Isoja ikkunoita

Voisin kirjoittaa Kohtaamisia osa2 postauksen, sillä niin mukavia ihmisiä olen tavannut. Heitä on tullut joka puolelta Suomea. Ovat käymässä asuntomessuilla ja samalla poikkeavat kesägalleriassani. Tykkään!

Kun pojalla ei tahdo riittää sorminäppäryys hattaran pyöritykseen, hän keksii keinot...

Lumilapset aikoivat olla ensin kaksi viikkoa, mutta jatkoivat vielä muutamia päiviä sen jälkeen. Heille on tulossa syysmallistot, joten niissä riittää nyt kovasti töitä. Täältä näet, mitä ihanuuksia heille saapuu. Vähän hömelöltä tuntui, kun tuli yhtäkkiä niin paljon tilaa. Vähän haikealtakin, kun olin niin tottunut höpöttelemään Heidin kanssa. Pikkuipanat pääsivät muutamaksi tunniksi mulle juttukaveriksi Heidin lähdön jälkeen. Olivat ensin ihan innoissaan, mutta hetken päästä jo valittivat, että täällä on tylsää.

Taulut sain paremmin esille, kun lasten vaatteet lähtivät. Se on kiva juttu.  Tämä on kyllä kaunis tila, kauniit, isot ikkunat.

Olemme tehneet Marika Koskimäki- Ketelän kanssa muutamia yhteisprojekteja ja lisää on tulossa...
Tässä on mun tekemä maalaus, jonka päälle Marika tekstasi taulun nimen. Ihailen hänen taitojaan. Tämä taulu on puhuttanut ihmisiä. Toiset tykkäävät tosi lujaa ja toiset ärsyyntyvät. En aio tekstauttaa kaikkia taulujani, mutta tykkään kokeilla uutta ja testailla juttuja.

 Tämä tilaustauluna teetetty koivutaulu lähti tänään kohti uutta kotia.

Tätä tilaustaulua olen maalaillut muutaman viikon melkein joka päivä jatkanut tätä. Taulun tilaaja,  on käynyt katsomassa taulua jo useamman kerran. Siksikin tämä on tuntunut erityiseltä maalaukselta. Ja meri, sitä vaan on niin ihanaa maalata. Olen melkein luullut olevani merellä tätä maalatessani. Meri-ilmasto kylläkin on puuttunut. Ei tuulesta tietoakaan.

Minulla on toki hyvät tilat maalata Torikeskuksessa. Isot ikkunat tuovat valoa, mutta myös lämpöä. Siis kuumuutta. Viluisena ihmisenä kuumuus häiritsee todella harvoin, mutta nyt on ollut muutama tukala päivä.

Sitäkin olen miettinyt, että olen niin tottunut siihen, että maalaan kesät ulkona, että olenkohan muistanut olla siitä riittävän onnellinen? Siis siitä, että saan kesällä olla pihalla kaiket päivät perheeni kanssa. Voisihan minulla olla hyvinkin työ, jossa joutuisin olemaan kesälläkin sisällä. Tämä kesä on monella lailla erilainen.  Olemme tottuneet viettämään karavaanarielämää ja kesäperineteisiimme kuuluu reissu Kuusamon erämaamökille. Lapset kapinoivat, koska se jää tänä kesänä väliin.

Se hyvä puoli on kotona ollessa, että mies saa rakennettua saunamökkiämme pikkuhiljaa.  Marjahullut lapsemme rähveltävät metsässä. Metsä alkaa meidän pihasta.

Kohtaamisia

Vähän on meinannut vetää mieltä mankeliin, kun olen vintannut pyörällä tihkusateessa töihin. Aurinkoisiakin päiviä on ollut, mutta kuin tahallaan on pudotellut pisaroita just mun menomatkalle.

