keskiviikkona, kesäkuuta 28, 2017

Sinkkujuhannus Seinäjokisittain

Minä kuuntelen, kuinka kello tikittää ja yläkerrassa marsut vihjailevat, että ruokaa saisi taas tarjoilla. Minä en muista syödä, sillä yhden potun kolluuttaminen kattilassa tuntuu turhalta. Minä maalaan ja siivoan ja haahuilen. Mietin, muistavatko he varmasti aina laittaa pelastusliivit, kun lähtevät veneellä kalaan. Mietin, että laitoinko varmasti tarpeeksi vaatetta pienimmille. Kuusamossahan taita olla vieläkin kylmempää, kun meillä. Lähetin kyllä heidät matkaan ihan luottavaisin mielin, sillä tiesin, että he pärjäävät ilman minua, mutta pärjäänkö minä ilman heitä, mietin. Heti ensimmäisenä aamuna tuntui, etten pärjää. Menin nimittäin aamulla ruokkimaan kaneja pihalle. Ruokittuani nousin kyyrystä vauhdilla ja löin pääni kanilan katton nurkkaan. Sen pellin reuna repäisi päälakeeni haavan. Verta valui vuolaana, kuten pään haavoilla on tapana. Joudun pesemään itseäni ja kotia veriroiskeista samalla, kun painoin haavaa. En edes nähnyt miten iso haavasta tuli. Se tyrehtyi kuitenkin aika nopeasti. 

Nautin, että minulla on tämä muutaman päivän tauko ruokkimisesta ja kasvattamisesta ja ennen kaikkea nautin hetken hiljaisuudesta. Kuopus soittaa, mutta kertoo, ettei ole muistanut ikävöidä, kun on onkinut ja uinut. Sanoo, että illalla on kuitenkin ottanut aina äidin yöpaidan kainaloon ja haistellut sitä. Minulle tulee siitä hyvä mieli ja vähän haikea. Minäkin olisin mielelläni katsellut illalla tyyntä Kirpistöjärven rantaa. Katsoin kuitenkin viisaammaksi jäädä maalailemaan, kun olimme juuri 10 päivän reissussa. Jatkoin keskeneräisiä tilaustauluja. Muun muassa tällainen valoisa taulu on valmistumassa. 



Hiljaisuudesta syntyi myös yksi niittyvillataulu.






Olin varautunut yksinäiseen Juhannukseen, mutta varalta houkuttelin siskoani ja serkkuani käymään. Tulivat, joten sain viettää sinkkujuhannuksen Seinäjokisittain. Se tarkoitti retkeä Paukanevalle, joka oli valkoisenaan suopursun kukkia. Niittyvillatkaan eivät olleet vielä kokonaan nuupahtaneet. Se tarkoitti matkalta poimittuja seitsemää kukkaa (en silti itse poiminut:)) Se tarkoitti lämmintä pihasaunaa, runsasta syömistä ja vilkasta keskustelua. Se tarkoitti Seinäjokiajelua juhannuspäivänä. Tuli ylpeänä esiteltyä Itse tehty järvi ja itse tehty vuori, viime kesän asuntomessualue ja sen periskooppi.













Tietysti tuli haettua evästä Samburgerista ja vietyä vieraat syömään hampparia Musiikkiopiston pihapiiriin. Jälkiruoaksi oli mansikkakakkua meidän saunamökissä.

Heinäkuun helteitä toivotellen Virpi





tiistaina, kesäkuuta 27, 2017

Perheloma Budapestissa 2/2

Matkakertomus 2/2























Budan puoli


Budapest on iso ja monipuolinen kaupunki ja siellä on monta mielenkiintoista paikkaa. Näihin pääsee kätevästi julkisilla kulkuvälineillä, mutta kyllä me kävelimmekin monen monta kilometriä joka päivä.  Hämmästelimme, miten pienimpienkin jalat jaksoivat kulkea sellaisia kilometrimääriä. Toki he välillä alkoivat kiukutella, joten he saivat aina välillä matkustaa reppuselässä ja sylissäkin.


