#blogi

Peacy Creations



Kerroin jokin aika sitten olleeni yrittäjäkurssilla, jossa mm. kerroin yritystarinani. Samalla kurssilla oli myös nuoria yrittäjiä, opistolaisia, jotka silloin suunnittelivat yrityksiään. Tutustuin yritteliääseen poikaporukkaan Artturi Aholalaan, Johan Karjulalaan, Andreas Aholaan ja Leo Pelkoseen.  Lupasin sponssata heitä yrityksensä alkutaipaleella. 


Aivan kuten Mööpelin(Linkki Mööpelipostaukseen) poikien tekemisistä näidenkin nuorten tekemisestä paistaa into ja itsevarmuus. Mua jotenkin hellyttää se. Nämä nuoret, joilla on kirkas katse, mieletön tekemisen palo ja meininki, eivät taida olla niitä, joiden syrjäytymisestä tarvitsee olla huolissaan. Yrittäjyys on varmasti myös yksi hyvä keino kehittää itsetuntoa.  Siinä saadaan energian keskittymään johonkin, mistä varmasti oppii ja on hyötyä koko elämän ajaksi. 




Pojilla, on yritys, joka on nimeltään PEACY CREATIONS (tuosta linkki heidän sivuilleen). 
Yrityksen ideana on rohkaista lapsia tutustumaan englannin kieleen heidän tuotteidensa kautta. Heidän päätuotteenaan ovat englantia opettavat lastenvaatteet, mutta kieltä opettava pelikin on tulossa. Poikien yrityksen tavoitteena on saada lapsille ensikosketus englannin kieleen jo varhaisessa vaiheessa. Pojat aikovat pitää lapsenmielisen ajattelun mukana kaikessa tekemisessään, mikä näkyy teidän tuotteissaan. Yhdessä paidoista lukeekin näin:






Pojat sanovat, että heidän mielestään lapsilla on nykyään liian kiire kasvaa isoksi. Jos on liian kiire kasvaa aikuiseksi, menettää huolettomuutensa. Lapsenmielisenä voi olla vapaasti oma itsensä ja nauttia elämän jokaisesta hetkestä.

Yksi päivä posti toi meille paketin. Se oli Peacy Creationilta. Kun avasin sen, sanoin, että jaahas, 90-luku on todellakin tullut takaisin. Jos nuoret suunittelevat paitoja, joista minulla tulee mieleen 90- luku, niiden täytyy olla muotia. Paidat olivat just sopivat kahdelle perheemme nuorimmaiselle. Heidän mielestään paidat olivat ihanan väriset. Kun puin paidat lastemme päälle, molempien ensimmäinen lause oli " Ihanan lämmin!" 




Kuopus oppi jo paitansa sanat enkuksi.












Pojat haluavat paidoillaan opettaa englannin sanojen lisäksi värejä. Heille on tärkeää, että paidoissa on iloiset värit. Nämä paidat tulevat olemaan kuopuksen päiväkotipaita ja ekaluokkalaisen koulupaita. 



Jäämme odottelemaan uusia malleja, uusia tuotteita, uusia sanoja, mitä opetella.
Onnea ja menestystä poikien yritykselle! 

(Kaupallinen yhteistyö, eli postaus tehty paitoja vastaan)

Lintuja ja lakeutta -maalauksilla hiljaisuutta

Toisinaan minulle tulee olo, etten saa mitään aikaiseksi, mutta kun nyt katson viime kuukausien kuvia, niin olenhan minä aikaan saanut, ainakin maalausjuttuja. Kävin joku päivä hakemassa lastin akustiikkalevyjä. Minullahan ei ole kunnollisia tiloja niiden säilytykseen, joten nojailevat nyt seiniä vasten työtilassani, olkkarissamme ja keittiössämme. Meillä ei nyt ainakaan kaiu! Jotkut ovat ehtineet jo kyselemään, että olenko aloittanut heidän Habitaressa tilaamaansa akustiikkataulun. Nyt on monta aloitettuna ja pari valmiina.

Nämä kaksi  ovat viimeistä silausta vaille valmiita matkaan.

 Tämä taulu sai aiheensa runosta: "Taivaan muuttolinnun lailla"... Laitoin taulun nimeksi runosta lauseen: "Matkallansa muuttolinnut toistensa suojaan parveutui". Tämä taulu on iso, 120x240cm kokoinen. Tämä tulee uuden, korkean kodin portaikon yläpuolelle luomaan kauneuden lisäksi hiljaisuutta, akustiikkalevyä kun on.