Perillä sitten on ollut aivan ihania kohtaamisia!  Monia samalle päivällekin. Juttelua, naurua ja muutamia kyyneleitäkin.  Joku ihana ihminen on järjestänyt ystävälleen yllätyksen kaupassamme. Niin lähti onnellinen enkeli ystävän mukaan.  Eräs ihminen kävi kertomassa, miten muutama vuosi sitten maalaamani taulu on heille yhä rakas. Joku alkoi kertomaan tunteista, mitä taulut herättävät ja kertoili siinä samassa elämänsä tarinaa. Kaukaisia sukulaisiakin on poikennut matkallansa kesäkauppaamme katsomaan ja muitakin mukavia vieraita satojen kilometrien päästä. Ihan hirviän mukavia päiviä siis.

En malttanut olla houkuttelematta yks päivä Lumilasten asiakasta kuvaan, kun hänen lettinsä ylettyi maahan asti! Lettiä on siis yhtä paljon, kuin Vimman lettitunikassa.

Monta taulua on lähtenyt uusiin koteihin. Monta vielä odottaa oikeaa kotia. Tilaustauluja olen sopinut sen verran, ettei minulle ole luvassa työtöntä syksyä. Se on hyvä se.

Iltaisin kotona olen ollut aika väsynyt, sillä on niin iso harppaus siirtyä mökkiytyneestä maalarista kauppakeskukseen. Sosiaalinen elämä, niin mukavaa kun se onkin, ottaa voimille. Näyttää siltä, että lapset ovat tottuneet työelämääni, sillä entisten pitkien jäähyväisseremonioiden (esim. 15 min soittotuntikuskaukseenkin lähdettäessä) ovat vaihtuneet iloiseen halaukseen.

Ujoudesta

Olin pienenä aika ujo. Kotona en tietystikään ollut ujo, vaan sain kuulla usein isosta äänestäni. Vieraita aikuisia kohtaan olin ujo. Vastasin hyvin hiljaisella äänellä, jos joku kysyi minulta jotain. Silti en ole ujo esiintymään. En ole ikinä ollut. Vaikka jännitän, niin pystyn ihan helposti pitämään puheen. Muistan elävästi ekaluokalla, miten hiljainen olin, mutta pystyin ihan helposti puhumaan luokan edessä. Kasvun myötä ujous väheni, rohkeus lisääntyi. En pidä nykyisin itseäni juurikaan ujona, mutta joku ujous minun sisälläni silti on.

Se on vaivannut minua viime päivät, olenhan nyt asiakaspalvelutehtävässä. Koen, että minun pitäisi olla reippaampi. Minua hävettää, kun ihmiset katsovat taulujani, vaikka olen hyvin mielissäni, kun joku kehuu niitä kauniiksi. Menen kehuista ihan sanattomaksi, vaikka epätoivoisesti yritän keksiä jotain sanottavaa. Minä, joka olen kuitenkin muuten puhelias. Toisinaan liiankin puhelias.






Muutama vuosi sitten, kun taulujani ostivat tuttavat ja heidän tuttavansa, aloin miettiä toiminimen perustamista. Keskustelin siitä taiteilijaveljeni kanssa. Selitin veljelleni etten kuitenkaan laita taulujen kuvia faceen. Se olisi liian noloa. Siinä olisi myös se vaara, että joku ajattelisi minun ajatteleva olevani jotain. Veljeni kuunteli rauhallisesti hymyillen ja selitti, että jos aiot tänä päivänä tehdä tällaista työtä niin sinun täytyy näkyä somessa.

Sen keskustelun jälkeen ylitin häpeäkynnykseni ja latasin yhden tauluni kuvan Facebookkiin ja häpesin! Olin ihan naama punaisena ja veranpaineet kaakossa. Siitä se lähti.  Perustin pian Keltaiselle keinutuolille oman facebooktilin ja aloin kirjoittaa blogia. Hyvin harvoin nykyisin ehdin miettiä, että mitähän minusta ajatellaan. Elämä on liian täyttä itsensä miettimiseen. Paitsi tulipahan vaan mieleen, näinä muutamana päivänä Gallerian ts. pop up kaupan pitäjänä:)

Aurinkokin vilahti

Ihan alkuun vinkki ASUNTOMESSULIPPUARVONNASTA .
Saimme nimittäin vieraaksemme Pop up kauppaan "Talosta koti " bloggarin Lyden. Oli tosi kiva tavata hänet! Heidän kauniissa kodissaan on iso akustiikkamaalaukseni. Sain vierailla heillä viime kesänä, kun vein taulua heille. Silloin koti oli vielä vähän kesken silloin, mutta nyt olen nähnyt kuvissa, kun koti valmistui ja miten raikkaasti se on sisustettu.



