunnolla pyykkikoneeseen. Kirpparihinnat olivat suht korkeat, mutta en tiedä, millä perusteella vaatteet niihin tulevat, sillä kirpparitavarat olivat osastoittain.  Lasten osaston mekot ja tunikat löytyivät kaikki samasta rekistä. Myynnissä oli vain hyväkuntoisia vaatteita.




Keskusta on erityisen kaunis ja sen katujen rakennukset ovat historiallisia ja kauniita.  Budapestissa on monta kaunista puistoa.

Leikkipuistojakin on paljon ja ne ovat hyvin varusteltuja. Lapsia siis ajatellaan, vaikka sanotaan, että Unkari on Euroopan lapsiköyhin maa. Leikkipuistoissa ja muissakin puistoissa on paljon penkkejä väsyneille kaupunkikävelijöille. Viihdyimme puistoissa pitkiä aikoja.

Patsastelua

Budapestin kaupunkikuva on taiteellinen. Sen arkkitehtuuri on kaunista. Tässä kaupungissa on myös paljon patsaita. Niitä on hauska katsoa...

...ja matkia

Budapest tarjoaa taidetta myös korville. Keskustassa oli joka ilta useampi katusoittaja. Niiden soitto ilahdutti meitä. Tästä lähtien aina, kun kuulemme Unkarilaisen tanssin nro 5, muistelemme Budapestin kesää ja tätä matkaa.

Erityisesti silmäni kiinnittyivät, kuten yleensäkin matkoilla, katulyhyihin.

Ilman kotia

Yksi asia, mikä tekee Budapestistä surullisen, on kodittomat. Alussa ne myös vähän pelottivat lapsiamme. Kodittomuus herätti monia kysymyksiä lapsissa ja vähän vastauksia meissä aikuisissa. Keskustelimme elämän epätasaisuuksista ja syrjäytymisen syistä. Keskustelimme yhteiskunnan rakenteista, sosiaaliturvasta. Mutta emme tiedä tarinoita näiden ihmisten elämästä. He saattavat kuitenkin olla jonkun äitejä ja isiä, ainakin he ovat olleet jonkun lapsia. Osa heistä oli nuoria, mikä kouraisi sydäntäni syvältä.  Asunnottomia oli erityisesti metrotunneleissa, mutta myös puiston penkeillä ja katujen ovisyvennyksissä. He eivät käyttäytyneet yleensä häiritsevästi, harva edes kerjäsi, mutta oli kurjaa nähdä heitä niin paljon. Suurin osa heistä vaikutti olevan alkoholisoituneita. Onkohan se sitten kodittomuuden syy vai seuraus? Annoimme joskus joillekin heistä ruokaa. Luulen, että muutkin tekevät siellä niin, jotta he pysyvät hengissä.  Aktiivisimmat korrasivat roskiksia tai myivät jotain (en toki tiedä, olivatko nämä kodittomia), mutta suurin osa makoili päivät ja illat pitkät. Jotenkin hellyttäväkin näky oli, kun suuren tien risteyksessä, pienellä nurmikaistaleella, kaiteiden välissä oli monta patjaa vieri vieressä ja monta papparaista vilttien alla. Toisaalta meitä inhotti. Useamman kerran näimme, miten joku makoo kadun reunalla ja laskee allensa. Siinä sitten koittaa huolehtia, ettei pienet jalat astuisi juuri siihen lätäkköön. Noh, aika pieni murhe meillä...

Ensi kerralla...

Etukäteen ajattelimme, että 10 päivää on niin pitkä aika, että tarvitsemme siinä välillä junareissun Balatonille tai jopa Bratislavaan (tai minä haaveilin Wieniin); näihin olisi ollut vain muutaman tunnin matka. Niihin pääsisi matkustamaan junalla. Aika kuitenkin kului niin nopsaan Budapestissa, ettemme ehtineetkään kaivata maaseudulle tai muihin kaupunkeihin. Tämä reissu osoittautui mukavaksi kaupunkilomaksi, joka onnistui hyvin perheen kanssa. Ensi kerralla pitää nähdä myös maaseutua ja pustaa.

Nyt nautimme Suomen suvesta. Toivomme lämpimiä päiviä!

Mukavaa keskikesää t. Virpi