Enkeleitä

Toisinaan taiteilijan työ on yksinäistä, mutta viime päivinä se ei ole sitä ollut. Olen niin nauttinut ihmisten seurasta!  Meillä oli riiken kanssa Seinäjoen keskustassa pop up - kauppa ja jatkamme kaupan pitoa tänään, perjantaina ja lauantaina, tervetuloa moikkaamaan!

Kauppa-apulaiseni

                                                   Keinutuoli pääsi tietysti mukaan.

 

  Me työskentelemme samalla, kun pidämme kauppaa. Riitta valmistaa tähtiä  koko ajan lisää ja minä maalailen.

 

 

 

  

 

Pop up kaupassamme on myynnissä myös Nuorten yrittäjien (9lk:n yrittäjyyskasvatuskurssilaisten)

Korttikuja 23: n korttimallisto. Tytöt ovat välillä liikkeessä myymässä myös itse näitä. He ovat kuvanneet ja muokanneet kuvat ja teettäneet näistä kortteja. Minun mielestäni tosi makeita!

 

 

 

 

 

Tämän viikon maanantaina kävin taasen eskarissa. Olin opettamassa maalaamista lapsille (ja ehkä opettajillekin?). Omant pikkuipanat pääsivät mukaani. Se oli heille elämys. He pääsivät eskarilaisten leikkeihin mukaan ja pienempi tyttönen kiersi sylistä syliin. Ovat nyt kotona puhuneet eskarikavereistaan.

 

 

Viime viikolla aloitimme enkelimaalaukset ja nyt saimme ne valmiiksi. Tai lapset saivat ja minä ihastelin heidän maalauksiaan. Ne olivat niin liikuttavan ihania! Kun enkelitaulut olivat valmiit, lapset lauloivat yhdessä  " anna enkeleitä"- laulun. Piti vaivihkaa pyyhkäistä kyyneltä.

Kun sitten samana iltana vein tilaustaulun asiakkaalle, kun hän oli tullut käymään keskustassa. Tilaajan ilo ja liikutus taulusta sai minun sydämeni laulamaan. Tuli se tunne, joka on tullut usein, että rakastan tätä työtä! Enkä lakkaa ihmettelemästä, että tästä on sattunutkin tulemaan minulle työ. Joskus mietin, että pitäisikö työn olla hyödyllisempää, kuten toisten auttamista tai sen sellaista. Toisaalta kai minäkin taiteellani jotenkin olen hyödyksi. Onkohan sekin tärkeää, että tuottaa iloa ja ehkä valoa maalausten kautta?