Eilen illalla olin menossa nukkumaan. Kuopus tuli kainalooni ja huokaisi: "äitin yöpaita haisee niin ihanalle. Aina, kun mulla tulee itekettävä olo, meen sun kaapille haistelemaan yöpaitaa. Sit se paha mieli menee pois." Tuli kyyneleet silmiin, vaikka naurattikin. Olenhan ollut poissa kolme pitkähköä päivää pop up kaupassamme. Lapsilla on vähän vaikeaa sopeutua poissaolooni, vaikka oma isä on heitä hoitamassa.



Olin Asuntomessujen lehdistöpäivässä torstaina. Tässä muutamia kuvia yksityiskohdista.

 On graafista, pelkistettyä mustavalkoista... Nämä kuvat talosta "Cubo".

 ...ja koreilevaa kartanomaisuutta...   Sitä löytyy runsaasti "Villa Tangosta".

 Tämä Konton akustiikkataulu on HP Duudsonin kodista, Hartmankoti Ankkurista.

 Hartmankoti Salmiakin on sisustanut Elina Ristimaa. Tästä kodista löytyy taulujani.

Tämän kodin lastenhuoneista löytyy Lumilasten myymiä vaatteita. (Gugguu ja Papu)

 Harmaan eri sävyjä vaaleanpunaisella höystettynä. Tykkään.

Nuoren tytön huoneessa kiva kuvakollaasi kohteessa "Pikkuusen paree".

Tämä ihanan nukkekoti löytyy Jämerä kivitalosta "Lakeuden kutsu". Nukkekodin on  tehnyt Riitta Kellosaari miehensä kanssa. Riitta on tuttu Metsolassa blogistaan. Riitalla on uusi yritys, Omin,  joka valmistaan kodintekstiilejä, tarjottimia ym. 

 

Nämäkin ihanat yksityiskohdat löytyvät Lakeuden kutsu - talosta.

Messut avautuivat yleisölle perjantaina. Väkeä oli ollut paljon sateesta huolimatta. Tangoillakin tuntuu olevan porukkaa, vaikka on ollut niin harmaata ja sateista.

Tänään paistoi aurinko pitkästä aikaa! Iloitsimme siitä ja katselimme gallerian ikkunasta toria. Se näytti hyväntuuliselta.

Tänään tohdin ottaa maalit ja pensselit ja aloin maalata tauluja kaupassamme. Tila on ihanteellinen maalaamiseen valoisuutensa vuoksi.  Silti tuntui vähän hävettävältä maalata asiakkaiden nähden. Maalasin silti.



Messuvieraat, sydämellisesti tervetuloa Seinäjoen Torikeskuksen yläkertaan Pop up kauppaamme!

ps. Näistä kohteista löydät taulujani:

Kesäduuni alkaa

Pian kaikki on valmista Pop up kauppaamme varten. Vielä on muutamia työntäyteisiä tunteja edessä.
Jännittävää! Miltähän tuntuu lähteä töihin joka päivä kuukauden ajan? Olenhan tottunut tekemään työtä kotona. Heinäkuussa olen yleensä maalannut ulkona kaikkina päivinä, kun ei ole satanut. Nyt aion ottaa maalit mukaan kesägalleriaani ja maalata hiljaisina hetkinä. Toin keinutuolinkin sitä varten. Mukavan erilainen maisema ikkunoista, kuin tavallisesti. Kotona maisemani on metsää, tuolla tori. Molemmat ovat paikkoja, joista pidän, molemmat inspiroivat.