Tämäkin taulu on iso 120x180cm kokoinen teos. Halusin tauluun tunnelman, että aamu valkenee, yön varjot väistyy. Toivon, että taulua katsoessaan tulisi rauhallinen ja valoisa tunnelma. Taulun nimeksi annoin  "Aamu valkenee".

Tämäkin taulu on nyt valmis. Tämä on ollut jo pidempään teon alla.
Tässä maalauksessa on lempeyttä ja voimaa!

Tässä yksityiskohta taulusta, niin näkee, mitan struktuurinen on taulun pinta.




Olin otettu, kun minulta pyydettiin maalauksia Seinäjoki-Areenan kabinettiin. Nämä ovat kaksi isoa akustiikkateosta, metri kertaa, eli  yhteensä neljä metriä pitkä teos. Tämä sai nimekseen " Lakeus, maisemani". Abstraktista maalauksesta voi erottaa lakeuden pellot ja Seinäjoen siluetin. Näiden taulujen tarkoitus on luoda kauneutta ja samalla poistaa tilan kaikua.

Kun kävin asentamassa taulut mieheni kanssa Areenaan, huomasin unohtaneeni pienemmän kameran putken kotiin. En saanut siis mahtumaan maalauksia edestäpäin samaan kuvaan. Käyn joku päivä uudelleen Areenassa kameran kanssa.

Areenan uusien tilojen sisustussuunnitelmasta vastaa sisusstussuunnittelutoimisto Mäkelä & Roos, jossa suunnittelijoina toimivat kaksi sydämellistä vahvaa naista, Nina Mäkelä ja Tiina Roos. 


Tänään olen ehtinyt kuunnella muutaman tunnin hiljaisuutta. Olen maalannut takkatulen ääressä. Äsken palasivat koululaiset juttuineen. Näemmä söivät välipalaa ja jättivät voit ja juustot pöytään (miten ne sais opetettua?) ja häipyivät pihamökkiin läksykirjoineen. Minun taitaa olla aika siirtyä kotitöiden pariin.

ps. Verkkokaupassani on nyt vuoden 2018 seinäkalenterit ja uusia joulukorttimalleja.
ps2. Toimiontojen talon taidenäyttely jatkuu vuoden loppuun saakka.
ps3. ARVONTA facesivuillani, Tervetuloa osallistumaan!

Mukavaa tiistaita toivottelee Virpi

Valkoinen puu

Marraskuu! Minä ripustelin jo joitain valoja tunnelman luomiseksi. No, myönnetään kannoin kuusenkin tupaan. En sentään vielä sitä metsästä hakattua, vaan sellaisen pienen muovisen Ikean kuusen. Marraskuun hämäryyteen joulun tunnelmointi tuo valoa. Nyt tunnelman kruunaa lumipeite, jonka emme totisesti toivo sulavan.





Lunta sateli hiljalleen kun kävelin Seinäjoen keskustassa. Olin iloinen saadessani kutsun bloggareiden pikkujoulubrunssille Valkoiseen puuhun. Kun avasin kahvilan oven vasteeni tulvahtivat kanelin ja kaardemumman tuoksut. Sisällä soivat joululaulut!


Oli mukava jututtaa muita bloggareita.

Kahvila on toiminut 2011 vuodesta asti Kauhajoella, kunnes se 2016 avasi toisen kahvilansa Seinäjoelle. Olen käynyt siellä monta kertaa kahvilla tai oikeammin teellä. Tämän kahvilan leivonnaiset ovat makeita ja isoja, joten jopa minä en niitä meinaa jaksaa syödä.
Olen suositellut kahvilaa kaikille Seinäjoella vierailleille turisteille. Kahvilan omistajat ovat Suomalais- Amerikkalainen pariskunta Kirsi ja Mark. Tässä kahvilassa saa amerikkalaisia herkkuja, jotka leivotaan Eteläpohjalaisista raaka-aineista. Kahvila on tunnelmallisesti sisustettu.





Brunssilla maistelin mm. näin komeaa porkkanakakkua ja ihanan mehevää red velvet kakkua.






Marenkeja maistelin myös. Näissä toisissa oli suklaan, toisissa piparmintun maku. 



 Valkoisesta puusta voi ostaa herkkuja myös kotiin. Heillä on myynnissä myös kahvilan omistajapariskunnan Kirsin ja Markin keramiikkaa.










