perjantaina, toukokuuta 26, 2017

Mies yllätti vaimonsa




Olin taulujeni kanssa yleisötapahtumassa. Siinä tauolla lukaisin sähköpostini. Oli tullut viestiä mieheltä, joka kirjoitti mm. näin:

"Kerron nyt mitä kuulin vaimolta tässä keväällä. Ihan olimme tuossa arkisissa askareissa ja vaimo siinä yhtäkkiä sanoi " haluan sitten maalauttaa Mäkisen Virpillä 50v. lahjaksi taulun, jonka aihe on, Oi katsohan lintua oksalla puun " . Tietenkin tallensin sen muistiin, mutta samalla ajattelin, jaksanko odottaa vielä n. 9,5v.
Vaimoni seuraa sinun blogeja ja näyttää aina minulle niitä. Hän kävi nyt vasta Hki:ssä ja ilmeisesti siellä päin oli jokin näyttely, siitä hän ainakin puhui. Onhan ne sinun maalaamat taulut jotenkin sellaisia, joita ei monesti näe, ne ovat kyllä vaikuttavia. Päätin tilata taulun heti, mietin samalla, miten saan tilattua, niin etttä se tulisi lahjana ja yllätyksenä, vaikka Äitienpäiväksi."


...Yksi asia on merkittävä, hänellä on suuri sydän.  Hän on kaunis ja aivan ihana ihminen, tärkein ihminen minulle."  


"...ajattelin sitten kokeilla, pystynkö vaimolta salaa tilaamaan tämän."

Luettuani tuon viestin, minulle tuli kyyneleet silmiin. Vähän nieleskellen jatkoin taulujeni esittelyä. Niin kauniisti hän kirjoitti vaimostaan ja halusi yllättää hänet. Tietysti minä lupasin maalata sen taulun ja tietysti äitienpäiväksi, vaikka meinasi kiire tulla.

Pyysin muutamia kuvia heidän kodistaan, jotta näkisin kodin tyyliä ja sen perusteella maalata tyyliin sopivan. Heillä oli erittäin kauniisti, romanttisestikin sisustettu koti, joten linnun laulupuihin tietysti laitoin muutamia kiehkuroita. Mietin tuota laulua, josta he halusivat taulun teettää. Minun mielessäni sen laulun lintu on musta, ehkä mustarastas. Kun laitoin kuvaa kommentoitavaksi, tämä mies sanoi, että hänellä tulee taulun linnusta mustarastas mieleen. He ovat sitä vaimon kanssa kuunnelleet nyt muutamina iltoina.

Kun mietimme, lähetänkö taulun vai tuonko johonkin lähemmäs, niin tämä mies toivoi, että jos toisin taulun itse, niin olisi kunnon yllätys. Niinpä ajelin heidän kotiovelleen ja myönnän, että jännitin ihan sikana. Pelkäsin, että jos se vaimo on yöpaidassaan jo on ihan nolona, kun vieras hönkäisee sisälle. Eniten pelkäsin sitä, ettei hän pidäkään taulusta. Taulu lahjaksi on aika iso riski. Olin valmistautunut ottamaan taulun takaisin (vaikka mua ois niin säälittänyt se mies, jos vaimo ei olisi pitänyt lahjastaan) tai muuttamaan häiritseviä kohtia tmv.

Yllätys onnistui:) Näin vaimon ilmeestä, että hän aidosti piti taulusta heti, vaikka oli hämmentynyt vierailustamme. Olin helpottunut.






Sain parin päivän päästä viestin:


" Pikkuhiljaa alan toipua lauantain yllätysvierailusta. ☺ Yllätys oli kyllä täydellinen, en olisi koskaan osannut kuvitella, että kesken arjen leipomusten tulen sillä tavalla yllätetyksi.
Kun huomasin, että tulet autosta taulun kanssa, oli ensimmäinen ajatukseni: "Apua, ei voi olla totta ja minä täällä arkirytkyissä, leivontamyssy päässä..." Siinä leivontamyssyä päästä kiskoessani sanoin miehelleni: "Et oikeasti oo teettänyt SITÄ taulua!" ja samalla kyllä tiesin, että juuri niin hän on tehnyt. Sillä sellainen hän juuri on, rakas mieheni.