Tänään kävimme pystyttämässä Nauravan naapurin kioskin.

Tyttömme ovat jo monen kesän alla puhuneet, että haluaisivat perustaa kesäkioskin. Olemme usein siitä keskustelleet,  mutta aina se on vain jäänyt haavetasolle. Emmekö ole riittävästi kannustaneet, mahdollistaneet?

Nyt kun päätin pistää kesägallerian, niin tuli mieleen, että noin isossa tilassa olisi tilaa naapurillekin...

Tytöt päättivät perustaa siihen 4H yrityksen. Naurava naapuri kuulostaa makealta kaverilta. Hattaran ja karkkien lisäksi heillä on myynnisä Pihlamatleenan Life korttisarja.

Lumilapset tulivat mukaan ihan viime metreillä. Olen tehnyt Lumilasten kanssa yhteistyötä ihan oman yritykseni alusta saakka. Siksi olen erittäin iloinen, että he innostuivat pop up kaupasta. 

Tänään ihastelin uusia vaatteita samalla, kun laitoin omia taulujani pakalleen. Lumilapset myy Suomalaisia, persoonallisia lastenvaatteita. Heillä on myynnissä mm. Vimman, Nopsupopsun, Gugguun, Vinkeen jne. vaatteita.

Jännittäävää, mutta innostavaa. Onneksi mun ei tarvitse olla yksin. Toivottavasti myös asiakkaat löytävät meidät!

Pop up kauppa on auki ma-la klo 11-19. 6.7.-7.8.

t. Virpi

Perhereissulta kotiutuessa

Kotipihalla meidät toivottivat tervetulleeksi hyttyset ja seuraavana päivänä sade. Oli vähän hönttänä olo, kuten aina reissusta palatessa. Tätä reissua oli odotettu kaikista reissuista eniten. Tästä reissusta oli puhuttu lähes joka päivä puolen vuoden ajan.

 Marraskuussa meillä oli ystäväperhe yökylässä. Oli pimeää, koleaa ja satoi räntää vaakatasoon. Aloimme haavella kesästä ja mietimme, että lähtisimmekö yhdessä reissuun. Minua paleli, joten ehdotin Espanjaa. Onneksi ystävämme ovat yllytyshulluja, joten se oli sillä päätetty. Meillä molemmilla on isot perheet, joten reissu noin pitkälle vaatii monenlaista järjestelyä, mutta olihan meillä ihan hyvästi aikaa.

Tämän reissun onnistumista jännitimme kai enemmän, kun mitään reissua koskaan ennen. Reissu onnistui reilusti yli odotusten. Ja nyt se on ohi. Haikeaa. Toisaalta on ihanaa olla kotona ja elää arkea. Suomenkin suvi tuoksuu hyvältä. Voimmehan palata kuvin ja muistoin matkalle uudelleen. Voimme haaveilla uudesta matkasta, vaikkei se toteutune ihan lähiaikoina.

 

Aion kertoa reissustamme toisessakin postauksessa, sillä itse luen mielelläni matkapostauksia silläkin ajatuksella, että missä kannattaa käydä. Tätäkin reissua ennen luin monia blogeja, joissa kerrottiin Espanjan reissuista. Niidenkin perusteella päätimme kaupunkeja, joissa vierailimme.

Yhden Espanjataulun olen jo aloittanut. Siinä on valkoisia taloja rinteessää, kuten Rondassa on. Laitan kuvan myöhemmin. Tai tule katsomaan taulua Kesägalleriaani 6.7-7.8 Seinäjoen Torikeskukseen. Kavereinani myymälässä ovat Lumilapset lastenvaatteineen sekä karkkien, hattaroiden ja popcornien kanssa Naurava naapuri.