Kanssani bloggareiden joulubrunssilla olivat bloggarit näistä blogeista: Kani vinossaKipot pinossa, Kotini on helmeniVoita ja suolaa, Puolitoista kerrosta kotia, Tuulialla, LumikallioSiskonpaneelisoppaaElämää keltaisessa talossaSaijisBöndevege

 ps. Kävin eilen pystyttämässä näyttelyni  "Varmaan myöskin kohdannet jouluenkelin" Seinäjoen Toimintojen talolle. Tässä näyttelyssä on joulutunnelmaa: meitteliäitä ja leikkisiä tonttuja ja enkeleitä, jotka suojelevat ja luovat toivoa. Mukaan on päässyt muutama taulu, jossa muistellaan kesää tai kuljetaan kaupungin katuja käsikädessä.

Toimintojen talolla on Taide- ja joululauluilta ti.7.11. klo 18.- 19.30.
Tervetuloa aloittamaan joulufiilistelyt, laulamaan perinteisiä joululauluja, kuuntelemaan
lauluesityksiä ja herkuttelemaan leivonnaisilla, kahvilla ja glögillä. Kahvilaa pitävää Nuorten 4H-yritys Naurava naapuri.




 Mukavaa marraskuuta toivottelee Virpi
























Jouten

Perjantaina 20.10.

Olen muutamaan kertaan tainnut mainitakin, että syksy on ollut hektinen. Kävi ilmi, että olin unohtanut pari juttua. Olin luvannut ottaa asiakkaaseen yhteyttä, mutta olinkin unohtanut. Tiesin vanhastaan, että kun näin alkaa käymään, olisi aika vetää happea. Aloin suunnitella lomamatkaa. Vanhimmilla tytöilläni oli hyvin samansuuntaiset haaveet. He olivat tienanneet matkarahansa 4H- yrityksiensä töillä.






Varasimme viime tinkaan matkan Teneriffalle, Puerto de la cruziin. Syysloman seutuvilla ei ollut enää kovasti matkavaihtoehtoja tarjolla, mutta meidän kriteerimme oli vain lämpö. Tiesimme, että Teneriffan eteläisellä puoliskolla olisi varmemmin aurinkoista, mutta tällä puolella kauniimmat, vehreät maisemat. Tätä puolta puolsi myös lukioikäisten shoppailuinto. Santa cruzin ostoskeskuksiin ja ostoskadulle oli bussilla meiltä vain puolen tunnin matka.




Halusimme edullisen matkan, joten hotellimme ei ollut mikään loistoisa. Se oli kuitenkin meidän mielestämme ihan hyvä, mutta sijaitsi korkealla rinteellä, joten sinne kavutessa 30 asteen helteessä tuli tuskanhiki pintaan.  Matkapakettiin ei kuulunut aamiainen, mutta maksoimme sen, sillä kokemuksesta tiedämme, että tavallisesti tukeva aamiainen korvaa lounaankin. Ensimmäinen hotelliaamiainen oli ankea, sillä leipä oli homeessa. Siitä tuli fiilis, että onkohan kaikki muukin vanhaa. Ei ollut aamiainen mikään makuelämys muutenkaan. Harmittelimme, että olimme varanneet aamiaisen, sillä hotellissamme oli iso jääkaappi ja keittotaso, joten olisimme hyvin kokanneet runsaan aamiaisen hotellillakin. Tuli jätettyä väliin useampikin aamiainen.







Lämpöä toivoimme ja sitä saimme. Asteita oli melkein koko ajan 30. Aurinko paistoi enimmäkseen, mutta pilvistäkin oli välillä. Tytöt uivat altaalla ja meressä ja snorklasivat. Minä luin kirjoja ja olin jouten. Keskustan rantaan en jaksanut raahata kirjaa ja wifikään ei pelittänyt. Siispä vain istuin ja ajattelin. Tuli pitkästynyt olo, jopa tylsää. Jännä tunne. En muista kokeneeni sellaista moneen vuoteen.






Katselin aaltojen loiskuntaa, kivien muotoja ja värejä. Katselin rakennusten muodostelmaa ja niiden värejä. Ajattelin uusia maalausaiheita. Katselin rapuja ja liskoja, joita vilisteli rantakivikossa ja muureilla. Vähän puistatti, kun tulivat liian lähelle. Minusta tuntui, että tarvitsin tällaisen pätkän joutenoloa. Minun ei tarvinnut palvella ketään. Ei huolehtia kenenkään syömisitä, läksyistä, kuskauksista, vaatteista. Minun ei tarvinnut selvitellä yhtäkään riitaa. Muutamiin sähköposteihin ja puheluihin vastailin. Viikko tuntui sopivalta ajalta olla tauolla, sillä ikävähän se yllätti kuitenkin kotijoukkoja ja hirveä maalausinto.