Budapestihän koostuu kahdesta osasta, Budasta ja Pestistä. Näitä halkoo suuri Tonava-joki. Tonavan ylittämiseen on rakennettu monta kaunista siltaa.  Pestissä on keskusta ja nykyaikaisimmat liikkeet. Meidän kotimme oli myös Pestin puolella. Budan puolella taas Linnavuori. Se on näyttävä linna ja alue. Se on valittu yhdeksi Unescon maailmanperintökohteeksi. Linnan ympäristössä on kojuja ja ravintoloita ja turisteja mahoton määrä. Me ajelimme Budan linna-aukiolle bussilla ja hämmästeltyämme sitä aikamme, kävelimme kukkulalta alas. Pidimme välillä puiston penkillä evästauon. Yhtenä iltana osa perheestä teki retken sinne uudestaan. He halusivat nähdä linnan alueen ja sieltä näkyvän kaupungin iltavalaistuksessa. Minä jäin tuolloin nuorimpien lasten kanssa kotiin leikkimään totuutta ja tehtävää.




Muutama muukin oli tullut kuvaamaan samaa näkymää.


 Budan puolella on myös Gellertin kukkula, jossa on iso vapaudenpatsas. Se näkyy hyvin Pestin puolelle, ja iltaisin se on näyttävästi valaistu. Tuolla kukkulalla kävimme yhtenä iltana bussilla, mutta emme kiivenneet sen huipulle, sillä oli jo myöhä.


Pestin puoli




Pestin puolella keskustassa on paljon erilaisia liikkeitä, mm. vaateliikkeitä ja matkamuistomyymälöitä. Isoimmat lapset ostivat itselleen kesävaatteita. Minäkin löysin itselleni muutaman vaatteen ja lapsille myös. Vaatteiden hinnat Budapestissa ovat lähes samoissa lukemissa kuin Suomessa.

Keskustan ihana Joulukauppa, Philanthia

Yllätyimme, miten monta erilaista ostoskeskusta Budapestista löytyi. Keskuksissa oli tuttuja ketjuliikkeitä, mutta kuitenkin useita sellaisia vaatekauppoja, joita ei ole Suomessa, varsinkaan Seinäjoella. Meidän mielestämme kivin ostoskeskus oli Arkad.  Sen vieressä on vanhempi ostoskeskus Sugar, jossa on iso kirpputori, Hada (ketjuliike). Nämä sijaitsevat 2. (eli punaisen) metrolinjan itäisellä päätepysäkillä. Saman punaisen metrolinjan varrella, Keletin rautatieaseman lähellä, on myös kiva ostoskeskus, Arena Plaza. Meidän kodin vieressä oli ostoskeskus Corvin Plaza. Siellä vartija ajoi meidän nuoret liikkeestä sillä perusteella, etteivät näin nuoret saa olla siellä ilman vanhempia. Olimme ihmeissämme. Ajoi siis ulos maksavat asiakkaat, vaikkeivat he mitenkään aiheuttaneet häiriötä siellä. Muissa liikkeissä oli kiva tunnelma. Budapestissa kukaan ei kaupittele mitään. Siellä saa ihan rauhassa, kotoiseen tapaan, katsella vaatteita. Suomen kaupoissa palvelu on ehkä hiukan ystävällisempää, muttei tuollakaan töykeätä ole.

Budapest on täynnä kirppareita. Meidänkin naapurustossa niitä oli useita. Ostelimme niistä aika paljonkin vaatteita, jotka nakkasin heti asunnolla pyykkikoneeseen. Kirpparihinnat olivat suht korkeat, mutta en tiedä, millä perusteella vaatteet niihin tulevat, sillä kirpparitavarat olivat osastoittain.  Lasten osaston mekot ja tunikat löytyivät kaikki samasta rekistä. Myynnissä oli vain hyväkuntoisia vaatteita.




Keskusta on erityisen kaunis ja sen katujen rakennukset ovat historiallisia ja kauniita.  Budapestissa on monta kaunista puistoa.






Leikkipuistojakin on paljon ja ne ovat hyvin varusteltuja. Lapsia siis ajatellaan, vaikka sanotaan, että Unkari on Euroopan lapsiköyhin maa. Leikkipuistoissa ja muissakin puistoissa on paljon penkkejä väsyneille kaupunkikävelijöille. Viihdyimme puistoissa pitkiä aikoja.


Patsastelua

Budapestin kaupunkikuva on taiteellinen. Sen arkkitehtuuri on kaunista. Tässä kaupungissa on myös paljon patsaita. Niitä on hauska katsoa...

