Keinuva kelkka

Postaus tehty yhteistyössä
esla:n kanssa. 
Sain alennusta keinutuolista 
somenäkyvyyttä vastaan.

Se taisi olla pääsiäisen aikaan, kevättalvinen ilta, kun piirtelin keittiön pöydän ääressä. Äitini tuli kysymään, että lähtisinkö käymään hänen kanssaan kirkossa. Hän käski pukemaan lämpimästi. Hän käveli autokatokseen ja otti esille punaisen eslan potkukelkan ja pyysi minua istumaan sen kyytiin. En enää muista, oliko jokin syy, että menimme kahden, mutta sen muistan, että se oli harvinaista. Olin vuotta nuoremman siskoni kanssa aina kahdestaan, joten hän saattoi olla sairaana tai jotain, kun edes hän ei ollut mukana. Oli mukavaa päästä istumaan potkukelkan kyytiin, mutta se melkein nolotti, sillä olin mielestäni jo niin iso tyttö, ekaluokkalainen. Olinhan jo neljän nuoremman sisaruksen isosisko, joten potkukelkassakin oli tavallisesti muita istujia ennen minua. Menomatkalla poikkesimme Seutuun, eli S-kauppaan, ostamaan minulle rasiallisen kinuskirakeita. Mikä sen askin nimi olikaan, missä pelle heittelee palloja siinä kannessa?  Vain minulle! Kaupan jälkeen kävelin, sillä kirkonmäki oli jyrkkä potkuteltavaksi lastin kanssa. Perillä laitoimme potkukelkan oven sivulle. Jotkut muutkin olivat tulleet potkutellen, sillä oven vieressä oli useampi potkukelkka. 

Muutimme Oulusta eteläpohjanmaalle noin 15 vuotta sitten. Ihan ensiviikkojen muistoja täältä on, kun ajelimme Keskisen kyläkaupalta Seinäjoelle päin. Koura niminen kylä herätti hilpeyttä. Kouran tien varressa oleva iso potkukelkka näytti hyväntuuliselta. Mieheni kertoi ylpeänä, että kaikki Suomen potkukelkat tulevat täältä. Esla sijaitsee Nurmossa (eli nykyisi Seinäjoella). Olisipa mielenkiintoista käydä joskus tutustumassa tehtaaseen, sanoin. 

Viime kesänä Porin asuntomesujen Kastellin talon edessä oli ensinäkemältä iloinen rivi potkukelkkoja, mitä hullua?  Kun katsoimme Riike- design:n Riitan kanssa niitä tarkemmin, huomasimme niiden olevan keinuvia kelkkoja, ihanaa! Tietysti testasimme joka väriä. Minä, joka pidän itseäni keinuasiantuntijana, annoin tuomioni: Istuttavuus huippuluokkaa, keinuttavuus sopiva, koko ihanan siro, muotoilu kaunis tai pikemminkin leikkisä. Sillä keinut ovat ihan potkulelkan näköisiä. Huippu tuote! 

Juttelimme messuilla eslan toimitusjohtajan, Mikan kanssa. Kerroimme, että olemme eslan kotiseudun bloggareita. Hän kutsui meidät kylään eslan tehtaaseen. Toteutimme kyläilyn SO-bloggareiden kanssa nyt helmikuun taitteessa.  

Vastamaalatut

esla, eli E. S. Lahtinen on peräti 91 vuotias yritys.  Vaikka joka talosta löytynee vähintään yksi esla: n potkuri, niin yhä tarvitaan lisää. Potkukelkkojen ja keinujen lisäksi heillä tehdään rollaattoreja, potkulautoa ja potkupyöriä.

Minä, keinuhullu, halusin välttämättä keinun. En tokikaan ole luopumassa rakkaasta keltaisesta keinutuolistani, mutta tarvitsen oman keinun pihakuistille. Talvisaikaan se saa keinuttaa minua saunamökissämme. Eslan keinu on siis käsitelty niin, että se sopii pihalle. Keinuni väriksi valitsin mustan.  Voin nyt potkukelkkailla vuoden ympäri. 

Keinu kävi testissä myös modernimmassa kodissa. Hyvin sopi sinnekin kotiin.

Meidän saunamökin sävyihin musta keinu tuo mukavasti kontrastia.

...en ole ainut, joka tykkää keinua

Onko sinulla muistoja potkukelkkailusta?