Syy siihen, miksi olen halunnut taulun aiheesta "Oi katsohan lintua oksalla puun", on se, että niin usein arjen huolien ja väsymyksen keskellä unohtuu, että elämänsä voisi elää kuin lintu. 
Kuin lintu, joka ei huomisen huolista huokaa, vaan laulaen Luojaansa kiittää 
-ja silti ei puutetta kärsi. 
Olen kokenut, että tarvitsisin taulun muistuttamaan itseäni tuosta laulusta, joka on lempilauluni. 
Ja nyt minä sellaisen taulun sain! Taulun, jonka nähdessäni alkaa laulu soimaan mielessäni 
ja muistan, miten paljosta saan olla kiitollinen elämässäni.
Muistan, miten turhista asioista mieleni joskus kantaakaan huolta ja murhetta. 
Mitä enemmän taulua katson, sitä ihanammalta ja omemmalta se tuntuu. 
Kun katson taulua, mieleni valtaa todella levollinen ja onnellinen olo. 
Sen täytyy siis olla niin täydellinen, kuin mahdollista on. 

Lämpimät kiitokset ja halaukset Sinulle, että olet noin ihanan taulun maalannut! ❤"


Tämä yllätyksen valmistelu sai minut onnelliseksi ja sen miehen onnelliseksi ja yllätyksen paljastettua siitä onnelliseksi tuli se vaimo. Tällaista pitäisi olla paljon enemmän, siis vaivan näköä toisen eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin, mutta varmaa on, että se lisää onnellisuutta.

Siispä haastan sinut tekemään jonkun yllätyksen tai näkemään jollain tapaa vaivaa läheisesi eteen. Se voi olla jotain ihan pientäkin. Kerrothan sitten minulle, kommentoimalla faceen, mitä teit!  Laita sitten yksärillä osoitetietosi, niin lähetän sinulle tai ystävällesi yllätyksen... :)

Ihanista kevätpäivistä nauttien ja ulkona maalaillen Virpi


torstaina, toukokuuta 18, 2017

Tunturikoivu

En tiedä, kumpi on ihanampi aamun- vai illan valo. Molemmat kiehtovat. Eilen aamulla ihailin aamun valoa matkalla Mikkeliin.  Ihailin heräävää kevättä ja ensin peltomaisemia ja sitten järvimaisemia. Ajattelin, että muistavatkohan Jyväskylän seudun ihmiset olla onnellisia, kun heillä on niin kauniin järvet.


Asuntomessut ovat tänä kesänä Mikkelissä 14.7. -13.8. Alue on Saimaan rannalla. Maisemat ovat huikean kauniit! Lähes joka tontille on näkymä järven selälle. Ovat varmasti onnellisia kodeistaan.




Messualueella oli kuhinaa, sillä perjantaina on lehdistöpäivä. Kodit pitäisi saada mahdollisimman valmiiksi siihen mennessä.

Vai ottavatko itäsuomalaiset tämän letkeämmin, kuin Eteläpohjanmaalla. Iloisesta itäsuomesta puhuivat ja huitoivat päästäkseen kuvaan:).







Taidettani tulee siellä messualueen ensimmäiseen kotiin, kohde 1. Se on siis aivan alueen alussa Sievitalon koti Tunturikoivu140.

Tämä koti on jo valmis ja sisustuskin hyvin pitkällä. Kattoa ja piha-alueita olivat viimeistelemässä. Tämän kodin hauska ja huomiota herättävä yksityiskohta on nämä keltaiset pylväät terassilla. Tykkään tästä kodista erityisesti, sillä se on sisustettu raikkaasti ja tunnelmallisesti. Se on myös juuri sopivan kokoinen kahden aikuisen ja yhden nuoren koti. Kodissa on tilava, avara olohuone ja sopivan kokoiset makkarit. Terassitilaa on runsaasti.


Tällaiselta näyttää valmis Sievitalojen Tunturikoivu. Kuva otettu heidän esitteestä.