...ja matkia





Budapest tarjoaa taidetta myös korville. Keskustassa oli joka ilta useampi katusoittaja. Niiden soitto ilahdutti meitä. Tästä lähtien aina, kun kuulemme Unkarilaisen tanssin nro 5, muistelemme Budapestin kesää ja tätä matkaa.

Erityisesti silmäni kiinnittyivät, kuten yleensäkin matkoilla, katulyhyihin.





Ilman kotia





Yksi asia, mikä tekee Budapestistä surullisen, on kodittomat. Alussa ne myös vähän pelottivat lapsiamme. Kodittomuus herätti monia kysymyksiä lapsissa ja vähän vastauksia meissä aikuisissa. Keskustelimme elämän epätasaisuuksista ja syrjäytymisen syistä. Keskustelimme yhteiskunnan rakenteista, sosiaaliturvasta. Mutta emme tiedä tarinoita näiden ihmisten elämästä. He saattavat kuitenkin olla jonkun äitejä ja isiä, ainakin he ovat olleet jonkun lapsia. Osa heistä oli nuoria, mikä kouraisi sydäntäni syvältä.  Asunnottomia oli erityisesti metrotunneleissa, mutta myös puiston penkeillä ja katujen ovisyvennyksissä. He eivät käyttäytyneet yleensä häiritsevästi, harva edes kerjäsi, mutta oli kurjaa nähdä heitä niin paljon. Suurin osa heistä vaikutti olevan alkoholisoituneita. Onkohan se sitten kodittomuuden syy vai seuraus? Annoimme joskus joillekin heistä ruokaa. Luulen, että muutkin tekevät siellä niin, jotta he pysyvät hengissä.  Aktiivisimmat korrasivat roskiksia tai myivät jotain (en toki tiedä, olivatko nämä kodittomia), mutta suurin osa makoili päivät ja illat pitkät. Jotenkin hellyttäväkin näky oli, kun suuren tien risteyksessä, pienellä nurmikaistaleella, kaiteiden välissä oli monta patjaa vieri vieressä ja monta papparaista vilttien alla. Toisaalta meitä inhotti. Useamman kerran näimme, miten joku makoo kadun reunalla ja laskee allensa. Siinä sitten koittaa huolehtia, ettei pienet jalat astuisi juuri siihen lätäkköön. Noh, aika pieni murhe meillä...


Ensi kerralla...





Etukäteen ajattelimme, että 10 päivää on niin pitkä aika, että tarvitsemme siinä välillä junareissun Balatonille tai jopa Bratislavaan (tai minä haaveilin Wieniin); näihin olisi ollut vain muutaman tunnin matka. Niihin pääsisi matkustamaan junalla. Aika kuitenkin kului niin nopsaan Budapestissa, ettemme ehtineetkään kaivata maaseudulle tai muihin kaupunkeihin. Tämä reissu osoittautui mukavaksi kaupunkilomaksi, joka onnistui hyvin perheen kanssa. Ensi kerralla pitää nähdä myös maaseutua ja pustaa.





Nyt nautimme Suomen suvesta. Toivomme lämpimiä päiviä!
Mukavaa keskikesää t. Virpi



lauantaina, kesäkuuta 24, 2017

10 päivää 10 parhaan kaverini kanssa








Matkakertomus 1/2



Kotiuduimme aamu viideltä. Emme menneet heti nukkumaan, sillä kotipihan omenapuu oli alkanut kukkimaan. Olikohan siinä minään muuna kesänä ollut noin valtavasti kukkia? Ihailimme sitä hetken ja kiertelimme pihalla ennen unta. Tuoksui ihanan raikkaalle, Suomelle! Ruoho oli pitkää, raparperi rehotti ja pensaat. Oli valoisaa, jopa kirkasta. Kylläpä Suomen kesä on ihana ja varsinkin kesäyöt! Vielä hetki sitten tunnelmoimme pimeistä, lämpimistä illoista Budapestissa.



Koska sain viime kesän Espanjan reissujen blogipostauksista paljon kivaa palautetta ja jotkut ovat jopa toteuttaneet reissun sinne kirjoitukseni innostamana, kirjoitan tästäkin reissusta pari juttua. Jos suunnittelet matkaa Budapestiin, niin tässä on joitain vinkkejä, missä meidän mielestämme kannattaa käydä. Kerron tietysti erityisesti lapsiperheen näkökulmasta.







