Perheloma Budapestissa 2/2

Matkakertomus 2/2

Budan puoli

Budapest on iso ja monipuolinen kaupunki ja siellä on monta mielenkiintoista paikkaa. Näihin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä, mutta kyllä me kävelimmekin monen monta kilometriä joka päivä. Hämmästelimme, miten pienimpienkin jalat jaksoivat kulkea sellaisia kilometrimääriä. Toki he välillä alkoivat kiukutella, joten he saivat aina välillä matkustaa reppuselässä ja sylissäkin.

Budapestihän koostuu kahdesta osasta, Budasta ja Pestistä. Näitä halkoo suuri Tonava-joki. Tonavan ylittämiseen on rakennettu monta kaunista siltaa. Pestissä on keskusta ja nykyaikaisimmat liikkeet. Meidän kotimme oli myös Pestin puolella. Budan puolella taas Linnavuori. Se on näyttävä linna ja alue. Se on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Linnan ympäristössä on kojuja ja ravintoloita ja turisteja mahoton määrä. Me ajelimme Budan linna-aukiolle bussilla ja hämmästeltyämme sitä aikamme, kävelimme kukkulalta alas. Pidimme välillä puiston penkillä evästauon. Yhtenä iltana osa perheestä teki retken sinne uudestaan. He halusivat nähdä linnan alueen ja sieltä näkyvän kaupungin iltavalaistuksessa. Minä jäin tuolloin nuorimpien lasten kanssa kotiin leikkimään totuutta ja tehtävää.

Muutama muukin oli tullut kuvaamaan samaa näkymää.

Budan puolella on myös Gellertin kukkula, jossa on iso vapaudenpatsas. Se näkyy hyvin Pestin puolelle, ja iltaisin se on näyttävästi valaistu. Tuolla kukkulalla kävimme yhtenä iltana bussilla, mutta emme kiivenneet sen huipulle, sillä oli jo myöhä.

Pestin puoli

Pestin puolella keskustassa on paljon erilaisia liikkeitä, mm. vaateliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. Isoimmat lapset ostivat itselleen kesävaatteita. Minäkin löysin itselleni muutaman vaatteen ja lapsille myös. Vaatteiden hinnat Budapestissa ovat lähes samoissa lukemissa kuin Suomessa.

Keskustan ihana Joulukauppa, Philanthia

Yllätyimme, miten monta erilaista ostoskeskusta Budapestista löytyi. Keskuksissa oli tuttuja ketjuliikkeitä, mutta kuitenkin useita sellaisia vaatekauppoja, joita ei ole Suomessa, varsinkaan Seinäjoella. Meidän mielestämme kivin ostoskeskus oli Arkad. Sen vieressä on vanhempi ostoskeskus Sugar, jossa on iso kirpputori, Hada (ketjuliike). Nämä sijaitsevat 2. (eli punaisen) metrolinjan itäisellä päätepysäkillä. Saman punaisen metrolinjan varrella, Keletin rautatieaseman lähellä, on myös kiva ostoskeskus, Arena Plaza. Meidän kodin vieressä oli ostoskeskus Corvin Plaza. Siellä vartija ajoi meidän nuoret liikkeestä sillä perusteella, etteivät näin nuoret saa olla siellä ilman vanhempia. Olimme ihmeissämme. Ajoi siis ulos maksavat asiakkaat, vaikkeivat he mitenkään aiheuttaneet häiriötä siellä. Muissa liikkeissä oli kiva tunnelma. Budapestissa kukaan ei kaupittele mitään. Siellä saa ihan rauhassa, kotoiseen tapaan, katsella vaatteita. Suomen kaupoissa palvelu on ehkä hiukan ystävällisempää, muttei tuollakaan töykeätä ole.

Budapest on täynnä kirppareita. Meidänkin naapurustossa niitä oli useita. Ostelimme niistä aika paljonkin vaatteita, jotka nakkasin heti asunnolla pyykkikoneeseen. Kirpparihinnat olivat suht korkeat, mutta en tiedä, millä perusteella vaatteet niihin tulevat, sillä kirpparitavarat olivat osastoittain. Lasten osaston mekot ja tunikat löytyivät kaikki samasta rekistä. Myynnissä oli vain hyväkuntoisia vaatteita.