Olen mielissäni siitä, että omat lapset ovat niin helppoa ja kivaa matkaseuraa. Me kävelimme hirvittävän määrän kilometrejä, istuimme rannalla, etsimme ruokapaikkoja ja kiersimme niitä samoja kauppoja, joissa oli melkein sama tarjonta kaupasta toiseen. Onneksi löysimme viimeisenä iltana kivan puodin ja erittäin ystävällistä palvelua. Samalla kadulla oli toinenkin kiva kauppa ja yhtä ystävällinen myyjä. Näissä liikkeissä oli erilainen tarjonta ja mielenkiintoista designia.













Santa cruz:ssa kävimme kaksi kertaa bussilla. Eka kerralla kiersimme ostoskeskuksissa ja toisella kerralla kävelimme kauppakadun  päästä päähän. Ostin vain muutaman vaatteen itselleni, mutta tytöt ostelivat enemmänkin. Minun energiani meni pitkälle siihen, että keksin jokaisella jonkin kivan tuliaisen.


 




Hassua, että viikko muiden ruoilla saa aikaan innon takaisin kauhan varteen. Ravintoloista voisin mainita yhden, missä kannattaa käydä. Tyttären kaveri suositteli sitä meille. Kävimme siellä kaksi kertaa. Paikka oli siisti, eli tuli sellainen fiilis, että täällä tohtii syödä kaikkea (raskaana ollessa ruokamyrkytyksiä haluaa ihan erityisesti välttää).  Ravintola on hotelli Wallen alakerrassa. Tässä ravintolassa sai syödä 8e:lla buffetpöydästä kaikkea mahdollista jälkiruokineen. Hyviä vaihtoehtoja oli aika paljon. Juoma piti maksaa erikseen.




 


Kotiutumista seuraavan päivän siivosin ja maalasin kuin vimmassa. Hissuttelimme vielä toiseksi vanhimman tyttöni kanssa kahdestaan päivän kotona, sillä vanhin jäi Hesaan ja mies oli muun katraan kanssa Kuusamossa. Nyt odottelemme meille ystäväperhettä pohjoisesta. Joululaulut soivat, piparkakut on koristeltu, tortut leivottu, kynttilät palamassa, lahjat piilotettuna. Meillä on pikkujoulu!


Taideillan tunnelmissa yhä

Syyskuu oli oikein toiminnan kuukausi. Olin monessa jutussa mukana, että olen ihan täynnä intoa ja jonkin verran väsynyt. Tapasin kuukauden aikana valtavasti ihmisiä ja sain kertoa taitestani, työstäni.
Maalaamaankin ehdin, vaikkakin vähemmän, kun tavallisesti. Nyt olen lähinnä linnoittautunut kotiin ja kuljeskelen collareissa, joiden lahkeissa on maalin roiskeita. Maalailen nyt tilaustauluja, joita on aika paljon. Saan pitää vähän lomaakin tiiviin syksyn vastapainoksi.

Viime viikon perjantaina ajelin Ouluun. Matkalla vein yhden suuren tilaustaulun aivan ihanaan kotiin, jonka ikkunoista näkyy kauniisti peltoa ja metsää. Oli mukava nähdä, miten hyvin taulu sopi kodin väreihin ja ikkunasta avautuvan metsän väreihin. Kun taulu pääsee seinälle, se näkynee instagramissa täällä Honkainkeskella nimisellä tilillä. Olen itse seurannut tämän kauniin ig-tilin kuvia jo pitkään.



Matkalla vein toisenkin taulun, merimaiseman uuteen, nättiin kotiin Raaheen. Samalla kävin isäni kanssa purkamassa näyttelyn Kahvila Hipusta.



Oulussa pystytin sitten näyttelyn taideiltaa varten. Onneksi siskoni ja toisen siskon poika tulivat auttamaan taulujen ripustamisessa! Osa tauluista tosin jäi vielä joksikin aikaa kahvila Pihan seiniä koristamaan.