Valitsimme matkakohteeksemme Budapestin siksi, että olimme käyneet siellä aiemmin ja ihastuneet kaupunkiin. Edellisen reissun postauksen voit lukea täältä Sillä kertaa reissu oli aikuisten, eli minä, mieheni ja ystäväpariskuntamme. Silloin puhuimme, että tämä kaunis, historiallinen kaupunki olisi kiva näyttää joskus lapsillemmekin. Ajatus jäi kytemään. Päättelimme myös, että  Budapsetissa pitäisi olla kesä pidemmällä ja lämpimämpää kuin Suomessa. Myös lentolippujen edullisuus innosti tähän kohteeseen. Varasimme matkamme jo joulun alla. Silloin oli Norwegianilla edullisia lentotarjouksia Budapestiin.  Annoimme lapsille "matkalahjakortit" joulupaketissa.

Vuokrasimme samoihin aikoihin Booking.com:n kautta ison kämpän Pestin puolelta, aika lähetä keskustaa, Corvinista. Sinne pääsee kätevästi keskustasta joko metrolla tai ratikalla. Vuokraa ei tarvinnut maksaa ennakkoon, vaan vasta sitten, kun avaimet luovutettiin meille. Tämä lisäsi turvallisuuden tunnetta, sillä on aina riski vuokrata kämppä netin kautta. Muutama päivä ennen lähtöä viestittelimme vuokranantajan kanssa sähköpostilla.

Kun matka oli tiedossa, alkoivat lapsemme kerätä ostosrahaa kotitöillä. Unkarin rahayksikkö on Forintti (HUF). Kylläpä siinä tuli rikas olo, kun eurot vaihdettiin Forinteihin. Siinä liehuteltiin tonnisia. 1e on noin 300 forintia, eli tonnin seteli sisältää n. 3 euroa. Vaihdoimme vähän rahaa jo Suomessa, vaikka tiesimme, että Budapestissä rahan vaihtamien on huomattavasti kannattavampaa. pankkikorttikin toki käy melkein joka paikassa, mutta vuokra piti maksaa käteisellä.



Lähdimme reissuun melkein heti, kun kesäloma alkoi. Ostimme lentoasemalta kaikille liput, jolla pystyimme matkustamaan koko reissun ajan julkisilla ajoneuvoilla. Budapestissähän on todella hyvä julkisen liikenteen verkko; metro (kolme eri metroreittiä), ratikka ja bussit. Kaikkia näitä käytimme ja joka päivä liikuimme johonkin päin. Alussa julkisilla kulkeminen vähän stressasikin, jos bussi oli vaikka valmiiksi jo täysi ja me ahtauduimme isolla porukalla sisään. Koko ajan me vanhemmat ja isoimmat lapset pidimme silmällä ja käsistä kiinni pienimpiä, että kaikki varmasti pysyvät mukana. Tai kun metro pysähtyy niin hetkisen ja ovet paukahtavat vauhdilla kiinni, niin olimme tarkkoina, että varmasti jokainen ehtii sisään. Lapsemme ovat kyllä sen luonteisia, että pysyttelevät meidän aikuisen lähellä. Budapestissä lapsille annetaan julkisissa aika herkästi istumapaikka.





Kotimme sijaitsi ison, monikaistaisen tien (nimesimme sen paikalliseksi Mannerheimintieksi) varrella. Sen lähistöllä olivat sekä poliisi- että ambulanssiasemat. Voi mahdoton, miten usein niiden ulina kaikui meidän korviimme. Jotain hyvääkin siitä ulinasta täytyy seurata. Oman kotimme lähistöllä menee iso tie. Siitä kuuluu hälyytysajoneuvon ääni ehkä kerran kuussa. Kun ulina kuuluu, pienimmäiset syöksyvät sisälle pelokkaina. Nyt he varmasti tottuivat näihin ääniin. Ensimmäiset yöt nukuin huonosti liikenteen melun vuoksi. Moottoripyörien äkäinen kiihdytys ja hälyytysajoneuvojen ulina herättivät minut useamman kerran yössä. On sitä niin täällä kotikorvessa tottunut nukkumaan hiljaisuudessa. Lapset olivat kai niin väsyneitä kaikesta uudesta, ulkoilmasta ja kovasta kävelystä, että nukahtivat nopeasti ja nukkuivat sikeästi.