Tämän messukodin sisustussuunnittelijana toimii Linda Baki. Olemme soitelleet ja viestitelleet Lindan kanssa ja näin suunnitelleet maalauksiani. Oli kiva tavata tämä uusi yhteistyökumppanini nyt livenä. Yhteistyömme on sujunut todella mutkattomasti. Mukava, että meillä on jo uusia yhteistyökuvioita vireillä




Tähän kotiin tilattiin iso taulu, jonka pohjana oli talon asukkaiden hääkuva. Valokuva oli otettu Mikkelin Naisvuorelta ja takana näkyi Mikkelin merkittävimpiin maamerkkeihin kuuluva näkötorni. Tein maalaukseni ihan eri kulmasta, kuin valokuvassa oli, mutta tuo torni pääsi maalauksessa isoon osaan.


Toinen tauluistani on koivunrunkotaulu, joka sopii väritykseltään tähän kotiin oikein hyvin.

Tämän kodin yhteen huoneeseen tulee yksi iso Manuela Bockon maalaus.





Tässä kodissa, kuten kai muissakin tänä kesänä, on runsaasti viherkasveja.


Sekä keittiössä että kylpyhuoneessa on kauniit laatat.


Ajelin samana päivänä kotiin ja ehdin vielä tyttäreni kanssa metsään ilta-auringon aikaan. Ihailimme ilta-auringon kajoa puiden välissä ja metsän tunnelmaa. Ajatella, että meidän kodin lähellä on näin kaunista. Muistammeko me olla onnellisia siitä? Onneksi tänä iltana muistimme.


perjantaina, toukokuuta 12, 2017

Muuttoaikeita





"Minä aion muuttaa isona Skotlantiin tai Espanjaan. Espanjassa oli niin ihanaa, kun saatiin koko ajan uida ja syödä jätskiä" selitti 4 vuotias.  Minullakin on käynyt Espanjaan tai mihin tahansa muutto mielessä.  Luulen, että suurimmalla osalla Suomalaisista on, kun palelee aina vaan. Kun on sinnitellyt talven yli sitä ajattelee ansaitsevansa aurinkoa ( ja jätskiä, mutta kun ei tarkene sitäkään syödä). "Skotlantiin haluaisin muuttaa siksi, koska en tiedä siitä mitään, niin haluaisin nähdä, millaista siellä on. Mutta jos se olisi täynnä poliisiautoja, niin lähtisin heti pois. Helsinkiin en todellakaan muuttaisi, sillä siellä niitä on. "
 Laps rukka pelkää poliiseja. Ei auta, vaikka enonsa voisi lieväentää heidän ammattikuntansa mainetta, mutta sillä ulkonäöllä se ei ole helppoa;). Olimme nimittäin tässä vasta Helsingissä. Mieheni parkkeerasi automme johonkin epämääräiseen paikkaan ja juoksi äkkiä hakemaan pitsaa. Eiköhän mustamaija ajele juuri silloin siitä hitaasti ohitse ja minä hermoilemaan, että nyt tietysti sakottavat väärästä pysäköinnistä. Eivät sakottaneet, tuskin edes huomasivat meitä. Kohta toisenkin kulman takaa ajeli poliisiauto, joten lapsi julisti, että Helsinkiin en muuttaisi, kun joka puolella on poliiseja. Kyseli sitten myöhemmin, että "tarkoittaako sakottaa sitä, että joutuu vankilaan?"

Jurvakin on pois suljettu tulevaisuuden asuinpaikoista, sillä sinne on Seinäjoelta niin kivinen, kaitainen ja mutkainen tie ja liukaskin lie. Sellainen matkapahoinvoivan lapsen ja liukkauskammoisen äidin painajaistie. Näyttelyn purkureissulla yhdessä päätimme, että tänne ei muuteta ikinä. Ei, ellei ministeriöltä tule määrärahoja leveämpään ja suorempaan tiehen. Muuta vikaa Jurvasta emme siihen hätään keksineet.

