Vilahtiko tämä kesä kaikkia kesiä nopeammin? Sateiset päivätkö tekevät olosta vielä syksyisemmän, kuin olisi aihetta? Tavallisesti rakastan elokuuta, mutta miksi se nyt tuntuu vääränlaiselta?
Syysillan hämärissä olemme katselleet alkukesän aurinkoisia kuvia. Olemme kaivanneet Espanjan auringon lämpöä.
Meidän kokoisen perheen oli kätevintä vuokrata talo lomamme ajaksi. Vuokrasimme sen espanjan-loma.fi:n kautta. Hiukan epäilytti, että mitä jos jouduimme huijarin kynsiin ja koko taloa ei ole olemassakaan. Siellä asuva tuttumme kävi tarkistamassa, että talo on ja tiesi kertoa, että kyllä siellä vuokralaiset vaihtuvat. Kaikki toimi kuten piti. Auton vuokrasimme malagacar.com:sta . Senkin suhteen kaikki sujui, kuten piti. Auto tuli kyllä tarpeeseen ja loi mukavasti mahdollisuuksia tutustua eri kaupunkeihin Fuengirolan ympäristössä. Aion tehdä vielä yhden postauksen, jossa kerron kaupungeista, joihin teimme päiväretkiä vinkiksi niille, jotka suunnittelevat matkaa samalle seudulle.
Kotikatu aamuvalossa
Talo oli Fuengirola Torreblancan alueella. Talossa oli kolme makuuhuonetta yläkerrassa. Alakerrassa olivat keittiö ja olohuone. Naapureita ympärillä, mutta siellä kaikilla on niin korkeat aidat, ettemme nähneet heistä vilahdustakaan. Eivätkä he meistä, mutta kuulivat kyllä, sillä pihalla oli oma uima-allas, jossa lapset veittivät kaiken sen ajan, mikä olimme "kotona". Aloimme kutsua sitä kodiksi melkein heti. Ystäväperhemme majoittautui muutaman kilometrin päässä. Emme nähneet heitä joka päivä, mutta melkein. Teimme kaikki retket yhdessä. Tämä oli tosi hyvä järjestely, että vietimme molemmat perheet aikaa keskenämme, mutta oli hauskaa tehdä retkiä yhdessä tai käydä toistemme luona iltapalalla. Lapset leikkivät tosi hvyin yhdessä, joten kiukkukohtauksia ei juuri tullut.
Muutamat torakat loivat matkaamme ainoan varjopuolen. Näime kolme kappaletta niitä alakerrassamme (nukuimme yläkerrassa). Ovat aika isoja ja erittäin iljettäviä. En ole koskaan aiemmin nähnyt torakoita, vaikka olemme jonkin verran reissanneet. Yritin pitää hermot kasassa tämän asian suhteen ja onnistuinkin omasta mielestäni ihan hyvin (perhe voi olla toista mieltä). Toki nettiä selasin useampana iltana, että miten varmistamme, ettei niistä joku kipitä matkalukkuumme ja asettaudu kodiksi. En myöskään suostunut menemään iltaisin alakertaan yksin. Myrkytimme muutamana iltana reittiä, jossa olimme ne nähneet. Sen jälkeen niitä ei näkynyt.
Kulkiessamme suuren perheemme kanssa, saimme tahtomattamme paljon huomiota. Tuplasti sitä tuli, kun kahtena suurperheenä. Kaikki huomio, yhtä suomalaista vanhempaa rouvaa lukuunottamatta, oli positiivista. Lapsista tuntui varmasti yhtä kivalle, kuin meistä vanhemmista, kun heitä ihasteltiin ja meille peukutettiin, että mahtavan iso perhe. Huvittavaan tilanteeseen jouduimme Japanilaisturistien kanssa (pari bussilastillista). He unohtivat paikalliset nähtävyydet meidät nähdessään. Alkoi armoton kameroiden räpse Japsilaiseen tyyliin. Jakoivat pieniä pussukoita, joissa oli karkkeja ja keksejä.
Kaikin puolin Espanjassa oli helppoa olla lapsipeheenä. Fuengirolassa varsinkin, kun jos siellä tarvitsisi lääkäri tai apteekkipalveluja, niin niitä saisi suomenkielellä. Vältyimme lääkärikäynneiltä.
Heräsin aamulla hyvillä mielin vahtimaan lapsia altaanreunalle, kun heti aamusta oli niin lämmin. Kotioloissa olen aamu-uninen. Minun kevääni ja kesäni oli muuten aika työteliäs, joten tämän loman merkitys korostui entisestään. Onneksi voimme kuvia katsellessamme palata monta kertaa Espanjan lämpöön. Toivottavasti joskus vielä oikeastikin.
Tämä laulu tuli Espanjassa mieleeni, joten opetin sen tytöille siellä. Itse opin sen lapsena koulussa.