 Kotimme oli ihan siisti ja sopivan iso. Talossa oli korkea huonekorkeus ja kauniit ikkunat, joissa oli leveät ikkunanlaudat. Asuntomme sijaitsi neljännessä kerroksessa. Talossa oli neljä makuuhuonetta, kolme vessaa ja kaksi suihkua. Jopa kaksi sänkyä jäi ylimääräiseksi. Yksi vessa jäi myös käyttämättä, kun se valutti vesiään lattialle. Kodissa oli myös pyykkikone, mutta ei tiskikonetta. Keittiövälineistö oli osin puutteellista, joten päättelimme vuoranantajan ajattelevan, ettei kodissa juurikaan kokata. Me kuitenkin toisinaan koitimme kokkailla, vaikka Budapestissa on edullista syödä myös ulkona.


Kun juntti löytää lähistöltä Lidl:n...

Jonkin verran tuli Mc Donaldsiakin valitettavasti kannatettua, mutta muissakin ravintoloissa söimme. esim. Trofea Grill on paikka, jota voin suositella.







Viimeksi löysimme tämän ravintolan  jonkun suomalaisen matkabloggaajan ansiosta. Tässä ravintolassa on buffetpöytä ja tarjottavaa on todella paljon. Liharuokia on melkoinen valikoima. Siitä voi valita itselleen sopivan pihvin tmv, ja antaa kokille paistettavaksi. Paljon muitakin ruokia on tarjolla, esim. Sushia, jota osa lapsistamme maistoi ensimmäistä kertaa.







Salaattejakin oli mukava määrä. Jonkun lihan pippuri tai chili oli niin tulista, että minulla meinasi henki salpautua. Lapset olivat huolissaan, kun luulivat minun itkevät ja melkein itkinkin, kun koko suu oli ihan tulessa. Jälkiruoat lievittivät tuskaani, joten otin oikein ison annoksen tuulihattuja ja jäätelöä. Siitä syystä en hoikkunut reissussa yhtään, vaikka olisin sen sallinut tapahtuvan. No, en voi syyttää tätä yhtä annosta, vaan joka kulmalla oli vielä italialaistyyppistä jäätelöä ja minä, joka en edes jäätelöstä pidä, sorruin niihin. Olivat niin herkullisesti esillä ja maksoivat vain 0,50- 1e kappale ja olivat joissakin paikoissa niin isoja, etten jaksanut syödä kokonaan.



Budapestissa oli reissumme ajan todella hyvä sää. Aurinko paistoi ja asteita oli 27-31 välillä. Teki mieli uimaan. Viime reissulla Budapestissa kävimme keskustan kylpylässä. Sinne suositusikäraja on 14 vuotta, joten se ei olisi meitä palvellut. Onneksi löysimme Margitin saarella olevan vesipuiston. Vietimme siellä koko päivän ja tykästyimme niin, että menimme muutaman päivän päästä uudelleen. Senkin altaiden vesi tulee kuumista lähteistä. Puistossa oli monta eri allasta, useimmat lämpimiä. Lapset tykästyivät erityisesti aaltoaltaaseen ja vesiliukumäkeihin.




Margitin saari on kaunis paikka, iso viihtyisä puistoalue. Siellä on yksityisautoilu kielletty, joten sekin tekee saaresta niin rauhallisen. Saari on saanut nimensä Unkarin kuninkaan tyttären mukaan. Siellä on aikanaan ollut myös luostari, jonka kirkon raunioita on siellä yhä jäljellä.








Saaren ympärillä kiertää hyvät pyörätiet, jonka toinen kaista on tarkoitettu juoksijoille. Sen pinta on juoksemiseen sopivaa, kumimaista mattoa. Lenkkeilijöitä oli siellä todella paljon.



Margitin saarella on ruusutarhoja ja lampia, joissa uivat kilpikonnat, kalat ja sorsat. Lasten mielestätämä oli ihana paikka. Vietimmekin siellä useampana päivänä kiireetöntä aikaa.








Seuraavassa posauksessa aion kertoa Kirppareista, vaatekaupoista, Budan linnasta ja kodittomuudesta