Ihania kesäpäiviä toivottelee Virpi (joka, pakkaa tällä kertaa asuntovaunua)

Myrsky-yönä

Kuuntelen myrskyä. Välillä räpsähtelevät valot. Toivottavasti eivät mene sähköt poikki. Pihalla on pimeää, kun lokakuun yönä. Vähän tulee jopelo olo. On nuita puitakin tuossa talon ympärillä aikamoinen lauma. Mätkähtääköhän joku mänty kohta taloa vasten? 

Olen kuunnellut myrskyä jo monta tuntia ja maalannut tyyntä. Tyynnyttänytkö itseäni? Toisinaan maalaan kyllä myrskyisiä tauluja. Niissä on voimaa. Näissä on tyyntä ja usvaa.

Olen siivonnut ja käskyttänyt muitakin siivoamaan kotia. Mukavampi olisi suunnitella koristuksia ja tehdä pikkuleipiä, mutta täytynee ensin saada kämppä kuosiin. Meillä on rippijuhlat lauantai-iltana. Tällä kertaa päätin, että siirrän osan leipomuksista muille ja käytän sen ajan maalaamiseen. Taidamme saada näin paremmat eväät pöytään. Olen vain tottunut tekemään juhliin lähes kaiken itse tai yhdessä isoimpien lasten tai mieheni kanssa, joten jokin kynnys piti ylittää tilatakseen herkkuja toisilta. Olen tyytyväinen päätökseen. Olen saanut maalattua ja minä en tunne stressiä juhlista. Jotain olen toki leiponut itsekin.

Esikoinen sai peruskoulunsa suoritettua. Kävimme yks ilta ajelulla kiertelemässä Kuortaneella, missä asuimme muutaman vuoden, kun Oulusta eteläpohjanmaalle muutimme. Kävimme katselemassa ja kuvaamassa esikoisen lapsuuden tärkeitä paikkoja. Tässä koulussa hän aloitti eskarilaisena.


Nyt on hipsittävä nukkumaan. Toivottava, että uni tulee. Toivon huomiselle tyyntä ja lauantaille aurinkoista.

Suotunnelmia

 Aurinko kun päätti retken, siskoistaan jäi jälkeen hetken päivänsäde viimeinen...

...Hän miettii, miksi toinen täällä valon lapsi on ja toinen yötä rakastaa...

Emme lähteneet kuvaamaan tuota laulua, mutta alkoipa se soida mielessäni, kun näitä kuvia katselin. Olen tainnut aiemminkin mainita, että lempikukkani on niittyvilla tai suovillaksihan sitä myös kutsutaan. Ne ovat kuin pienen peikon tai menninkäisen hiuksia. Suomaisema on yksi kauneimpia maisemia, mitä tiedän. Kaikkein kauneimmillaan se taitaa olla näin alkukesästä, kun on valkoisten kukkien aika.

Onneksi meillä on tässä ihan lähellä suo, jolle on laitettu pitkospuut, joten voin käydä latautumassa siellä usein. Suomaisema on herkkä, mutta jostain syystä myös haikea. Sellaista tunnelmaa rakastan. Sellainen tunnelmaa tahtoo tulla myös tauluihini.

Suolla on myös vähän pelottavaa, kuten metsässä yleensäkin, jos on yksin.

Näillä pitkospuilla ei voi eksyä (vaikka minä voin melkein missä vaan). En silti koskaan lähde metsään yksin.

Tälläkin kertaa tähtäsimme lenkkimme auringonlaskun aikaan. Tällä kertaa puetutin tytöille mekot ja otin kameran kainaloon. Näin kaunista siellä oli.

Petrus -poikani oli kameran kanssa myös mukana. Kaksi alla olevaa kuvaa ovat häneltä. Lisää kuviaan instagramissa; petrus_mac.

Olen maalannut useita tauluja, joissa on niittyvilloja, suomaisemaa tai tunnelmaa tuosta maisemasta. Nuo värit ja usvaisuus kiehtovat. Tämä on sellaista keijujen ja peikkojen maisemaa. Tämänkin suoretken jälkeen iski heti maalausvimma.