Keskusta on erityisen kaunis ja sen katujen rakennukset ovat historiallisia ja kauniita. Budapestissa on monta kaunista puistoa.

Leikkipuistojakin on paljon ja ne ovat hyvin varusteltuja. Lapsia siis ajatellaan, vaikka sanotaan, että Unkari on Euroopan lapsiköyhin maa. Leikkipuistoissa ja muissakin puistoissa on paljon penkkejä väsyneille kaupunkikävelijöille. Viihdyimme puistoissa pitkiä aikoja.

Patsastelua

Budapestin kaupunkikuva on taiteellinen. Sen arkkitehtuuri on kaunista. Tässä kaupungissa on myös paljon patsaita. Niitä on hauska katsoa...

...ja matkia

Budapest tarjoaa taidetta myös korville. Keskustassa oli joka ilta useampi katusoittaja. Niiden soitto ilahdutti meitä. Tästä lähtien aina, kun kuulemme Unkarilaisen tanssin nro 5, muistelemme Budapestin kesää ja tätä matkaa.

Erityisesti silmäni kiinnittyivät, kuten yleensäkin matkoilla, katulyhyihin.

Ilman kotia

Yksi asia, mikä tekee Budapestistä surullisen, on kodittomat. Alussa ne myös vähän pelottivat lapsiamme. Kodittomuus herätti monia kysymyksiä lapsissa ja vähän vastauksia meissä aikuisissa. Keskustelimme elämän epätasaisuuksista ja syrjäytymisen syistä. Keskustelimme yhteiskunnan rakenteista, sosiaaliturvasta. Mutta emme tiedä tarinoita näiden ihmisten elämästä. He saattavat kuitenkin olla jonkun äitejä ja isiä, ainakin he ovat olleet jonkun lapsia. Osa heistä oli nuoria, mikä kouraisi sydäntäni syvältä. Asunnottomia oli erityisesti metrotunneleissa, mutta myös puiston penkeillä ja katujen ovisyvennyksissä. He eivät käyttäytyneet yleensä häiritsevästi, harva edes kerjäsi, mutta oli kurjaa nähdä heitä niin paljon. Suurin osa heistä vaikutti olevan alkoholisoituneita. Onkohan se sitten kodittomuuden syy vai seuraus? Annoimme joskus joillekin heistä ruokaa. Luulen, että muutkin tekevät siellä niin, jotta he pysyvät hengissä. Aktiivisimmat korrasivat roskiksia tai myivät jotain (en toki tiedä, olivatko nämä kodittomia), mutta suurin osa makoili päivät ja illat pitkät. Jotenkin hellyttäväkin näky oli, kun suuren tien risteyksessä, pienellä nurmikaistaleella, kaiteiden välissä oli monta patjaa vieri vieressä ja monta papparaista vilttien alla. Toisaalta meitä inhotti. Useamman kerran näimme, miten joku makoo kadun reunalla ja laskee allensa. Siinä sitten koittaa huolehtia, ettei pienet jalat astuisi juuri siihen lätäkköön. Noh, aika pieni murhe meillä...

Ensi kerralla...

Etukäteen ajattelimme, että 10 päivää on niin pitkä aika, että tarvitsemme siinä välillä junareissun Balatonille tai jopa Bratislavaan (tai minä haaveilin Wieniin); näihin olisi ollut vain muutaman tunnin matka. Niihin pääsisi matkustamaan junalla. Aika kuitenkin kului niin nopsaan Budapestissa, ettemme ehtineetkään kaivata maaseudulle tai muihin kaupunkeihin. Tämä reissu osoittautui mukavaksi kaupunkilomaksi, joka onnistui hyvin perheen kanssa. Ensi kerralla pitää nähdä myös maaseutua ja pustaa.