Isommat lapset puhelevat muuttamisesta aina silloin tällöin, vaikka kenellekään se ei ihan vielä ole ajankohtaista. He aikovat muuttaa Helsinkiin, Ouluun, Tampereelle tai vaikka Lontooseen. Seinäjoelle he eivät aio todellakaan jäädä. Minä hymyilen, että niinhän se kuuluu mennä. Hyvä, kun itsenäistytte ja itken jo etukäteen, että miten sen sitten voi kestää. Ajattelen, ettei meillä voi olla niin huono tuuri, ettei kukaan lapsista palaisi takaisin Seinäjoelle, vaikka tiedän, että hyvinkin niin voi käydä. Ei minunkaan sisaruksista yksikään ole muuttanut takaisin Pattijoelle ainakaan vielä.

Kuopus näitä muuttosuunnitelmia kuullessaan kyseli epätoivoisella äänellä, kuten jokainen lapsistemme joskus, että onko pakko muuttaa isona kotoa pois. Vastasin hänelle, kuten jokaiselle vuorollansa, ettei tarvitse. Saat aina asua täällä. Huokasi sitten helpotuksesta ja puheli, miten ikävä tulisi, jos muuttaisi. Niin hän, kuten muutkin alkoi suunnitella, miten sitten isona asuu täällä omien lastensa kanssa. Se on niin harvinainen asumismuoto nykyisin, että epäilyttää, että kukaan heistä tähän oikeasti jäisi tai palaisi.

Me muutimme tähän 10 vuotta sitten muutaman muun muuton jälkeen. Olin viimeisillään raskaana ja väsynyt edellisen kodin siivouksesta ja tavaroiden pakkaamisesta. Kun astuin tämän kodin kynnyksen yli, huokaisin, että täältä muutan vain taivaaseen tai vanhainkotiin. En ole muuttanut suunnitelmia, muuta kuin hetkittäin toukokuisessa räntäsateessa.



´
Keväistä viikonloppua toivoo Virpi

ps. Uudistunut verkkokauppa on avautunut:Keltaisen keinutuolin kauppa

ps 2. Saanen alkuviikosta uusimmat kortit ja printit painosta. mm. tätä " Kevät puistossa" saa sitten a4 printtinä yleisön toiveesta.


Ylin kuva: Pihla Mäkinen

tiistaina, toukokuuta 02, 2017

Kanteletarta

Siitä alkaa olla jo vuosi aikaa, kun istuimme yhdessä Marika Koskimäki -Ketelän kanssa miettimään, miten me kunnioitettaisiin taiteellamme 100 vuotiasta Suomea. Tuli huippu idea! Tulkitsemme taiteellamme Kanteletarta modernisti.


Tuomme näin esiin vanhaa ja perinteistä Suomalaista tekstiä, joka kuitenkin sopii nykyaikaiseen moderniin tilaan. Tekstinä Kanteletar oli houkutteleva valinta, koska Kantelettaren tekstit ovat puhuttelevia, niin sieltä löytyy tekstiä niin moneen elämäntilanteeseen. Ovat ne omalla tavallaan humoristisiakin.

Tämä on meidän yhteisteos. Maalaus minulta ja teksti Marikalta.



Näyttelystä mielenkiintoisen tekee se, että me molemmat käytämme samoja materiaaleja, mutta eri menetelmin. Minä maalaan siveltimin ja palettiveitsin. Marika taiteilee tunnelmia kirjaimin ja viivoin.


Tämä Marikan teos on mielestäni erittäin kaunis!

Tämä maalaus on runosta "Laulan lasta nukkumahan"




Näyttelyssä on mukana meiltä molemmilta omia teoksia sekä muutama yhteisteos, jotka on toteutettu vaihtamalla teoksia keskeneräisinä. Tässä olemme haastaneet itsemme uskaltamaan taiteen tekemistä ihan uudella tavalla. On ollut huikea kokemus sotkea toisen aloittama teos!

Näyttely kiertää muutamissa eri paikoissa tämän vuoden aikana mm. Raahessa Taiteiden yössä on näyttelyn avajaiset Kahvila Hipussa. Ihan ensin se nähdään Seinäjoen sairaalan Y-talon kahvion näyttelytilassa. Pystytimme näyttelyn sinne tänään.

Tästä Marikan facesivulle

p.s Jos tiedät näyttelypaikkaa eri puolella Suomea, johon nämä taulut sopisivat, niin vinkkaa meille <3 kiitos!






Elokuus