Kahvila Piha oli erittäin onnistunut valinta taideillaksi. Takuulla järjestämme uudelleen taideillan joskus tuolla. Kahvilan akustiikka oli todella hyvä musiikille. Henna-Mari lauloi todella kauniisti ja Emilia Soranta säesti taitavasti. Musiikki oli oli siis todella tasokasta! Laulutkin olivat juuri niin ihanan kaihoisia syyslauluja, kuin voi olla. Ihan liikutuin niitä kuunnellessa. He lauloivat mm. Syksy on saapunut kaupunkiin, Lapin kesä, On suuri sun rantas autius....
Näiltä naisilta on ilmestynyt yhteinen levy, Katseeni kohotan, jota voi tilata Täältä. Meillä on tuo levy soinut ahkerasti. Minä houkuttelin heitä tekemään seuraavaksi kaiholevyn. Sellaiset laulut uppoavat minuun ja oletan, että aika moneen muuhunkin. Toivottavasti innostuivat levyn tekoon!

Nautin todella paljon Oulun taideillasta ja oli mukava jututtaa ihmisiä. Merkittäväksi koin, että sattumalta kahvilassa oli pariskunta, jota en lainkaan tuntenut, mutta jonka kanssa juttelin. He ostivat myös pari taulua minulta.  Myöhemmin selvisi, että tämä mies on pikkuserkkuni!

Oulusta minulla ei valitettavasti ole kuvia, sillä kamerani WIFI lakkasi toimimasta, joten jouduin viemään sen huoltoon.


Olen lisäillyt muutamia uusia tauluja ja kortteja Verkkokauppaani. Nyt on pari akustiikkamaalaustakin päässyt kauppaan. Niitä teen pääasiassa vain tilauksesta.


Vähän olen jo joulufiiliksellä, sillä sivuilta löytyy nyt uusi tuoteryhmä: Joulu. Vuoden 2018 vuosikalenteri ilmestyy lähiviikkoina ja uusia joulukortteja myös. Uusia pieniä enkelitauluja on myös tuloillaan.

ps.
Tästä pääset lukemaan ihanan sisustusblogin, Kotini on helmeni, postausta akustiikkamaalauksistani. Mukana on myös alekoodi -15% kaikista verkkokaupan tuotteista. 


Zalka ja Pika

Olen kerran käynyt Sloveniassa. Siitä on pian kymmenen vuotta, kun kävin siellä mieheni ja tyttäremme Pajun kanssa, joka oli silloin alle vuoden ikäinen. Olimme haltioissamme Slovenian maisemista, siitä vehreydestä, Alpeista ja siisteydestä. Olimme tuolloin reissussa ystäväpariskuntamme kanssa. Olimme vierailulla yhteisen ystäväperheemme luona, jotka asuivat silloin Sloveniassa.

Kun syksyn alussa lukiolaisemme puhuivat, että koululle on tulossa vierailijoita Sloveniasta ja että heille etsitään majoitusperheitä, innostuin heti.

Viime sunnuntaina sitten saimme meille kaksi ihanaa tyttöä, Zalkan ja Pikan, Slovenaista.
Yhteinen kielemme oli englanti. Se ei ole heidänkään kotikielensä, joten heitä oli aika helppo ymmärtää. Olen onneton englannin kielessä.  Kun kieltä on tarvittu, minulla on ollut tapana olla hiljaa ja antaa parempien puhujien hoitaa puhepuolen. Tällä kerralla, kun tytöt olivat meillä ja kuulijoina vain oma perhe, yllätin itseni puhumasta enkkua. Oli siistiä, kun tulin ymmärretyksi ja jaksoin keskittyä kuuntelemaan ja ymmärtämään heidän puhettaan. Kun en ymmärtänyt, pyysin seiskaluokkalaista apuun.

Zalka ja Pika olivat molemmat kiinnostuneita taiteesta ja kyselivät paljon minun työstäni. Olin tietysti siitä tosi innoissani. He molemmat aloittavat opintonsa taidealalla.



Onneksi tänne sattuivat todella ihanat, lämpimät syyssäät, joten istuskelimme nuotiotulilla.
Tietysti ajoimme heidät myös saunaan, syötimme salmiakkia ja Fazerin sinistä Suomisuklaata, sekä lakkoja, leipäjuustoa ja karjalanpiirakoita.

Perjantaina kävin katsomassa heidän lukion kuoron esitystä. Todella tasokas on heidän koulunsa kuoro. Tykkäsin.

Olimme tosi iloisia, että saimme kotiimme juuri heidät, sillä he olivat niin kivoja tyyppejä. He kertoivat paljon kotimaastaan ja kyselivät Suomesta.

Haaveilemme, että seuraava perhematka suuntautuisi Sloveniaan.

(Kuvien julkaisuun lupa saatu:))